Charles Darwin – evoluutioteorian isä ja luonnonvalinnan kehittäjä

Charles Darwin – evoluutioteorian isä: luonnonvalinnan perusteet, elämä ja On the Origin of Species. Tutustu Darwinin vaikutukseen modernissa biologiassa.

Tekijä: Leandro Alegsa

10-03-2026 23:10

Charles Robert Darwin (12. helmikuuta 1809 - 19. huhtikuuta 1882) oli englantilainen luonnontieteilijä. Hän syntyi Shrewsburyssä, Shropshiressä. Hän on kuuluisa työstään evoluutioteorian parissa, joka muutti pysyvästi käsitystämme elämän kehityksestä maailmassa.

Elämä, koulutus ja tutkimusmatka

Darwin opiskeli alun perin lääketiedettä ja myöhemmin teologiaa, mutta hänen kiinnostuksensa suuntautui luontoon ja luonnontieteisiin. Nuorena miehenä hän toimi luonnontieteilijänä HMB Beagle -kirkkoveneen tutkimusmatkalla vuosina 1831–1836. Matkan aikana tehdyt havainnot, erityisesti Etelä-Amerikassa ja Galápagossa, antoivat hänelle runsaasti aineistoa kasvien, eläinten ja fossiilien hajonnasta ja vaihtelusta. Matkakertomuksensa pohjalta hän julkaisi myöhemmin huomattavia tieteellisiä kirjoituksia.

Teoria ja keskeinen teos

Hänen kirjansa On the Origin of Species julkaistiin vuonna 1859. Tässä kirjassa hän esitti laajan joukon todisteita siitä, että evoluutio oli tapahtunut ja että eri lajien ominaisuudet muuttuvat ajan myötä. Kirjassa Darwin esittelee luonnonvalinnan ajatuksen evoluution tärkeänä toimintamekanismina: yksilöissä esiintyvä perinnöllinen vaihtelu yhdessä ympäristön valintapaineiden kanssa johtaa siihen, että tietyt ominaisuudet yleistyvät populaatiossa.

Luonnonvalintamekanismi

Luonnonvalinta voidaan tiivistää muutamaan pääkohtaan: yksilöiden välillä on perinnöllistä vaihtelua; lajit tuottavat enemmän jälkeläisiä kuin ympäristö pystyy ylläpitämään; tästä seuraa kilpailu elintilasta ja ravinnosta; lopulta ne yksilöt, joiden ominaisuudet sopivat paremmin vallitseviin olosuhteisiin, selviytyvät ja lisääntyvät todennäköisemmin. Darwin sai ideansa osittain Thomas Malthusin väestönkasvokirjallisuudesta, jonka mukaan rajalliset resurssit johtavat kilpailuun.

Todisteet ja esimerkit

Darwinin argumentit perustuivat monipuoliseen todistusaineistoon eri tieteenaloilta. Keskeisiä näyttöjä olivat muun muassa:

biogeografia: lajirajoitukset ja endeemisyys (esim. Galápagossa elävät lintulajit);
muuntojen vaihtelevuus sekä kotieläinten ja kotikasvien valinta (ihmisen ohjaama viljely ja jalostus);
fossiililöydöt, jotka osoittivat lajien muuttumista ajan kuluessa;
samankaltaisuudet anatomisissa rakenteissa ja alkioiden kehityksessä, jotka viittaavat yhteiseen alkuperään.

Darwin käytti myös konkreettisia esimerkkejä havainnollistaakseen mekanismia: esimerkiksi hänen vastauksensa Lamarckin teorioihin oli se, että kirahvin kaulasta tuli pidempi, koska ne, joilla oli pidempi kaula, selviytyivät paremmin.^p177/9 Nämä eloonjääneet siirtivät geeninsä eteenpäin, ja ajan myötä koko laji sai pidemmät kaulat.

Perinnöllisyys ja myöhemmät tulkinnat

Darwin ei tiennyt genetiikasta: hän ei koskaan lukenut Gregor Mendelin työtä, eikä hän tuntenut geenien roolia sellaisena kuin nykyään ymmärrämme sen. Darwin itse ehdotti perinnöllisyyden selittämiseksi hypoteesia, jota kutsuttiin pangenesikseksi, mutta se ei osoittautunut oikeaksi. 1900-luvun alkupuolen geneettinen tutkimus ja myöhemmin moderni evoluutioteoria (ns. syntetisoitu evoluutioteoria tai moderni syntesi) yhdistivät Mendelin perinnöllisyysopit ja Darwinin luonnonvalinnan luoden nykyaikaisen selityksen evoluutioprosesseille.

