William Bateson
William Bateson (Yorkshire, 8. elokuuta 1861 - 8. helmikuuta 1926) oli brittiläinen eläintieteilijä, Cambridgen yliopiston St John's Collegen jäsen. Hän oli ensimmäinen, joka käytti termiä genetiikka kuvaamaan perinnöllisyystutkimusta, ja Gregor Mendelin ajatusten tärkein popularisoija sen jälkeen, kun Hugo de Vries ja Carl Correns olivat löytäneet ne uudelleen vuonna 1900.
Ura
Bateson tuli tunnetuksi mutaationistina, joka uskoi evoluution tapahtuvan hyppäyksittäin. Myöhemmin Ronald Fisher ja J.B.S. Haldane osoittivat, että erilliset mutaatiot sopivat yhteen asteittaisen evoluution kanssa: ks. moderni evoluutiosynteesi.
Bateson ehdotti ensimmäisenä sanaa "genetiikka" kuvaamaan perinnöllisyystutkimusta kirjeessään Adam Sedgwickille, joka oli päivätty 18. huhtikuuta 1905. Bateson käytti termiä "genetiikka" ensimmäisen kerran julkisesti Lontoossa vuonna 1906 pidetyssä kolmannessa kansainvälisessä kasvien risteytymistä käsittelevässä konferenssissa. Vaikka tämä tapahtui kolme vuotta ennen kuin Wilhelm Johannsen käytti sanaa "geeni" kuvaamaan perinnöllisen informaation yksiköitä, De Vries oli ottanut käyttöön sanan "pangene" samasta käsitteestä jo vuonna 1889, ja etymologisesti sana genetiikka juontaa juurensa Darwinin käsitteestä pangenesis.
Bateson löysi yhdessä Reginald Punnettin kanssa geneettiset yhteydet, ja hän ja Punnett perustivat Journal of Genetics -lehden vuonna 1910. Bateson keksi myös termin "epistaasi" kuvaamaan kahden toisistaan riippumattoman ominaisuuden geneettistä vuorovaikutusta. Vuosina 1900-1910 hän oli niin tärkeä, että seuraavien kymmenen vuoden ajan hän oli lähes sivustakatsoja, koska hän kieltäytyi hyväksymästä kromosomien roolia genetiikassa. Viimein vuonna 1921 vierailu T.H. Morganin kärpäslaboratoriossa sai hänet vakuuttuneeksi, mutta silloin hän ei enää saanut vaikutusvaltaansa takaisin.
D.G. Lillien väriliitupiirros, 1909.
