Tatuointi – määritelmä, historia, kipu ja tekniikat
Tutustu tatuoinnin määritelmään, historiaan, kipukokemuksiin ja moderneihin tekniikoihin — opas tatuointikoneista, neuloista ja kehonmuokkauksen merkityksestä.
Tatuointi on merkki, joka tehdään laittamalla mustetta ihoon. Tatuointeja voidaan tehdä ihmisen tai eläimen iholle. Ihmisten tatuoinnit ovat eräänlainen kehonmuokkaus (tapa muuttaa kehoa), mutta eläinten tatuointeja käytetään useimmiten tunnistamiseen. Ihmiset ottavat joskus tatuointeja osoittaakseen, että he kuuluvat johonkin jengiin tai kulttuuriryhmään.
Ihmiset ottavat tatuointeja tatuointiliikkeissä. Tatuoinnin ottaminen on kivuliasta, vaikka toisilla ihmisillä kipu on suurempi kuin toisilla, ja joidenkin kehonosien tatuointi on kivuliaampaa kuin toisten. Useimmat tatuoinnit tehdään nykyään sähköisellä tatuointikoneella, joka käyttää neuloja musteen laittamiseen kehoon.
Lyhyt historia
Tatuoinnin historia on erittäin pitkä: muinaisista hautalöydöistä ja havainnoista tiedetään, että ihmiskunta on tatuoinut itseään tuhansia vuosia. Tatuointeja on käytetty muun muassa rituaaleissa, sosiaalisen aseman merkitsemisessä, parantavina merkintöinä ja koristeina. Nykyajan länsimaiseen tatuointikulttuuriin vaikutti 1800-luvun loppu, kun sähköinen tatuointikone yleistyi ja matkustaminen levitti eri tyylejä ja tekniikoita.
Tatuointityylit ja -tekniikat
Tatuointityylejä on monia. Tavallisimpia ovat esimerkiksi:
- perinteinen (old school) – selkeät ääriviivat ja vahvat värit
- realismi – yksityiskohtaiset kuva- ja muototatuoinnit
- japanilainen (irezumi) – suuret, koristeelliset kokonaisuudet
- vesiväritekniikka (watercolor) – pehmeät varjostukset ja väripilkut
- tribaalit ja geometriset – mustat kuviot ja toistuvat muodot
- mikrorealismi ja pienoiset linjat – pienet ja tarkat kuvat
Teknisesti tatuointi voidaan tehdä sähköisellä koneella (nykyisin yleisin) tai käsin tehtynä, esimerkiksi perinteisissä kulttuureissa ja niin kutsutuissa hand-poke- eli "käsineula" -menetelmissä. Kone käyttää nopeasti liikkuvia neuloja, jotka lyövät mustetta ihoon, kun taas käsin tehtävä tekniikka voi olla hitaampi ja vaatia erilaisia taitoja.
Kipu ja kivunhallinta
Kivun voimakkuus riippuu useasta tekijästä: yksilön kipukynnyksestä, tatuoinnin koosta, alueen hermotuksesta ja tatuoinnin tekniikasta sekä siitä, kuinka lähellä luuta tatuoitava kohta on. Yleisesti herkempiä alueita ovat esimerkiksi sormet, kylkiluut, ribit, polvien ylä- tai alapuoli sekä kasvot. Runsas lämmittely, lepo, alkoholin välttäminen ennen tatuointia ja ammattimainen tatuoija voivat helpottaa kokemusta.
Turvallisuus, hygienian merkitys ja riskit
Tatuoinnin ottaminen sisältää terveysriskejä, jos työ tehdään huolimattomasti. Tärkeimmät turvallisuutta lisäävät seikat ovat:
- puhdas ja hyvämaineinen tatuointiliike
- kertakäyttöiset, steriilit neulat ja välineet tai asianmukaisesti steriloidut laitteet
- kokenut ja koulutettu tatuoija
- infektioiden ehkäisy (kuten ihoinfektiot, hepatiitti tai muut veriteitse tarttuvat taudit)
- allergiset reaktiot musteeseen — jotkin pigmentit, erityisesti värilliset musteet, voivat aiheuttaa yliherkkyyttä
Riskinä ovat myös arpeutuminen, värin haalistuminen tai epätasainen parantuminen. Jos tatuointi tulehtuu tai paranee huonosti, on hakeuduttava terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle.
