Neljän keisarin vuosi

Neljän keisarin vuosi oli Rooman valtakunnan historiassa vuosi 69 jKr., jolloin neljä keisaria hallitsi huomattavan vaihtelun kautta. Nämä neljä keisaria olivat Galba, Otho, Vitellius ja Vespasianus.

Keisari Neron itsemurhaa vuonna 68 seurasi lyhyt sisällissodan kausi, joka oli ensimmäinen Rooman sisällissota sitten Marcus Antoniuksen kuoleman vuonna 30 eaa. Kesäkuun 68 ja joulukuun 69 välisenä aikana Roomassa nousivat ja kaatuivat peräkkäin Galba, Otho ja Vitellius, kunnes Vespasianus, Flavianuksen dynastian ensimmäinen hallitsija, astui lopullisesti valtaan.

Tämä oli esimerkki Rooman valtakunnan historiassa esiintyneistä poliittisista levottomuuksista. Tämän sisällissodan aiheuttamalla sotilaallisella ja poliittisella anarkialla oli vakavia seurauksia, kuten Batavian kapinan puhkeaminen. Juutalaisten kapina oli jo käynnissä.

Rooman valtakunta, 69. Keisari Neron kuoleman jälkeen keisarikunnan neljä vaikutusvaltaisinta kenraalia kilpailivat peräkkäin keisarinvallasta.

Perimys

Nerolta Gabballe

Kesäkuussa 68 senaatti teki aloitteen Nerosta eroon pääsemiseksi ja julisti hänet julkiseksi viholliseksi ja Galban keisariksi. Pretoriaanikaarti lahjottiin pettämään Nero, ja Nero teki itsemurhan. Galba tunnustettiin keisariksi ja toivotettiin tervetulleeksi kaupunkiin legiooniensa johdolla.

Galba ei pysynyt suosittuna pitkään. Marssillaan Roomaan hän joko tuhosi tai otti valtavia sakkoja kaupungeilta, jotka eivät hyväksyneet häntä heti. Roomassa Galba kumosi kaikki Neron uudistukset, myös monille tärkeille henkilöille myönnetyt etuudet. Myöskään armeija ei ollut tyytyväinen. Saavuttuaan turvallisesti Roomaan Galba kieltäytyi maksamasta palkkioita, jotka hän oli luvannut häntä tukeneille sotilaille. Rooman valtionkassa oli todellakin huonossa jamassa Neron tuhlailun jälkeen, mutta Galba ei hoitanut tilannetta hyvin.

Neron tavoin Galba pelkäsi salaliittolaisia ja teloitutti monia senaattoreita ja ratsumiehiä ilman oikeudenkäyntiä. Lisäksi siviilivuoden 69 alkaessa 1. tammikuuta Germania Inferiorin legioonat kieltäytyivät vannomasta uskollisuutta ja kuuliaisuutta uudelle keisarille. Seuraavana päivänä legioonat julistivat kuvernöörinsä Vitelliuksen keisariksi.

Marcus Salvius Otho lahjoi preetoriaanikaartin, joka oli jo ennestään hyvin tyytymätön keisariin, puolelleen. Kun Galba kuuli vallankaappauksesta, hän lähti kaduille yrittäen normalisoida tilanteen. Se osoittautui virheeksi, sillä hän ei saanut houkuteltua kannattajia. Pian tämän jälkeen pretoriaanikaarti tappoi hänet Forumilla.

Otho Vitelliukselle

Senaatti tunnusti Othon keisariksi samana päivänä. Uutta keisaria tervehdittiin helpottuneena. Vaikka Otho oli kunnianhimoinen ja ahne, hän ei ollut tunnettu tyranniasta tai julmuudesta, ja hänen odotettiin olevan oikeudenmukainen keisari. Vitelliuksen muodossa Italiaan oli kuitenkin marssimassa ongelmia Saksasta.

