Puupuhallinsoitin on puupuhaltimien perheeseen kuuluva soitin. Perinteisesti ne on aina tehty puusta, vaikka osa niistä on nykyään valmistettu metallista tai muovista. Puupuhaltimiin luetaan soittimet, joissa ääni muodostuu joko ilman virtauksesta ja aukkojen/sormien yhdistelmästä (huilut) tai soitin käyttää yhdellä tai kahdella ruodolla (kaksoisruoto) tai yksiruodolla (klarinetti, saksofoni) äänen synnyttämiseen. Puupuhaltimissa on suuri soinnillinen kirjo aina kirkkaista ja läpikuultavista sävyistä mataliin, pehmeisiin ja kantaviin ääniin.
Puupuhaltimien pääryhmät orkesterissa
Orkesterissa on neljä pääasiallista puupuhallinsoittimen tyyppiä. Kullakin näistä on myös erikokoisia sukulaisinstrumentteja, jotka laajentavat kokonaisuuden äänialaa ja sävymaailmaa.
Huiluperhe
Pikcolosävel on neljästä pääinstrumentista korkein. Sen alin sävel on keski-C, ja sen ääniala on noin kolme oktaavia. Piccolo on orkesterin pienin ja korkein soitin; se soittaa yhden oktaavin korkeammalla kuin tavallinen huilu ja tuo orkesteriin kirkkaan, läpitunkevan diskanttirekisterin. Tavallinen konserttihuilu on C-soitin ja kattaa useita oktaaveja; lisäksi on olemassa alttohuilu, joka on G-soitettu ja soi kvarttia (neljän sävelaskeleen) matalammalla kuin tavallinen huilu. Huilujen materiaalina on perinteisesti puu (esim. akasia, grenadilla), mutta nykyaikaiset huilut tehdään usein myös metalli- tai muoviseoksista erityisesti opiskelijamalleissa.
Oboet ja englanninsarvi
Oboe on kaksoisruotoinen, keskiääninen soitin, jonka kirkas ja läpitunkeva sävy usein johtaa orkesterin virettä soittaessaan lyhyitä tooninavaus-ääniä. On olemassa suurempi versio, jota kutsutaan englanninsarveksi (cor anglais, joka tarkoittaa "englannintorvea"). Englanninsarvi on yleensä F-soitettu ja soittaa kvinttiä matalammalta kuin oboe (soi noin kvintin verran alhaisemmalta kuin oboe). Oboe ja englanninsarvi kuuluvat samaan perheeseen ja käyttävät kaksoisruotoa, mikä antaa niille tunnusomaisen hohtavan ja hieman karkeahkon soinnin.
Klarinetit
Klarinetti on yksiruotoinen (single-reed) soitin, jonka ääniala on laaja (yleensä noin kolme oktaavia) ja sointi joustava: pehmeä ja pyöreä matalassa rekisterissä, kirkkaampi ja kantavampi ylemmissä rekistereissä. Useimmiten orkesterissa käytetään B♭-klarinettia, joka on transponoiva soitin (soittaa yhden kokonaissävelen alempana kuin kirjoitettu), mutta on myös A- ja C-klarettia ja muita kokoja. Bassoklarinetti soi usein oktaavin verran matalammalla kuin konserttiklarinetti ja täydentää klarinettisektiota syvemmillä matalilla sävyillä.
Fagotit
Fagotti on neljästä soittimesta matalin perusyksikkö (monissa orkestereissa fagottisektiolla on sekä fagotteja että kontrafagotti). Fagotti on myös kaksoisruotoon perustuva soitin, jonka sointi on syvä, puhelias ja joskus hieman kuiva — se toimii usein orkesterin basso- ja harmonisena tukena sekä sarjojen humoristisina tai vakavina soloäänenä. Kontrafagotti ulottuu vielä yhden oktaavin alemmas fagottiin verrattuna.
Yksinkertaiset puupuhaltimet: blokflöytit
Kyseessä on yksi vanhimmista ja suosituimmista puupuhaltimista, ja Bachin, Telemannin ja Vivaldin kaltaiset suurmiehet ovat käyttäneet sitä tehokkaasti. Blokflöyti eli flauto (usein suomeksi blokflöyt) on helppo oppia perustasolla, minkä vuoksi muovinen lastenversio on yleinen. Ammattitason ja historialliseen esityskäytäntöön tarkoitetut blokflöytit valmistetaan usein puusta ja eri kokoja (sopraano, altto, tenori, basso) käytetään sointivärin ja rekisterin mukaan.
Saksofoni – puupuhaltimen metalli
Saksofoni saattaa näyttää vaskisoittimelta, mutta sitä soitetaan kuten klarinettia: se käyttää yksiruotoa ja samanlaista puhallustekniikkaa, joten se luokitellaan puupuhaltimeksi. Saksofoni on yleinen bändeissä ja jazz-yhtyeissä, ja se esiintyy myös sinfoniaorkesterin tai puhallinorkesterin soolosoittimena. Saksofoniperheeseen kuuluu useita kokoja (soprano, alto, tenor, baritone, mahdollisesti bass ja sopraano), ja sointiväri vaihtelee pehmeästä lämpimään ja kirkkaaseen riippuen koosta ja soittotavasta.
Äänialat, transponointi ja käyttö
Puupuhaltimien äänialat ja transponointi vaikuttavat suoraan orkesterin nuotinnukseen: osa soittimista soittaa "concerttavalla" korkeudella (C-soittimet), kun taas monet klarinetit, saksofonit ja piccolo-transponoituvat eri intervallilla. Tunnetuimpia käytäntöjä ovat piccolo (+oktavi), B♭-klarinetti (–sekunti transponointi) ja englanninsarvi (–kvintti transponointi). Orkesterissa puupuhaltimet tuovat dynamiikkaa, yksityiskohtia ja värejä — ne voivat kantaa melodioita, antaa harmonista tukea, toimia efektisoittimina tai luoda tekstuuria yhdessä muiden soitinryhmien kanssa.
Rakenteet ja materiaalit
Perinteisesti puupuhaltimet ovat puuta, mutta nykyään valmistusmateriaalit vaihtelevat: öljytty puu, grenadilla, eebenpuu, metalli (huilut), muovit (opiskelijamallit ja lapsille suunnatut instrumentit) sekä komposiitit. Ruodin laatu ja muoto vaikuttavat erityisesti oboen, klarinetin ja saksofonin sointiin. Myös mekanisoinnin laatu, venttiilien ja avainten tyyppi sekä huolto määräävät soittimen soitettavuuden ja äänenlaadun.
Yhteenveto
Puupuhaltimet muodostavat laajan ja monipuolisen instrumenttiryhmän, joka kattaa kirkkaat huilun diskantit, ilmeikkäät oboen ja englanninsarven sävyt, monipuoliset klarinetit sekä syvät fagotin rekisterit. Niitä käytetään laajasti eri tyylilajeissa klassisesta musiikista jazziin ja kevyeen musiikkiin. Soittimen valinta, materiaali ja muoto vaikuttavat merkittävästi sointiväriin, ja nykyaikainen soitinvalikoima yhdistää perinteiset puumateriaalit teknisen kehityksen tarjoamiin uusiin vaihtoehtoihin.