William Whewell (24. toukokuuta 1794 – 6. maaliskuuta 1866) oli englantilainen polymaatikko, anglikaaninen pappi, filosofi, teologi ja tieteenhistorioitsija. Hän vaikutti aikansa suuriin tiedemiehiin, kuten John Herschel, Charles Darwin, Charles Lyell ja Michael Faraday, ja osallistui aktiivisesti tieteelliseen keskusteluun heidän kanssaan. Whewell ehdotti englanninkielistä nimitystä "scientist" (suomeksi usein ”tiedemies”) yleiseksi termiksi luonnontieteiden harjoittajille; termiehdotuksen ajoitus mainitaan tyypillisesti lähteissä 1833–1834 ajanjaksolle.
Puusepän poikana syntynyt Whewell nousi koulutuksensa ja työnsä myötä merkittävään asemaan. Hän opiskeli Trinity Collegessa Cambridgeen ja toimi pitkään yliopistossa erilaisissa akateemisissa tehtävissä; hän oli Trinity Collegen maisteri (Master) vuosina 1841–1866. Whewell oli yksi British Association for the Advancement of Science -yhdistyksen perustajajäsenistä ja toimi sen puheenjohtajana, oli Royal Societyn jäsen sekä toimi myös Geological Societyn johdossa. Häntä arvostettiin niin akateemisissa kuin yhteiskunnallisissakin piireissä: esimerkiksi pääministeri Robert Peel tukee hänen nimitystään Trinity Collegen maisteriksi.
Whewellillä oli laajat tieteelliset kiinnostuksen kohteet ja hän julkaisi töitä monilta eri aloilta. Hän tutki muun muassa valtameren vuorovesi-ilmiöitä ja sai tätä työtä varten Royal Medal -palkinnon. Lisäksi hän kirjoitti julkaisuja mekaniikan, fysiikan, geologian, tähtitieteen ja taloustieteen aloilta. Tieteellisen työn ohella Whewell oli myös kirjailija ja kääntäjä: hän sävelsi runoja, kirjoitti laajoja teoksia tieteenteoriasta ja historiasta, käänsi joitakin Goethen tekstejä ja julkaisi saarnoja sekä teologisia traktaatteja.
Merkittävin Whewellin filosofinen panos liittyy tieteellisen menetelmän ja tieteen historian analyysiin. Hänen pääteoksensa "History of the Inductive Sciences" (1837) ja sitä seuranneet kirjoitukset pyrkivät kuvaamaan, miten tieteelliset ilmiöt ja teoriat kehittyvät induktiivisten prosessien kautta. Whewell toi keskusteluun käsitteitä kuten "colligation of facts" (faktien yhdistäminen) ja "consilience of inductions" (eri havaintojen ja johtopäätösten yhteneväisyys), korostaen matemaattisten käsitteiden ja käsitteellisten ratkaisujen roolia luonnontieteissä.
Whewell tunnetaan myös terminologisista ehdotuksistaan: hän muokkasi ja suositteli englannin kieleen useita tieteellisiä termejä ja kategorioita, joiden avulla pyrki selkeyttämään tieteen käsitteistöä. Hän toimi linkkinä teorian ja empiirisen työn välillä ja vaikutti siihen, miten viktoriaanisessa Britanniassa suhtauduttiin tieteelliseen asiantuntemukseen, sen yhteiskunnalliseen asemaan ja tieteellisen tiedon esittämiseen.
Hänen perintönsä näkyy sekä tieteen historian ja tieteenfilosofian tutkimuksessa että käytännön tieteellisessä sanastossa. Vaikka jotkin Whewellin käsitykset, esimerkiksi luonnonvalintaa koskevat arviot, herättivät aikalaisissa ja myöhemmissä tutkijoissa kritiikkiä tai keskustelua, hänen työnsä auttoi muotoilemaan kysymyksiä siitä, miten tiede etenee, miten tieteellisiä termejä pitäisi muodostaa ja miten eri tieteenalat liittyvät toisiinsa. Whewellin elämäntyö yhdisti laajan aineellisen asiantuntemuksen, teologisen ja filosofisen pohdinnan sekä käytännöllisen yliopistotoiminnan.
