Carl Erich Correns (10. syyskuuta 1864 – 14. helmikuuta 1933) oli saksalainen kasvitieteilijä ja geneetikko, joka oli keskeinen henkilö Mendelin perinnöllisyyslakien uudelleenlöytämisessä ja modernin genetiikan vakiinnuttamisessa Euroopassa. Hänen tutkimuksensa toi varmuutta siihen, että Gregor Mendelin 1800-luvun keskivaiheilla tekemät havainnot periytymisestä olivat yleispäteviä ja toistettavissa eri kasvilajeilla.
Uudelleenlöytäminen ja varmistavat kokeet
Vuoden 1900 tienoilla Correns julkaisi havaintojaan, joissa hän oli kasvattanut herneen ja maissin hybridejä. Hän päätyi samaan tulkintaan kuin Mendel eli havainnot osoittivat selkeitä periytymiskaavoja, joita voidaan kuvata Mendelin laeilla. Samanaikaisesti Mendelin työtä uudelleenlöysivät myös Hugo de Vries ja — aiemmin mainittu — Erich von Tschermak, vaikka Tschermakin asema kolmantena löytötekijänä on sittemmin ollut kiistanalaisempi.
Corrensin vuoden 1900 artikkelissa lisättiin alaviitteeseen tapauksia, joissa heterotsygootti ei osoittanut selvää dominanssia (eli dominanssin puuttuminen tai välimuotoinen periytyminen). Tämä täydensi Mendelin alkuperäisiä havaintoja ja osoitti, että periytymiskuviot voivat olla moninaisempia kuin yksinkertaiset dominantti–recessiiviset suhteet.
Suhde Mendeliin ja Nägeliin
Mendel oli kirjeissään kasvitutkija Nägelille havainnut ja ymmärtänyt, että dominanssia ei aina esiintynyt. Historiallisesti on ironista, että Correns oli Nägelin, tunnetun kasvitieteilijän, oppilas ja että Nägeli oli ollut Mendelin kirjeenvaihdon vastaanottaja. Nägeli ei kuitenkaan nähnyt Mendelin työn koko merkitystä, ja Corrensin oma työ auttoi nostamaan Mendelin löydöt oikeaan tieteelliseen valoon.
Muut tutkimukset ja vaikutus
Correns ei tyytynyt vain toistamaan Mendeliä: hän teki myös laajempia tutkimuksia perinnöllisyydestä ja jatkoi kokeellista työtä eri kasvilajeilla. Myöhemmissä tutkimuksissaan hän käsitteli myös ei-Mendelistisiä periytymismuotoja; hänet mainitaan usein yhtenä tutkijoista, jotka kuvasivat variegaatioon (lehtien laikullisuus) liittyvää sytoplasmaattista periytymistä, eli ominaisuuksien periytymistä solun perimän ulkopuolisista osista kuten plastideista. Näillä havainnoilla oli merkittävä rooli käsityksessämme perinnöllisyyden monimuotoisuudesta.
Asema ja perintö
Vuonna 1913 Corrensista tuli Berlin-Dahlemiin vastaperustetun Kaiser Wilhelm -biologian instituutin ensimmäinen johtaja. Tässä asemassa hän vaikutti sekä saksalaiseen kasvitieteeseen että laajemmin geneettiseen tutkimukseen ja koulutukseen. Corrensin työt auttoivat vakiinnuttamaan Mendelin lain aseman biologian keskeisenä periaatteena ja edistivät modernin genetiikan syntyä tieteellisenä tieteenalana.
Perintö: Correns muistetaan erityisesti Mendelin lakien itsenäisestä varmistamisesta, Mendelin työn arvostuksen palauttamisesta ja myöhemmistä havainnoistaan, jotka laajensivat perinnöllisyyden käsitettä myös sytoplasmattisiin ilmiöihin. Hän oli tärkeä linkki klassisen kasvitieteen ja uuden geneettisen tutkimuksen välillä.