Vitelliuksella oli takanaan valtakunnan parhaat eliittilegioonat, jotka koostuivat germaanisten sotien veteraaneista. Nämä osoittautuisivat hänen parhaiksi argumenteikseen vallan saamiseksi. Otho ei halunnut aloittaa uutta sisällissotaa, ja hän lähetti lähettiläitä ehdottamaan rauhaa ja kutsumaan Vitelliusta vävyksi. Oli liian myöhäistä järkeillä; Vitelliuksen kenraalit olivat saaneet puolet hänen armeijastaan suunnata Italiaan. Pienten voittojen jälkeen Otho hävisi Bedriacumin taistelussa. Pakenemisen ja vastahyökkäysyrityksen sijaan Otho päätti lopettaa anarkian ja teki itsemurhan. Hän oli toiminut keisarina hieman yli kolme kuukautta.

Vitelliuksesta Vespasianukseen

Othon itsemurhasta saatuaan senaatti tunnusti Vitelliuksen keisariksi. Kun Vitellius sai tämän tunnustuksen, hän lähti Roomaan. Hän kohtasi ongelmia heti valtakautensa alussa. Kaupunki jäi hyvin epäileväksi, kun Vitellius valitsi huonojen enteiden päivän (roomalaisen taikauskon mukaan) ottaakseen vastaan Pontifex Maximuksen viran.

Tapahtumat näyttivät todistavan heidät oikeiksi. Kun Vitellius oli tiukasti varmistanut valtaistuimensa, hän järjesti lukuisia juhlia, juhlaillallisia ja voittokulkueita, jotka ajoivat keisarikunnan kassan lähelle konkurssia. Velkoja kertyi nopeasti, ja lainanantajat alkoivat vaatia takaisinmaksua.

Vitellius osoitti väkivaltaisen luonteensa määräämällä kiduttamaan ja teloittamaan ne, jotka uskalsivat esittää tällaisia vaatimuksia. Vitellius ryhtyi tappamaan kansalaisia, jotka nimesivät hänet perillisekseen, usein yhdessä mahdollisten kanssaperillisten kanssa. Lisäksi hän ryhtyi jahtaamaan kaikkia mahdollisia kilpailijoita kutsumalla heitä palatsiin lupauksilla vallasta vain saadakseen heidät murhatuksi.

Nero oli vuonna 67 antanut Vespasianukselle erityiskomennon Juudeassa, ja hänen tehtävänään oli kukistaa juutalaisten suuri kapina. Hän sai Syyrian maaherran Gaius Licinius Mucianuksen tuen. Juudean ja Syyrian legioonista koottu vahva joukko marssi Roomaan Mucianuksen komennossa. Vespasianus itse matkusti Aleksandriaan, jossa hänet oli 1. heinäkuuta julistettu keisariksi, ja sai näin haltuunsa Egyptin elintärkeät viljatoimitukset. Vespasianuksen poika Titus jäi Juudeaan hoitamaan juutalaisten kapinaa. Ennen kuin itäiset legioonat ehtivät saapua Roomaan, myös Raetian ja Moesian provinsseista kotoisin olevat Danubian legioonat julistautuivat elokuussa Vespasianuksen keisariksi ja hyökkäsivät Marcus Antonius Primuksen johdolla Italiaan. Lokakuussa Primuksen johtamat joukot saivat murskavoiton Vitelliuksen armeijasta Bedriacumin toisessa taistelussa.

Vihollisten ympäröimänä Vitellius teki viimeisen yrityksen saada kaupunki puolelleen jakamalla lahjuksia ja lupauksia vallasta tarpeen mukaan. Tonavan armeija oli nyt hyvin lähellä Roomaa. Vitellius piiloutui ja valmistautui pakenemaan, mutta päätti viimeisen vierailun palatsiin. Siellä Vespasianuksen miehet saivat hänet kiinni ja tappoivat. Vallatessaan pääkaupungin he polttivat Jupiterin temppelin.

