Vuosi viiden keisarin (193 jKr.) – Rooman valtaistuinkiista

Tutustu vuoden 193 jKr. dramaattiseen Rooman valtaistuinkiistaan: viisi keisaria, juonittelua, sotaa ja valtapeliä, joka muutti imperiumin historian.

Viiden keisarin vuosi viittaa vuoteen 193 jKr., jolloin Rooman keisarin tittelille asettui viisi kilpailevaa vaatimusta. Nämä viisi olivat Pertinax, Didius Julianus, Pescennius Niger, Clodius Albinus ja Severus. Tilannetta leimasi nopea vallanvaihto, sotilaallinen tuki eri provinssien legioonilta ja lopulta sotilaallinen ratkaisu.

Taustaa

Vuotta 193 edelsi keisari Commoduksen murha (myöhään vuonna 192), joka hajotti vallanperimyksen ja heikensi keskushallintoa. Puuttuva selkeä perimysjärjestys ja sotilasjoukkojen kasvava poliittinen vaikutus johtivat kilpajuoksuun valtakunnan hallinnasta. Erityisen ratkaisevassa asemassa olivat Praetorianus-kaartin ja maakuntalegioonien tuet.

Kuka kukin oli?

• Pertinax – Rooman senaattori ja sotilasjohtaja, joka julistettiin keisariksi pian Commoduksen kuoleman jälkeen, mutta joutui murhatuksi Praetorianus-kaartin joukkojen toimesta muutamassa kuukaudessa.
• Didius Julianus – Nousi valltaan sen jälkeen, kun Praetorianus-kaartin komentajat käytännössä ”huusivat” vallan myynnistä ja Julianus maksoi eniten. Hänen hallintonsa oli lyhyt ja epävakaa.
• Pescennius Niger – Sodanajan sotilas, joka sai tukea lähinnä itäisistä provinssista (Syria ja sen ympäristö) ja julistautui keisariksi vastauksena Rooman sisäiseen kriisiin.
• Clodius Albinus – Britannian legioonien komentaja, joka aluksi solmi väliaikaisen sopimuksen toisen vaatimuksen kanssa mutta myöhemmin joutui sotilaalliseen yhteenottoon vallasta.
• Severus (Lucius Septimius Severus) – Pannoniassa ja myöhemmin pohjoisissa legioonissa suosittu sotilasjohtaja, joka käytti legioonien tukea edetäkseen kohti Roomaa ja lopulta voittaakseen muut kilpailijat.

Tapahtumien kulku lyhyesti

• Alkuvuodesta 193 Pertinax nimitettiin keisariksi, mutta hänen yrityksensä kurin palauttamiseksi johti erimielisyyksiin Praetorianus-kaartin kanssa ja hänet murhattiin muutamassa kuukaudessa.
• Sen jälkeen Praetorianus-kaartin komentajat julistivat vallan myytäväksi; Didius Julianus osti keisarikruunun mutta ei saanut laajaa tunnustusta provinssien legioonilta.
• Useat maakuntien komentajat vastasivat: Severus (Pannoniasta), Pescennius Niger (Idästä) ja Clodius Albinus (Britanniasta). Severus marssi nopeasti Roomaan; Didius Julianus teloitettiin pian sen jälkeen.
• Seurasi usean vuoden sisällissota: Severus kukisti ensin Nigerin idässä (193–194) ja myöhemmin teki loppun Albinuksen vastarinnalle vuosien 196–197 taisteluissa, joiden ratkaiseva yhteenotto oli Lugdunumissa (nyk. Lyon) vuonna 197.

Seuraukset

Severuksen voitto johti Severusten dynastian perustamiseen ja pitkäkestoisiin muutoksiin valtakunnan hallinnossa. Merkittäviä seurauksia olivat muun muassa:

• Valta siirtyi yhä enemmän sotilaallisen tuen varaan: legioonien ja sotilaskomentajien rooli politiikassa vahvistui.
• Praetorianus-kaartin asema muuttui — Severus puhdisti kaartin johtoa ja vahvisti keisarillista armeijaa korostaen uskollisuutta henkilökohtaisesti keisarille.
• Hallinnon ja armeijan kulurakenne muuttui, mikä vaikutti verotukseen ja talouteen sekä pitkän tähtäimen poliittiseen kehitykseen.

Merkitys historiassa

Vuosi 193 tunnetaan esimerkkinä siitä, kuinka Rooman valtakunnan sisäiset heikkoudet ja sotilaallinen valta voivat johtaa nopeisiin valtakunnan johto- ja dynastiavaihdoksiin. Vaikka kärjistynyt kilpailu päättyi Severuksen voittoon, tapahtumat osoittivat samalla, että imperiumin vakaus oli haavoittuvaista ja että asevoimien vaikutusvalta kasvoi pysyvästi.

Hae kirjaimella