Michael Faraday (Newington Butts, Surrey, 22. syyskuuta 1791 - Hampton Court, Surrey, 25. elokuuta 1867) oli sepän poika, josta tuli yksi 1800-luvun merkittävimmistä luonnontutkijoista ja kokeellisen fysiikan sekä sähkökemian pioneereista.

Varhaiselämä ja koulutus

Faraday kasvoi vähävaraisessa perheessä ja sai vain peruskoulutuksen. Hänen koulunkäyntinsä rahoitti paikallinen kirkkoherra, joka huomasi nuoren Michaelin lahjakkuuden. Nuorena hän opiskeli itse ja työskenteli kuulakynien ja kirjojen sitojana, minkä kautta hän sai mahdollisuuden lukea tieteellisiä kirjoja. Faraday oli suurelta osin autodidakti: hän opiskeli, kokeili ja kehitti käsityksiään käytännön töiden kautta.

Ura ja työ Royal Institutionissa

Faraday seurasi intohimoisesti kemian ja fysiikan luentoja. Hän pääsi työskentelemään Sir Humphrey Davyn assistenttina Royal Institutionissa, mikä avasi hänelle tien kokeelliseen tutkimukseen ja laajoihin laboratoriomahdollisuuksiin. Myöhemmin Faradayista tuli Royal Societyn jäsen ja hänelle myönnettiin useita arvostettuja palkintoja, kuten Royal-, Copley- ja Rumford-mitalit. Hänet nimitettiin myös Ison-Britannian kuninkaallisen instituutin ensimmäiseksi Fullerianin kemian professoriksi ja hän toimi Royal Institutionin johtajana Davyn jälkeen.

Tutkimusote ja vaikutus

Vaikka Faraday ei hallinnut korkeampaa matematiikkaa samalla tavalla kuin monet aikakauden teoreetikot, hänen kokeellinen taitonsa ja kyky hahmottaa luonnon ilmiöiden periaatteita olivat poikkeuksellisia. Hän kehitti käsitteitä kuten "voimaviivat" (lines of force), jotka vaikuttivat myöhemmin James Clerk Maxwellin kenttäteoreettiseen kuvaan sähköstä ja magnetismista. Faradayn työt näyttivät, että sähkö- ja magneettiset ilmiöt ovat perimmäisesti yhteen kytkeytyneitä.

Sähkö ja magnetismi

Faraday loi kokeelliset perusteet sähkömagneetismille. Hänen tunnetuimpia saavutuksiaan ovat:

  • elektromagneettisen liikkeen periaatteiden osoittaminen ja ensimmäinen toimiva sähkömoottori (1821), jossa sähkövirta ja magneetti saivat aikaan pyörivän liikkeen;
  • elektromagneettisen indusktion löytäminen (1831) — ilmiö, jossa muuttuva magneettikenttä indusoi jännitteen johtimeen. Tämä havainto on Faradayn lain perusta ja synnytti generaattorit ja muuntajien kehityksen;
  • Faradayn kiekko (homopolarigeneraattori) — eräs ensimmäisistä sähköntuotantolaitteista;
  • Faradayn efekti (magneto-optinen ilmiö) — magneettikentän vaikutus valon polarisaation suuntaan, joka osoitti yhteyden magnetismin ja optiikan välillä;
  • sähköstaattinen suojausefekti, eli ns. Faradayn häkki, jossa johtava kotelo estää sähkökenttien pääsyn sisälle.

Kemialliset löydöt ja terminologia

Kemistinä Faraday teki myös merkittäviä havaintoja ja vaikutti elekrokemian sanaston kehitykseen. Hän muodosti elektrolyysin lait ja johdatti käsitteitä kuten anodi, katodi, elektrodi ja ioni yleiskäyttöön. Faraday löysi myös orgaanisen yhdisteen bentseenin (1825) ja kehitti varhaisen version Bunsen-polttimesta, jonka myöhempi paranneltu muoto kantaa Robert Bunsenin nimeä.

Tieteellinen ja yhteiskunnallinen perintö

Faradayn kokeelliset löydöt loivat teknologian perustan sähköntuotannolle ja -käytölle: sähkömoottorit, generaattorit ja muuntajat perustuvat hänen havaintoihinsa. Hänen työtään arvostettiin laajasti — hänen työnsä vaikutti suoraan teollisten sovellusten kehittymiseen ja myöhemmin Maxwellin teoreettiseen työhön. Faraday ei havainnut uralleen ainoastaan tutkimusta, vaan myös tieteellisen viestinnän merkitystä: hän piti yleisluentoja ja kuuluisat Royal Institutionin lapsille suunnatut jouluillan luennot (Chemical History of a Candle) kasvattivat yleisön kiinnostusta luonnontieteisiin.

Faraday oli myös vakaumuksellinen kristitty (sandemanialainen), mikä muovasi hänen elämänasennettaan ja työetiikkaansa. Hän torjui julkisuuden ja kunnianosoitukset osin vakaumuksellisista syistä: hän kieltäytyi vastaanottamasta ritarin arvonimeä ja muista samanlaisista etuoikeuksista. Hänen töidensä tieteellinen vaikutus on kuitenkin ollut pitkäaikainen: Albert Einstein piti Faradayn valokuvaa työhuoneensa seinällä Isaac Newtonin ja James Clerk Maxwellin kuvan rinnalla.

Elämä ja kuolema

Faraday jatkoi kokeellista työtä ja luentoja pitkälle ikäänsä saakka. Hän kuoli 25. elokuuta 1867 Hampton Courtissa, Surreyssa. Hänen perintönsä elää paitsi termistöissä ja laitteissa myös modernin sähkötekniikan ja fysiikan perustana.

Vaikka Faradaylla oli rajoitettu muodollinen koulutus, hänen omistautumisensa, kokeellinen taituruutensa ja kyky havainnoida luonnon periaatteita tekivät hänestä yhden historian vaikutusvaltaisimmista tiedemiehistä.