Senaatti tunnusti Vespasianuksen keisariksi seuraavana päivänä. Se oli 21. joulukuuta 69, vuosi, joka oli alkanut Galban istuessa valtaistuimella.

Nero

Galba

Otho

Vitellius

Vespasianus

Kronologia

68

Huhtikuu - Hispania Tarraconensiksen maaherra Servius Sulpicius Galba ja Gallia Lugdunensiksen maaherra Vindex kapinoivat Neroa vastaan.
Toukokuu - Reinin legioonat kukistavat ja tappavat Vindexin Galliassa.
Kesäkuu - Senaatti julistaa Neron julkiseksi viholliseksi (hostis) (8. kesäkuuta) ja tekee itsemurhan (9. kesäkuuta); Galba tunnustetaan keisariksi.
Marraskuu - Vitellius nimitetään Germania Inferiorin kuvernööriksi.

69

1. tammikuuta - Reinin legioonat kieltäytyvät vannomasta uskollisuutta Galballe.
2. tammikuuta - Vitellius julistetaan keisariksi Reinin varrella.
15. tammikuuta - pretoriaanikaarti tappaa Galban; samana päivänä senaatti tunnustaa Othon keisariksi.
14. huhtikuuta - Vitellius voittaa Othon
16. huhtikuuta - Otho tekee itsemurhan; Vitellius tunnustetaan keisariksi.
1. heinäkuuta - Vespasianus, Rooman armeijan komentaja Juudeassa, julistetaan keisariksi Tiberius Julius Aleksanterin johtamien Egyptin legioonien toimesta.
Elokuu - Danubian legioonat ilmoittavat tukevansa Vespasianusta (Syyriassa) ja hyökkäävät syyskuussa hänen puolestaan Italiaan.
Lokakuu - Tonavan armeija kukistaa Vitelliuksen ja Vespasianus miehittää Egyptin.
20. joulukuuta - Vitellius tapetaan sotilaiden toimesta keisarillisessa palatsissa.
21. joulukuuta - Vespasianus tunnustetaan keisariksi.

Aiheeseen liittyvät sivut

Tacitus, Historiat
Viiden keisarin vuosi (193)
Kuuden keisarin vuosi (238)

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on neljän keisarin vuosi?

A: Neljän keisarin vuosi oli huomattavan vaihtelun vuosi, jolloin neljä roomalaista keisaria hallitsi vuonna 69 jKr.

K: Ketkä olivat neljä keisaria neljän keisarin vuoden aikana?

V: Neljän keisarin vuoden neljä keisaria olivat Galba, Otho, Vitellius ja Vespasianus.

Kysymys: Milloin ennen neljän keisarin vuotta käytiin ensimmäinen Rooman sisällissota?

V: Ensimmäinen roomalainen sisällissota Markus Antoniuksen vuonna 30 eaa. tapahtuneen kuoleman jälkeen käytiin kesäkuun 68 ja joulukuun 69 välisenä aikana.

K: Miten neljän keisarin vuosi päättyi?

V: Neljän keisarin vuosi päättyi Flavianuksen dynastian ensimmäisen hallitsijan Vespasianuksen valtaannousuun.

K: Mitä seurauksia neljän keisarin vuoden aiheuttamalla sotilaallisella ja poliittisella anarkialla oli?

V: Neljän keisarin vuoden aiheuttaman sotilaallisen ja poliittisen anarkian seurauksiin kuuluivat muun muassa Batavian kapinan puhkeaminen ja jatkuva juutalaiskapina.

K: Milloin juutalaiskapina tapahtui?

V: Juutalaiskapina oli käynnissä jo neljän keisarin vuoden aikana.

Kysymys: Miten neljän keisarin vuosi vaikutti poliittisiin levottomuuksiin Rooman valtakunnan historiassa?

V: Neljän keisarin vuosi oli esimerkki poliittisista häiriöistä Rooman valtakunnan historiassa, sillä se oli huomattavan vaihtuvuuden ja sisällissodan vuosi, jolla oli vakavia seurauksia.