Muut teokset, vaikutus ja perintö

Darwin kirjoitti myöhemmin myös muita merkittäviä teoksia, kuten The Descent of Man (1871), jossa hän käsitteli ihmisen polveutumista ja seksuaalivalintaa. Hänen työnsä herätti voimakasta keskustelua ja vastustusta, erityisesti uskonnollisissa piireissä, mutta tieteellisesti se loi perustan modernille evoluutiobiologialle. Darwinin ideat vaikuttivat laajasti biologiaan, ekologiaan, paleontologiaan ja ihmistieteisiin.

Charles Darwin kuoli 19. huhtikuuta 1882 ja hänet haudattiin Westminsterin abbedikirkkoon Lontoossa, mikä kuvastaa hänen tieteellisen työnsä merkittävyyttä aikalaisten silmissä. Darwinin työn keskeinen anti on se, että se tarjosi luonnollisen ja empiiriseen näyttöön perustuvan mekanismin, jonka avulla monimuotoisuus ja yhteinen alkuperä voidaan ymmärtää ja tutkia edelleen.

Charles Darwin, noin 45-vuotias

HMS Beaglen matka

Darwin vietti lähes viisi vuotta Kuninkaallisen laivaston tutkimusaluksella HMS Beaglella. Hän toimi vierailevana luonnontieteilijänä, mikä tarkoitti, että hänen vastuullaan oli kerätä ja tehdä muistiinpanoja eläinten ja kasvien eläimistä, kasveista ja geologiasta maissa, joissa he vierailivat. Laivan miehistö teki kaikista rannikkoalueista karttoja, joita laivasto saattoi käyttää kaikkialla maailmassa. Tuohon aikaan Britannialla oli maailman ylivoimaisesti suurin laivasto ja maailmanlaajuinen imperiumi.

Darwin keräsi tietoja kaikkialta, minne laiva laskeutui. Hän löysi valtavia fossiileja hiljattain sukupuuttoon kuolleista nisäkkäistä, koki Chilessä maanjäristyksen ja huomasi, että maa oli kohonnut. Hän tiesi, että muualla, korkealla Andeilla, oli kohonneita rantoja, joilla oli fossiilisia simpukankuoria ja puita, jotka olivat aikoinaan kasvaneet hiekkarannalla. Ilmeisesti maapallo muuttui jatkuvasti, ja maa kohosi joissakin paikoissa ja vajosi toisissa. Hän keräsi lintuja ja hyönteisiä ja lähetti lähetyksiä takaisin Cambridgeen asiantuntijoiden tunnistettavaksi.

Darwin oli ensimmäinen omistautunut luonnontieteilijä, joka vieraili Ecuadorin länsirannikolla sijaitsevilla Galapagossaarilla. Hän huomasi, että jotkut linnut muistuttivat mantereella eläviä pilkkulintuja, mutta olivat kuitenkin niin erilaisia, että ne voitiin luokitella omiksi lajeikseen. Hän alkoi ihmetellä, miten näille saarille oli syntynyt niin paljon uusia lajeja.

Kun Darwin palasi Englantiin, hän toimitti sarjan tieteellisiä katsauksia matkasta ja kirjoitti henkilökohtaisen päiväkirjan, jonka tunnemme nimellä The Voyage of the Beagle. Se on yksi suurimmista luonnontieteellisistä matkapäiväkirjoista.

Vuonna 1843 Darwin, jolla oli jo kaksi lasta vaimonsa Emman kanssa, osti Down Housen Downen kylästä Kentistä. Hän asui siellä loppuelämänsä, ja nykyään talo ja sen sisältö ovat avoinna yleisölle.

Maailmankartta, jossa näkyy tie.

Evoluutio

Ollessaan H.M.S. Beaglella ja myöhemmin kotona Lontoossa Darwin oli törmännyt pastori T.R. Malthusin ajatuksiin. Malthus oli oivaltanut, että vaikka ihmiset pystyivät kaksinkertaistamaan väkilukunsa 25 vuoden välein, se ei käytännössä tapahtunut. Hänen mielestään syynä oli se, että taistelu olemassaolosta (tai resursseista) rajoitti ihmisten määrää. Jos määrä kasvoi, nälänhätä, sodat ja taudit aiheuttivat enemmän kuolemia. Darwin, joka tiesi, että kaikki elävät olennot voisivat periaatteessa lisätä lukumääräänsä, alkoi pohtia, miksi jotkut selviytyivät ja toiset eivät.^p264-268 Hänen vastauksensa kehittäminen kesti vuosia.