Jälkihoito
Hyvä jälkihoito on välttämätöntä, jotta tatuointi paranee hyvin ja värit pysyvät. Yleisiä jälkihoidon ohjeita:
- pidä tatuoitu alue puhtaana ja vältä koskettelua likaisin käsin
- noudata tatuoijan antamia hoito-ohjeita, kuten suositeltujen rasvojen tai voiteiden käyttöä
- vältä uima-altaita, saunoja ja pitkää kastumista kunnes iho on parantunut
- suojaa tatuointi auringolta — suora auringonpaiste haalistuttaa värejä
- älä revi kuoriutumista, jotta arpeutuminen minimoituu
Tatuoinnin poisto
Tatuoinnin voi halutessaan poistaa tai vaalentaa. Yleisimmät menetelmät ovat laserhoidot, kirurginen poisto ja joskus dermabraasio. Laser on nykyään yleisin ja yleensä tehokkain tapa, mutta täydellinen poistaminen ei aina ole mahdollista ja hoidot voivat vaatia useita käyntejä. Poistoon liittyy riskejä, kuten arpeutuminen ja pigmenttimuutokset.
Eläinten tatuoinnit
Eläimillä käytetään tatuointeja usein tunnistustarkoituksessa, esimerkiksi rekisteröinnissä tai laboratorioeläinten merkitsemisessä. Eläinten tatuoinnit tehdään yleensä eri tekniikoin ja tarkoituksin kuin ihmisillä, ja eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen on etusijalla.
Symboliikka, kulttuuri ja etiikka
Tatuoinnit voivat kantaa henkilökohtaista merkitystä, muistomerkkiä, uskonnollista tai kulttuurista symboliikkaa tai esteettistä arvoa. On hyvä tiedostaa eri kulttuurien arvot ja merkit ennen symbolien käyttöä. Joissain tilanteissa tatuointeihin liittyy myös stigmaa tai ennakkoluuloja, vaikka asenteet ovat monessa paikassa muuttuneet hyväksyvämmiksi.
Lainsäädäntö ja iän rajat
Tatuointien sääntely vaihtelee maittain. Monissa maissa ja alueilla on iänrajoja tai vaatimuksia huoltajan suostumuksesta alaikäisille. Lisäksi ammattitaitoa, hygienian vaatimuksia ja yritysten valvontaa säätelevät paikalliset terveysviranomaiset. Ennen tatuoinnin ottamista kannattaa tarkistaa voimassa olevat säännöt ja valita hyväksytty ja luotettava palveluntarjoaja.
Yhteenvetona: tatuointi on kehon pitkäkestoinen muutos, jolla voi olla monenlaisia merkityksiä. Oikein tehtynä ja hoidettuna tatuointi on useimmiten turvallinen, mutta siihen liittyy myös terveysriskejä ja vastuuta — siksi valitse ammattimainen tatuointiliike ja huolehdi jälkihoidosta.
Hienovaraiset tatuoinnit
Tyylikkäät tatuoinnit
Melko huomattavammat tatuoinnit
Nykyaikainen tatuointikone
Historia
Muinaisissa muumioituneissa ihmisjäännöksissä säilyneet tatuoinnit osoittavat, että tatuointia on harjoitettu kaikkialla maailmassa vuosisatojen ajan. Vuonna 2015 kahden vanhimman tunnetun tatuoidun muumion iän tieteellinen uudelleenarviointi osoitti Ötzin olevan vanhin tällä hetkellä tunnettu esimerkki. Tämä ruumis, jossa oli 61 tatuointia, löydettiin jäätikön jäähän upotettuna Alpeilta, ja se ajoitettiin vuodelle 3250 eaa. Vuonna 2018 maailman vanhimmat figuratiiviset tatuoinnit löydettiin kahdesta Egyptistä peräisin olevasta muumiosta, jotka on ajoitettu vuosiin 3351-3017 eaa.
Tatuointi on ikivanha taito. Jäämies Ötzi, noin 3300 eaa. elänyt mies, jonka muumio löydettiin vuonna 1991, oli tatuoinut 61 tatuointia, jotka koostuivat 19 yksinkertaisten pisteiden ja viivojen muodostamasta viivaryhmästä selkärangan alaosassa, vasemmassa ranteessa, oikean polven takana ja nilkoissa. Nämä tatuoinnit, jotka oli tehty noesta, olivat mahdollisesti osa varhaista akupunktiota. Tatuointeja on löydetty myös muumioista muinaisista sivilisaatioista eri puolilta maailmaa, kuten Egyptistä, Nubiasta, Venäjän Pazyryk-kulttuurista ja useista Etelä-Amerikan kulttuureista.
Tatuoinnit yleistyivät länsimaissa sen jälkeen, kun länsimaalaiset olivat 1700-luvulla ensimmäistä kertaa tekemisissä Amerikan intiaanien ja polynesialaisten kanssa. James Cook, kuuluisa brittiläinen tutkimusmatkailija, kertoi nähneensä tatuointeja, kun hän oli Tahitilla vuonna 1769. Sana "tatuointi" tulee tahitin kielen sanasta "tatau".
