Rooman pretorianikaarti – keisareiden henkivartijat ja poliittinen valta
Tutustu Rooman pretorianikaartiin — keisareiden henkivartijoihin, niiden prefektien poliittiseen valtaan ja kaartin hajottamiseen Konstantinus I:n aikana.
Pretoriaanikaarti oli Rooman keisareiden käyttämä henkivartijajoukko. Nimitystä käytettiin ensimmäisen kerran kenraalien vartijoista Rooman tasavallassa. Heidän komentajansa, pretoriaaniprefekti, oli usein tärkeä hahmo Rooman poliittisessa suunnittelussa. Keisari Konstantinus I lopetti ja hajotti kaartin neljännellä vuosisadalla jKr.
Perustaminen ja rakenne
Praetorianien järjestäytyminen nykymuotoonsa liittyy Rooman keisariajan alkuun. Perinteisesti katsotaan, että keisari Augustus (Octavianus) muokkasi republikaanisten komentajien vartioista pysyvän, keisaria suojelevan sotilasjoukon. Kaarti koostui erillisistä kohorteista, jotka olivat kooltaan useista sadoista miehistä koostuvia yksiköitä. Kokonaisvahvuus vaihteli eri aikoina ja keisarien mukaan; tyypillisiä arvioita ovat muutamasta tuhannesta muutamiin tuhansiin tai jopa noin viiteen tuhanteen mieheen suurimmillaan.
Praetorialaiset olivat alun perin pääosin italialaisia tai lähellä Roomaa asuvia miehiä, mutta ajan myötä myös provinssien asukkaita värvättiin. Heidän pysyvät kasarminsa, Castra Praetoria, rakennettiin Rooman läheisyyteen 1. vuosisadalla jKr., mikä erotti heidät tavallisista legioonista, jotka palvelivat rajoilla.
Tehtävät ja arki
- Päätehtävä oli keisarin ja hänen perheensä suojelu sekä hovin turvaaminen.
- Kaarti toimi myös Rooman sisäisen järjestyksen takaajana: he tukahduttivat kapinoita ja toimivat tarvittaessa poliisina pääkaupungissa.
- Pretoriaanit osallistuivat ajoittain sotatoimiin, mutta heidän ensisijainen paikkansa oli yleensä keisarin lähellä eikä rintamalla.
- Heille maksettiin parempaa palkkaa ja annettiin etuoikeuksia verrattuna tavallisiin legioonasilaisiin; palvelusaika oli usein lyhyempi kuin legioonissa (arviolta noin 16–20 vuotta), ja eläkejärjestelyt olivat houkuttelevia.
Poliittinen vaikutusvalta
Pretoriaanien asema keisarin lähellä teki heistä merkittävän poliittisen tekijän. Erityisesti pretorianiprefektistä tuli usein keisarillisen vallan vaikutusvaltainen neuvonantaja ja joskus varsin voimakas valtapelaaja. Yksi kuuluisimmista esimerkeistä on Sejanus, joka 20-luvulla jKr. pyrki keskittämään vallan itselleen Tiberiuksen aikana.
Kaarti ei jäänyt pelkästään keisarin vartijaksi, vaan se pystyi vaikuttamaan siihen, kuka istui valtaistuimella. Praetorianit saattoivat tukea tai murhata keisareita, ja toisinaan he myivät tukensa ehdokkaalle — tunnettu tapaus on vuodet 193 jKr., jolloin majuri tapahtumat johtivat keisarillisen vallan vaihdoksiin. Tällainen kyky "tehdä ja riisua" keisareita teki kaartista pelätyn ja kunnianhimonsa vuoksi usein myös epäluotettavan tekijän valtapelissä.