Evoluutioteorian mukaan kaikki maapallon elolliset olennot, mukaan lukien kasvit, eläimet ja mikrobit, ovat peräisin yhteisestä esi-isästä muuttumalla hitaasti sukupolvien kuluessa. Darwin esitti, että elävät olennot muuttuvat ajan myötä luonnonvalinnan kautta. Tämä tarkoittaa, että ympäristöönsä parhaiten sopivat yksilöt selviytyvät ja lisääntyvät paremmin. Sopeutumista paikkaan, jossa eletään, kutsutaan sopeutumiseksi. Parhaiten elinympäristöönsä sopeutuneilla, parhaiten sopeutuneilla, on parhaat mahdollisuudet selviytyä ja lisääntyä. Ne, jotka ovat sopeutuneet huonommin, eivät yleensä selviä hengissä. Jos ne eivät selviydy tarpeeksi hyvin kasvattaakseen poikasia, se tarkoittaa, että ne eivät siirrä geenejään eteenpäin. Näin laji muuttuu vähitellen.

Alkuperän ensimmäinen luku käsittelee kotieläimiä, kuten karjaa ja koiria. Darwin muistutti lukijoita siitä, miten valtavia muutoksia ihmiskunta oli tehnyt kotieläimiinsä, jotka olivat aikoinaan villejä lajeja. Muutokset oli saatu aikaan valikoivalla jalostuksella eli valitsemalla jalostukseen eläimiä, joilla oli toivottuja ominaisuuksia. Näin oli tehty sukupolvi toisensa jälkeen, kunnes nykyaikaiset rodut oli tuotettu. Ehkäpä se, mitä ihminen oli tehnyt tahallaan, saattoi tapahtua luonnossa, jossa jotkut jättivät enemmän jälkeläisiä kuin toiset.

Darwin huomasi, että vaikka nuoret kasvit ja eläimet ovat hyvin samankaltaisia vanhempiensa kanssa, yksikään niistä ei ole täysin samanlainen, vaan niiden muodoissa, koossa, värissä ja niin edelleen on aina eroja. Jotkin näistä eroista kasvi tai eläin on saattanut saada omilta esi-isiltään, mutta jotkin ovat uusia ja mutaatioiden aiheuttamia. Kun tällaisten erojen ansiosta organismi pystyy paremmin elämään luonnossa, sillä on paremmat mahdollisuudet selviytyä ja se siirtää geeninsä jälkeläisilleen ja nämä jälkeläisilleen. Kaikki erot, jotka heikentäisivät kasvin tai eläimen mahdollisuuksia selviytyä, eivät todennäköisesti siirtyisi eteenpäin, ja lopulta ne kuolisivat kokonaan sukupuuttoon. Tällä tavoin samankaltaisten kasvien tai eläinten ryhmät (joita kutsutaan lajeiksi) muuttuvat hitaasti muodoltaan ja muodoltaan, jotta ne voivat elää menestyksekkäämmin ja saada enemmän jälkeläisiä, jotka selviytyvät hengissä. Luonnonvalinnalla oli siis yhtäläisyyksiä valikoivan jalostuksen kanssa, paitsi että se tapahtui itsestään ja paljon pidemmän ajan kuluessa.

Hän alkoi miettiä tätä ensimmäisen kerran vuonna 1838, mutta kesti parikymmentä vuotta ennen kuin hänen ajatuksensa tulivat julkisuuteen. Vuoteen 1844 mennessä hän pystyi kirjoittamaan luonnoksen pääajatuksista muistikirjaansa. Historioitsijat uskovat, että hän ei puhunut teoriastaan, koska pelkäsi julkista kritiikkiä. Hän tiesi, että hänen teoriansa, jossa ei käsitelty uskontoa, herätti kysymyksiä Genesiksen kirjan kirjaimellisesta totuudesta. Oli syy mikä tahansa, hän julkaisi teoriansa kirjana vasta vuonna 1859. Vuonna 1858 hän kuuli, että toisella biologilla, Alfred Russel Wallacella, oli samat ajatukset luonnonvalinnasta. Darwinin ja Wallacen ajatukset julkaistiin ensimmäisen kerran Journal of the Linnaean Society -lehdessä Lontoossa vuonna 1858. Sitten Darwin julkaisi kirjansa seuraavana vuonna. Kirjan nimi oli On the Origin of Species by means of Natural Selection eli Lajien synty luonnonvalinnan avulla eli suosittujen rotujen säilyminen elämästä käytävässä taistelussa. Tätä kutsutaan yleensä nimellä Lajien synty.