Joissakin kulttuureissa tatuoinneilla on erityinen merkitys ja merkitys. Esimerkiksi polynesialaisilla kansoilla, kuten Uuden-Seelannin māoreilla, on perinne kasvotatuoinneista (moko), jotka ovat pyhiä ja joilla on erityinen merkitys, joka liittyy asemaan ja heimohistoriaan.
Toisissa kulttuureissa tatuoinnit ovat kiellettyjä. Esimerkiksi juutalaisessa laissa tatuoinnit ovat kiellettyjä. Raamatun Vanhassa testamentissa Mooseksen kirjassa 19:28 sanotaan: "Älä tee ruumiisiisi viiltoja kuolleiden vuoksi äläkä tatuoi itseäsi."
Tatuoinnit alkoivat yleistyä Yhdysvalloissa ja Englannissa 1860- ja 1870-luvuilla. Aluksi tatuointeja tehtiin useimmiten sotilaille ja merimiehille. Ensimmäinen tunnettu ammattimainen tatuoija Yhdysvalloissa oli Martin Hildebrandt, saksalainen siirtolainen, joka saapui Bostoniin vuonna 1846. Vuosina 1861-1865 hän tatuoi sotilaita Amerikan sisällissodan molemmilla puolilla. Ensimmäinen tunnettu ammattitatuoija Yhdistyneessä kuningaskunnassa työskenteli Liverpoolin satamassa 1870-luvulla ja tatuoi pääasiassa merimiehiä. Kuitenkin 1870-luvulla tatuoinnit olivat tulleet muotiin joidenkin yläluokan jäsenten, myös kuninkaallisten, keskuudessa.
1970-luvulta lähtien tatuoinneista on tullut länsimaisen muodin valtavirran osa, joka on yleinen sekä miehille että naisille, kaikille talousluokille ja ikäryhmille teini-iästä keski-ikään. Monille nuorille amerikkalaisille tatuoinneilla on hyvin erilainen merkitys kuin aiemmille sukupolville. Aikaisemmin tatuointeja pidettiin poikkeavuutena - tapana rikkoa sosiaalisia sääntöjä ja normeja. Nykyään siitä on tullut hyväksyttävä ilmaisumuoto.
Toisinaan historian aikana ihmiset on pakotettu tatuointeihin, jotta heidät olisi merkitty orjiksi, rikollisiksi tai ulkopuolisiksi. Esimerkiksi muinaiset roomalaiset tatuoivat rikollisia ja orjia. 1800-luvulla Yhdysvallat merkitsi vangit tatuoinneilla ennen vankilasta vapauttamista, ja Britannian armeija merkitsi karkurit tatuoinneilla. 1900-luvulla Siperian ja natsien keskitysleirien vankeihin tatuoitiin tunnistenumerot.
Kuva māori-päälliköstä, jolla on perinteisiä tatuointeja.
Tatuointityypit
Amatöörien ja ammattilaisten tatuoinnit
Nykyään ihmiset valitsevat tatuoinnin monista eri syistä. Tatuointeja voidaan käyttää myös osoittamaan, että henkilö kuuluu tiettyyn ryhmään. Esimerkiksi jengitatuoinnit voivat osoittaa, että henkilö kuuluu tiettyyn rikollisjengiin. Rikostatuoinnit voivat myös osoittaa henkilön rikolliset saavutukset (esimerkiksi vankilassa vietettyjen vuosien tai tapettujen ihmisten määrän). Tatuoinnit, myös kokovartalotatuoinnit, ovat suosittuja Yakuzan (Japanin mafia) keskuudessa.
Kosmeettiset tatuoinnit
Tatuointeja voidaan käyttää kosmeettisista syistä. Kosmeettisiin tatuointeihin kuuluu "kestomeikki", jossa tatuoinnilla tehdään kuvioita, jotka näyttävät aidolta meikiltä. Kosmeettiset tatuoijat voivat esimerkiksi tatuoida kulmakarvat ihmisille, jotka ovat menettäneet kulmakarvansa vanhuuden, hiustenlähtöä aiheuttavien sairauksien (kuten hiustenlähtö) tai hiustenlähtöä aiheuttavien lääkkeiden (kuten kemoterapian) vuoksi. Kosmeettiset tatuoinnit voivat myös peittää luomet tai peittää ihon, joka on värjäytynyt vitiligon kaltaisten sairauksien vuoksi.
