William Whewell: englantilainen polymaatikko ja tiedemies-termin keksijä
William Whewell — englantilainen polymaatikko ja "tiedemies"-termin keksijä. Filosofi, tutkija ja Cambridge-johtaja, vaikutti Darwinista Faradayiin ja tieteenkenttään laajasti.
William Whewell (24. toukokuuta 1794 – 6. maaliskuuta 1866) oli englantilainen polymaatikko, anglikaaninen pappi, filosofi, teologi ja tieteenhistorioitsija. Hän vaikutti aikansa suuriin tiedemiehiin, kuten John Herschel, Charles Darwin, Charles Lyell ja Michael Faraday, ja osallistui aktiivisesti tieteelliseen keskusteluun heidän kanssaan. Whewell ehdotti englanninkielistä nimitystä "scientist" (suomeksi usein ”tiedemies”) yleiseksi termiksi luonnontieteiden harjoittajille; termiehdotuksen ajoitus mainitaan tyypillisesti lähteissä 1833–1834 ajanjaksolle.
Puusepän poikana syntynyt Whewell nousi koulutuksensa ja työnsä myötä merkittävään asemaan. Hän opiskeli Trinity Collegessa Cambridgeen ja toimi pitkään yliopistossa erilaisissa akateemisissa tehtävissä; hän oli Trinity Collegen maisteri (Master) vuosina 1841–1866. Whewell oli yksi British Association for the Advancement of Science -yhdistyksen perustajajäsenistä ja toimi sen puheenjohtajana, oli Royal Societyn jäsen sekä toimi myös Geological Societyn johdossa. Häntä arvostettiin niin akateemisissa kuin yhteiskunnallisissakin piireissä: esimerkiksi pääministeri Robert Peel tukee hänen nimitystään Trinity Collegen maisteriksi.
Whewellillä oli laajat tieteelliset kiinnostuksen kohteet ja hän julkaisi töitä monilta eri aloilta. Hän tutki muun muassa valtameren vuorovesi-ilmiöitä ja sai tätä työtä varten Royal Medal -palkinnon. Lisäksi hän kirjoitti julkaisuja mekaniikan, fysiikan, geologian, tähtitieteen ja taloustieteen aloilta. Tieteellisen työn ohella Whewell oli myös kirjailija ja kääntäjä: hän sävelsi runoja, kirjoitti laajoja teoksia tieteenteoriasta ja historiasta, käänsi joitakin Goethen tekstejä ja julkaisi saarnoja sekä teologisia traktaatteja.
Merkittävin Whewellin filosofinen panos liittyy tieteellisen menetelmän ja tieteen historian analyysiin. Hänen pääteoksensa "History of the Inductive Sciences" (1837) ja sitä seuranneet kirjoitukset pyrkivät kuvaamaan, miten tieteelliset ilmiöt ja teoriat kehittyvät induktiivisten prosessien kautta. Whewell toi keskusteluun käsitteitä kuten "colligation of facts" (faktien yhdistäminen) ja "consilience of inductions" (eri havaintojen ja johtopäätösten yhteneväisyys), korostaen matemaattisten käsitteiden ja käsitteellisten ratkaisujen roolia luonnontieteissä.
Whewell tunnetaan myös terminologisista ehdotuksistaan: hän muokkasi ja suositteli englannin kieleen useita tieteellisiä termejä ja kategorioita, joiden avulla pyrki selkeyttämään tieteen käsitteistöä. Hän toimi linkkinä teorian ja empiirisen työn välillä ja vaikutti siihen, miten viktoriaanisessa Britanniassa suhtauduttiin tieteelliseen asiantuntemukseen, sen yhteiskunnalliseen asemaan ja tieteellisen tiedon esittämiseen.
