William Bateson – brittiläinen genetiikan pioneeri ja Mendelin popularisoija
William Bateson — brittigenetiikan pioneeri, ensimmäinen 'genetiikka'-termin käyttäjä ja Mendelin tehokas popularisoija; vaikutus Cambridgeen ja perinnöllisyystieteen kehitykseen.
William Bateson (Yorkshire, 8. elokuuta 1861 - 8. helmikuuta 1926) oli brittiläinen eläintieteilijä, Cambridgen yliopiston St John's Collegen jäsen. Hän oli ensimmäinen, joka käytti termiä genetiikka kuvaamaan perinnöllisyystutkimusta, ja Gregor Mendelin ajatusten tärkein popularisoija sen jälkeen, kun Hugo de Vries ja Carl Correns olivat löytäneet ne uudelleen vuonna 1900. Bateson rohkaisi kokeellista ja systemaattista perinnöllisyystutkimusta, vaikutti siihen, että Mendelin periaatteet yleistyivät englantilaisessa biologisessa ajattelussa, ja loi pohjan modernille genetiikalle.
Elämä ja ura
Bateson syntyi Yorkshiressa ja opiskeli luonnontieteitä Cambridgeen. Hän työskenteli aluksi eläintutkimuksen parissa, mutta suuntasi myöhemmin kiinnostuksensa perinnöllisyyden ilmiöihin. Bateson vaikutti tutkimuksen lisäksi vilkkaana tiedonvälittäjänä ja järjestäjänä: hän perusti tutkimusyhteisöjä, julkaisuja ja koulutti useita nuoria tutkijoita, jotka laajensivat genetiikan sovelluksia eri eliöryhmissä. Hänet valittiin myös useisiin tiedeyhteisöihin ja hän oli merkittävä hahmo britannialaisessa biologisessa kentässä 1900-luvun alussa.
Merkittävät tutkimukset ja käsitteet
- Mendelismi ja popularisointi: Bateson oli Mendelin lakien aktiivinen puolestapuhuja ja selitti niiden merkitystä monipuolisilla esimerkeillä eri lajeissa. Hän esitteli Mendelin tulkinnan laajemmalle tiedeyleisölle ja osoitti sen sovellettavuuden muuhunkin biologiseen vaihteluun.
- Terminologia ja käsitteelliset uutuudet: Bateson toi käyttöön ja vakiinnutti useita perinnöllisyystieteen käsitteitä ja nimityksiä; hänen työnsä auttoi kehittämään terminologiaa, josta myöhemmin muodostui nykyinen käsitteistö, kuten ajatus erillisistä perinnöllisistä tekijöistä (myöhemmin alleelit).
- Yhteistyö ja löydöt: Yhteistyössä muiden tutkijoiden, esimerkiksi Reginald Punnettin kanssa, hän havaitsi ilmiöitä kuten perinnöllinen kytkeytyneisyys (linkage), joka osoitti, ettei eri perintötekijä aina käyttäydy täysin itsenäisesti.
- Tutkimuslaitosten kehittäminen: Bateson vaikutti genetiikan tutkimusinfrastruktuurin rakentamiseen: hän osallistui tutkimusyksiköiden ja julkaistun foorumin luomiseen, jotka tukivat alalle tulevien tutkijoiden työtä ja tiedonvaihtoa.
Tieteellinen keskustelu ja vaikutus
Bateson oli keskeinen hahmo kiistassa, joka käytiin niin kutsuttujen biometrikkojen (esimerkiksi W. F. R. Weldon ja Karl Pearson) kanssa. Biometrikot korostivat jatkuvan vaihtelun ja tilastollisen lähestymistavan merkitystä lajikekehityksessä, kun taas Bateson painotti usein erillisten, hyppäystyyppisten perintötekijöiden merkitystä ja kokeellisia todisteita Mendelin lainmukaisuuksista. Tämä vuoropuhelu ja vastakkainasettelu auttoivat terävöittämään genetiikan kysymyksiä ja menetelmiä.
Perintö
Batesonin vaikutus näkyy siinä, että genetiikasta tuli itsenäinen tutkimusala. Hän innosti ja ohjasi sukupolven tutkijoita, jotka jatkoivat sekä teoreettista että käytännöllistä perinnöllisyystutkimusta viljelykasveissa, eläimissä ja muissa organismeissa. Monia nykyajan perinnöllisyystieteen peruskäsitteitä ja tutkimusmetodeja voidaan jäljittää Batesonin työn aikaansaamiin keskusteluihin ja organisaatioihin.
Batesonin elämäntyö yhdisti kokeellista havainnointia, systemaattista luokitusta ja voimakasta kiinnostusta perinnöllisyyden selittämiseen — se loi pohjan sille, että genetiikasta tuli 1900-luvun keskeisimpiä biologian aloja.
Ura
Bateson tuli tunnetuksi mutaationistina, joka uskoi evoluution tapahtuvan hyppäyksittäin. Myöhemmin Ronald Fisher ja J.B.S. Haldane osoittivat, että erilliset mutaatiot sopivat yhteen asteittaisen evoluution kanssa: ks. moderni evoluutiosynteesi.
Bateson ehdotti ensimmäisenä sanaa "genetiikka" kuvaamaan perinnöllisyystutkimusta kirjeessään Adam Sedgwickille, joka oli päivätty 18. huhtikuuta 1905. Bateson käytti termiä "genetiikka" ensimmäisen kerran julkisesti Lontoossa vuonna 1906 pidetyssä kolmannessa kansainvälisessä kasvien risteytymistä käsittelevässä konferenssissa. Vaikka tämä tapahtui kolme vuotta ennen kuin Wilhelm Johannsen käytti sanaa "geeni" kuvaamaan perinnöllisen informaation yksiköitä, De Vries oli ottanut käyttöön sanan "pangene" samasta käsitteestä jo vuonna 1889, ja etymologisesti sana genetiikka juontaa juurensa Darwinin käsitteestä pangenesis.
Bateson löysi yhdessä Reginald Punnettin kanssa geneettiset yhteydet, ja hän ja Punnett perustivat Journal of Genetics -lehden vuonna 1910. Bateson keksi myös termin "epistaasi" kuvaamaan kahden toisistaan riippumattoman ominaisuuden geneettistä vuorovaikutusta. Vuosina 1900-1910 hän oli niin tärkeä, että seuraavien kymmenen vuoden ajan hän oli lähes sivustakatsoja, koska hän kieltäytyi hyväksymästä kromosomien roolia genetiikassa. Viimein vuonna 1921 vierailu T.H. Morganin kärpäslaboratoriossa sai hänet vakuuttuneeksi, mutta silloin hän ei enää saanut vaikutusvaltaansa takaisin.
D.G. Lillien väriliitupiirros, 1909.
Etsiä