Vuoden 1859 kopio teoksesta Origins of Species

Muut teokset

Darwin kirjoitti useita muitakin kirjoja, joista useimmat ovat myös hyvin tärkeitä.

Hänen kirjansa

1838-43: Zoology of the voyage of H.M.S. Beagle: julkaistu vuosina 1839-1843 viidessä osassa (ja yhdeksäntoista numerossa) eri kirjoittajien toimesta Charles Darwinin toimittamana ja valvomana, ja hän osallistui kahteen osaan:

1838: Osa 1 N:o 1 Fossiiliset nisäkkäät, kirjoittanut Richard Owen (Darwinin esipuhe ja geologinen johdanto).
1838: Osa 2 N:o 1 Mammalia, kirjoittanut George Robert Waterhouse (Darwinin maantieteellinen johdanto ja A notice of their habits and ranges).

1839: Päiväkirja ja huomautuksia (Beaglen matka).
1842: Koralliriuttojen rakenne ja levinneisyys
1844: Geologiset havainnot tuliperäisistä saarista
1846: Geologisia havaintoja Etelä-Amerikasta
1849: John Herschel: Geology from A manual of scientific enquiry; prepared for the use of Her Majesty's Navy: and adapted for travellers in general. ed. John Herschel.
1851: A Monograph of the Sub-class Cirripedia, with figures of all the species. The Lepadidae; or, Pedunculated Cirripedes. Elävät simpukat.

1854: A Monograph of the Sub-class Cirripedia, with figures of all the species. Balanidae (tai Sessile Cirripedes); Verrucidae jne.

1851: A Monograph on the Fossil Lepadidae, or, Pedunculated Cirripedes of Great Britain. Fossiiliset simpukat.

1854: A Monograph on the Fossil Balanidæ and Verrucidæ of Great Britain.

1859: Luonnonvalinnan avulla tapahtuvasta lajien synnystä eli suosittujen rotujen säilymisestä taistelussa elämästä.
1862: Erilaisista keinoista, joilla englantilaisia ja ulkomaisia orkideoita hedelmöitetään hyönteisten avulla (Orchidien hedelmöitys).
1865: Linnean Society paper, julkaistu kirjana 1875).
1868: Eläinten ja kasvien vaihtelu kotieläintaloudessa.
1871: The Descent of Man, and selection in relation to sex (Ihmisen syntyperä ja valinta sukupuolen suhteen).
1872: Tunteiden ilmaisu ihmisessä ja eläimissä
1875: Hyönteissyöjäkasvit
1876: Risti- ja itselannoituksen vaikutukset vihannesten valtakunnassa.
1877: Kukkien eri muodot saman lajin kasveissa.
1880: Liikkeen voima kasveissa
1881: Vihannesten homeen muodostuminen matojen vaikutuksesta.

Lajien alkuperän alkuperäiset käsikirjoitukset palautettiin Cambridgen yliopiston kirjastoon vuonna 2020. Ne oli varastettu 22 vuotta aiemmin.

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Charles Robert Darwin?

V: Charles Robert Darwin oli englantilainen luonnontieteilijä, joka syntyi Shrewsburyssä, Shropshiressä. Hän on kuuluisa työstään evoluutioteorian parissa.

K: Minkä kirjan hän julkaisi?

V: Darwin julkaisi kirjan nimeltä On the Origin of Species vuonna 1859.

K: Mitä todisteita hän esitti evoluution tueksi?

V: Darwin esitti kirjassaan paljon todisteita siitä, että evoluutiota oli tapahtunut, ja ehdotti luonnonvalintaa evoluution tapahtumismuodoksi.

K: Oliko Darwin tietoinen genetiikasta?

V: Ei, Darwin ei koskaan lukenut Gregor Mendelin työtä, joten hän ei ollut tietoinen genetiikasta, kun hän esitti evoluutioteoriaansa.

K: Miten Darwin selitti, miksi kirahveilla on pitkät kaulat?

V: Lamarckin ajatuksen mukaan kirahvien kauloista tuli pidempiä, koska ne, joilla oli pidempi kaula, selviytyivät paremmin ja periytyivät geeniensä avulla, minkä seurauksena koko laji sai ajan mittaan pidemmät kaulat.

K: Oliko Lamarckin selitys oikea?

V: Ei, vaikka Lamarckin selitys oli samankaltainen kuin se, mitä nykyään tiedämme genetiikasta ja evoluutiosta, se oli pohjimmiltaan virheellinen verrattuna siihen, mitä nykyään ymmärrämme, koska tiede on kehittynyt sen jälkeen.

Etsiä