Hänen perintönsä näkyy sekä tieteen historian ja tieteenfilosofian tutkimuksessa että käytännön tieteellisessä sanastossa. Vaikka jotkin Whewellin käsitykset, esimerkiksi luonnonvalintaa koskevat arviot, herättivät aikalaisissa ja myöhemmissä tutkijoissa kritiikkiä tai keskustelua, hänen työnsä auttoi muotoilemaan kysymyksiä siitä, miten tiede etenee, miten tieteellisiä termejä pitäisi muodostaa ja miten eri tieteenalat liittyvät toisiinsa. Whewellin elämäntyö yhdisti laajan aineellisen asiantuntemuksen, teologisen ja filosofisen pohdinnan sekä käytännöllisen yliopistotoiminnan.
William Whewell
Tieteen historia ja filosofia
Voidaan sanoa, että Whewell oli ensimmäinen tai yksi ensimmäisistä, joka kokosi tieteenfilosofian. Hänen ainoa kilpailijansa tässä suhteessa oli John Herschel, jonka teos A preliminary discourse on the study of natural philosophy käsitteli osittain samaa asiaa.
Whewellin viisi nidettä teosta Induktiivisten tieteiden historia ja filosofia ovat hänen pääteoksensa. Tiede oli tuolloin vielä uutta toimintaa. Tiedemiehillä itsellään oli erilaisia näkemyksiä siitä, miten heidän työnsä olisi parasta tehdä. Whewell tarjosi teoreettisen kehyksen, ja tämä kehys herätti paljon keskustelua. Myös John Stuart Millin kanssa käytiin pitkään keskustelua yhteiskunta- ja talousfilosofiasta.
Hänen keksimänsä sanat
- Tutkija
- Fyysikko
- Anodi
- Katodi
- Yhdenmukaisuus: samat lait ja prosessit, jotka toimivat nyt, ovat aina toimineet menneisyydessä, ja niitä sovelletaan kaikkialla. Usein sanotaan, että "nykyisyys on avain menneisyyteen". Samanlainen kuin gradualismi, ajatus siitä, että pienet jatkuvat muutokset johtavat valtaviin vaikutuksiin.
- Katastrofismi: ajatus siitä, että maapallolla on ollut äkillisiä, lyhytkestoisia ja väkivaltaisia tapahtumia, jotka ovat saattaneet olla maailmanlaajuisia.
- Konsilienssi: tiedon yhtenäisyys, kirjaimellisesti tiedon "yhteen hyppääminen".
Kirjat
- Induktiivisten tieteiden historia. 3 vols. Editions: 1837; 1847; 1857.
- Induktiivisten tieteiden filosofia, joka perustuu niiden historiaan. 2 vols. Editions: 1840; 1847; 1858–1860
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli William Whewell?
V: William Whewell oli englantilainen moniottelija, anglikaaninen pappi, filosofi, teologi ja tieteenhistorioitsija.
K: Mikä vaikutus hänellä oli aikansa suuriin tiedemiehiin?
V: Hän vaikutti aikansa suuriin tiedemiehiin, kuten John Herscheliin, Charles Darwiniin, Charles Lyelliin ja Michael Faradayhin.
K: Mitä hän keksi?
V: Hän keksi monia nykyään käyttämiämme termejä, kuten tiedemies (vuonna 1837).
K: Miten hän nousi huipulle?
V: Whewell nousi puusepän poikana huipulle. Hän toimi 28 vuoden ajan professorina ja 25 vuoden ajan Cambridgen Trinity Collegen maisterina.
K: Mitä muita tehtäviä hänellä oli?
V: Hän oli yksi British Association for the Advancement of Science -yhdistyksen perustajajäsenistä ja puheenjohtaja, Royal Societyn jäsen ja Geological Societyn puheenjohtaja. Jopa pääministeri Robert Peel suositteli hänen nimittämistään Trinityn maisteriksi.
V: Mitä tutkimusta Whewell teki?
K: Mitä tutkimusta Whewell teki?
V: Hän tutki valtamerten vuorovesiä (mistä hän sai Royal Medal -mitalin). Hän julkaisi myös töitä mekaniikan, fysiikan, geologian, tähtitieteen ja taloustieteen aloilla.
Etsiä