Bes oli muinaisen Egyptin jumala, joka suojeli raskaana olevia naisia, vastasyntyneitä ja perhettä. Hänet kuvattiin kääpiöksi, jolla oli yllään leijonannahka ja usein villi, raadollinen ulkomuoto: leveä kasvo, pistävät silmät ja ulos törröttävä kieli. Bes ei näytä perinteiseltä egyptiläiseltä jumalhahmolta, vaan hänen ulkonäkönsä poikkeaa egyptiläisestä taidekielestä – hänet usein kuvattiin kasvot suoraan katsojaa kohti, kun taas tavallinen egyptiläinen kuvaustapa oli profiili. Bes on samanlainen kuin muualla Afrikassa esiintyvät jumalat, ja hänen piirteissään on nähtävissä vaikutteita Saharan eteläpuolisesta kulttuuriperinteestä.
Besin tehtävä ja toimintatavat
Bes toimi ensisijaisesti perheen ja kodin suojelijana. Hänen uskottiin torjuvan pahaa, kuten demonien aiheuttamia kirouksia ja sairauksia, erityisesti synnytyksen vaaraan liittyviä uhkia. Pelotellakseen demoneita pois synnytyksen aikana Bes tanssi ympäri huonetta, ravisteli helistinään ja huusi – käytännössä hän teki kaiken voitavansa säikyttääkseen pahat henget pois. Kun lapsi oli syntynyt, Bes pysyi usein hänen luonaan, ja jos vauva nauroi tai hymyili ilman näkyvää syytä, egyptiläiset uskoivat, että Bes oli jossain huoneessa tekemässä hassuja ilmeitä tai leikkimässä.
Kuvallinen esitys ja symbolit
Besin kuvauksissa toistuvat useat tunnusmerkit: kääpiömäinen vartalo, leijonannahka, usein pystyssä olevat kädet tai soittimia pitävät kädet, sekä joskus veitsi tai ase suojelemista varten. Hänestä tehtiin pieniä patsaita, amuletteja ja koriste-esineitä, joita asetettiin lasten ja naisten lähelle, kiinnitettiin vaatteisiin tai laitettiin sängynpäätyihin. Bes esiintyi myös peilien, sängynpeittojen ja lasten lelujen koristeena – kaikkialla, missä hänen läsnäolonsa uskottiin tuovan turvaa.
Yhteys musiikkiin, tanssiin ja arkeen
Besiä liitettiin usein musiikkiin, tanssiin ja ilonpitoon. Hän oli käytännöllinen jumala, joka ei vain puolustanut perhettä pahoilta hengiltä vaan myös edisti hyvää mielialaa ja juhlaa: laulua, tanssia ja riehakasta käytöstä pidettiin keinona karkottaa pahaa. Tämän vuoksi hänet kuvattiin usein heiluttamassa helistintä tai muita soittimia.
Nimi ja alkuperä
Hänen nimensä näyttää liittyvän nubialaiseen kissaa tarkoittavaan sanaan besa, joka tarkoittaa kirjaimellisesti suojelijaa. Egyptiläiset arvostivat kissoja niiden kyvystä hyökätä käärmeitä ja satoa pilaavia otuksia, kuten hiiriä, vastaan, joten Bes oli luonnollisesti Egyptissä palvonnan arvoinen. Besin ulkomuoto ja joissain yhteyksissä käytetty käytännönläheinen, kodinläheinen palvonta viittaavat siihen, että hänen alkujuurensa saattavat olla muualta Afrikasta tai Saharan eteläpuolisesta alueesta.
Palvonta ja arkeologinen aineisto
Besin palvonta oli pääasiassa kotitalouksiin ja henkilökohtaiseen käyttöön liittyvää, ei niinkään suurten temppeleiden virallista kulttia. Hänen figuurejaan, koruja ja amuletteja on löydetty kodeista, hautauksista ja arjen esineistä etenkin uudessa valtakunnassa (New Kingdom) ja myöhemmissä kausissa. Besin kuvaa käytettiin laajasti myös antiikin ja roomalaiskauden Egyptissä, mikä osoittaa hänen suosionsa jatkuvan pitkään.
Seurueet ja sukupuolimuunnelmat
Joissain lähteissä Bes esiintyy yksin ja toisinaan osana pariskuntaa tai pienten jumalten joukkoa. Bes'illa on myös naispuolinen vastine, jota kutsutaan joskus nimellä Beset tai Besi, ja tunnetaan eräistä häneen liittyvistä parillisista representaatioista. Besin seurassa saattoi esiintyä muita kotijumalia, kuten synnytystä suojeleva hippopotamityttö Taweret, mutta Bes erottui omaperäisellä, usein humoristisella ja pelottavalla ulkomuodollaan.
Perintö
Bes on yksi esimerkki siitä, miten muinaiset egyptiläiset yhdistivät käytännöllisen suojelun ja uskonnollisen rituaalin: hän ei edustanut etäistä valtiollista jumalaa, vaan läsnäolevaa ja helposti lähestyttävää suojelijaa arjen tilanteissa. Hänen kuvat ja amuletit ovat suosittuja myös nykyarkeologian ja museonäyttelyiden kohteina, ja Bes on jäänyt mieleen symbolina kodin, lasten ja ilon suojelusta.