Kosmeettisia tatuointeja voidaan käyttää myös peittämään kirurgisia arpia, kuten mastektomian (rintojen kirurginen poisto) arpia. Taiteellisten tatuointien käyttö mastektomia-arpien peittämiseen on yleistymässä Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kosmeettista tatuointia käytetään myös nännien tatuoimiseen rintojen rekonstruktioleikkauksen jälkeen (jolloin rintojen poistoleikkauksen yhteydessä poistettu rinta luodaan uudelleen käyttämällä rasvaa toisesta kehon osasta).
Lääketieteelliset tatuoinnit
Tatuointeja voidaan käyttää myös lääketieteellisistä syistä. Henkilö voi esimerkiksi hankkia lääketieteellisen varoitustatuoinnin, joka varoittaa tietystä sairaudesta (kuten diabeteksesta tai vakavasta allergiasta). Kun ihmiset saavat sädehoitoa syövän vuoksi, tatuointeja voidaan käyttää merkitsemään tarkasti, mihin sädekeilan tulisi kohdistua. Näin voidaan varmistaa, että henkilö saa samaa hoitoa oikeaan paikkaan joka kerta, kun hän saa sädehoitoa.
Sukuelimet
Sukupuolielinten tatuointi on käytäntö, jossa sukupuolielinten ihon alle tehdään pysyviä merkkejä tatuointien muodossa. Lähes koko sukupuolielinten alue voidaan tatuoida, mukaan lukien peniksen varsi ja pää, kivespussin iho, häpyluun alue ja ulommat häpyhuulet.
· 
Mons pubis
· 
Peniksen iho
Lääketieteellinen tatuointi: veriryhmä.
Terveysriskit
Koska tatuointi rikkoo ihoa, siihen liittyy terveysriskejä. Näitä riskejä ovat muun muassa infektiot ja allergiset reaktiot tatuointiväreille. Nämä ongelmat voidaan usein välttää, jos tatuoija noudattaa puhtaussääntöjä, käyttää tiettyjä välineitä vain yhteen henkilöön ja steriloi välineensä jokaisen käyttökerran jälkeen (puhdistaa ne erityisellä tavalla, joka tappaa pöpöt).
Monissa paikoissa tatuoijilta vaaditaan koulutusta veren välityksellä tarttuvista taudeista (veren välityksellä leviävät taudit, kuten HIV ja hepatiitti). Vuoteen 2009 mennessä Yhdysvalloissa ei ole raportoitu yhtään tapausta, jossa henkilö olisi saanut HIV:n ammattimaisen tatuoinnin seurauksena.
Amatööritatuoinnissa (kuten tatuoinnissa vankiloissa) tartuntariski on kuitenkin paljon suurempi. Steriloimattomat (epäpuhtaat) tatuointivälineet tai saastunut muste voivat levittää infektioita ihon pinnalle, sieni-infektioita, joitakin hepatiitin muotoja, herpes simplex -virusta, HIV:tä, stafylokokkeja, jäykkäkouristusta ja tuberkuloosia.
Useimmat ihmiset eivät ole allergisia tatuointimusteille. On kuitenkin esiintynyt tapauksia, joissa tatuointivärit ovat aiheuttaneet allergisia reaktioita, erityisesti tietyille väreille. Joskus tämä johtuu siitä, että muste sisältää nikkeliä, joka laukaisee yleisen metalliallergian.
Joskus, jos tatuointi lävistää verisuonen, voi syntyä mustelma.
Poistaminen
Tatuoinnin poisto suoritetaan yleisimmin lasereilla, jotka hajottavat tatuoinnissa olevat mustehiukkaset pienemmiksi hiukkasiksi. Ihon makrofagit ovat osa immuunijärjestelmää, jonka tehtävänä on kerätä ja sulattaa solujätteitä. Tatuointipigmenttien tapauksessa makrofagit keräävät mustepigmenttejä, mutta niiden on vaikea hajottaa niitä. Sen sijaan ne varastoivat mustepigmentit. Jos makrofagi vahingoittuu, se vapauttaa vangitsemansa musteen, jonka muut makrofagit ottavat vastaan. Tämä voi tehdä tatuointien poistamisesta erityisen vaikeaa. Kun hoidot hajottavat mustepartikkelit pienemmiksi palasiksi, makrofagit voivat poistaa ne helpommin.
Jotkut ihmiset, joilla on tatuointeja, toivovat, etteivät olisi ottaneet niitä. Tatuoinnit voidaan poistaa laserleikkauksella, mutta se on kivuliasta ja vaatii usein useita käyntejä ihotautilääkärillä tai ihonhoidon ammattilaisella.
arpia laser-tatuoinnin poistosta
Aiheeseen liittyvät sivut
- Kehon muokkaus
- Naarmuuntuminen
- Flash (tatuointi) - paperi- tai kartonkiarkki, johon on painettu tai piirretty tatuointikuvioita.
Etsiä