Hajoaminen ja perintö
Kaartin valta ja asema muuttuivat keisariajan myöhäisvaiheissa. 4. vuosisadan alussa keisari Konstantinus I lakkautti ja hajotti pretorianikaartin osana laajempaa armeijan uudelleenjärjestelyä — osittain rangaistuksena kaartin tai sen osien poliittisesta käyttäytymisestä vallanvaihtotilanteissa. Konstantinus perusti myös uusia henkivartioyksiköitä, kuten Scholae Palatinae, jotka korvasivat perinteisen pretorianikaartin keisarillisen suojelun tehtävissä.
Vaikka itse sotilasjoukko hajotettiin, pretorianiprefektin virasta kehittyi myöhäisantiikissa ja keskiajalla merkittävä siviilihallinnollinen ja taloudellinen virka, ja kaartin perintö näkyy edelleen keskusteluissa keisarivallan ja armeijan välisestä suhteesta. Pretorianoiden tarina kuvaa, miten sotilaallinen läheisyys valtaan voi muuttua poliittiseksi voimaksi — ja lopulta aiheuttaa oman eliminoimisensa, kun vallankäyttäjät pyrkivät vähentämään sen uhkaa.
Praetorianien kulttuurinen vaikutus näkyy myös kirjallisuudessa, teatterissa ja elokuvissa, joissa heidät usein kuvataan sekä keisarillisen loiston että vallanhimon symbolina.
Roomalainen preetoriaanikaartin patsas
1. vuosisadan jKr. preetoriaanikaartin puvussa.
Historia
Termi praetorian on peräisin roomalaisen armeijan komentavan kenraalin tai praetorin teltasta, jota kutsuttiin praetoriumiksi. Monilla roomalaisilla kenraaleilla oli tapana valita riveistään yksityinen joukko sotilaita, jotka toimivat heidän henkilökohtaisina vartijoinaan. Tämä Rooman kansalaisten eliittijoukko koostui sekä jalkaväestä että ratsuväestä. Ajan myötä tämä kohortti tunnettiin nimellä cohors praetoria, ja useilla merkittävillä henkilöillä, kuten Julius Caesarilla, Marcus Antoniuksella ja Augustuksella (Octavianuksella), oli yksi näistä vartioryhmistä.
Kuten Caesar huomasi 10. Legion Equestris -legioonan kohdalla, kentällä oli toivottavaa, että käytössä oli voimakas ratsuväkiyksikkö. Kun Augustuksesta tuli Rooman valtakunnan ensimmäinen hallitsija vuonna 27 eaa., hän päätti, että tällaisesta kokoonpanosta oli hyötyä paitsi taistelukentällä myös politiikassa. Niinpä Augustus rekrytoi provinsseissa toimivien legioonien riveistä pretoriaanikaartin.
Pääsy politiikkaan
Kunnianhimoisen prefektin Sejanuksen oveluuden ansiosta kaarti tuotiin italialaisista kasarmeistaan itse Roomaan. Vuonna 23 jKr. Sejanus sai Tiberiuksen suostuteltua rakentamaan preetoriaanilinnoituksen Rooman ulkopuolelle. Yksi kohortti piti päivittäistä vartiointia keisarillisessa palatsissa. Tästä lähtien koko kaarti oli keisareiden käytettävissä, mutta hallitsijat olivat nyt yhtä lailla pretoriaanien armoilla. Tämän todellisuus nähtiin vuonna 31 jKr., kun Tiberius joutui turvautumaan omiin kohorttipreetoriaan Sejanuksen partisaaneja vastaan. Vaikka pretoriaanikaarti osoittautui uskolliseksi ikääntyvälle Tiberiukselle, heidän potentiaalinen poliittinen valtansa oli käynyt selväksi.
Kampanjoidessaan pretoriaanit olivat tasavertaisia kaikkien Rooman armeijan joukkojen kanssa. Niitä käytettiin harvoin ensimmäisten hallituskausien aikana, mutta vuoteen 69 jKr. mennessä ne olivat varsin aktiivisia. Domitianuksen ja Trajanuksen aikana vartijat osallistuivat sotiin Dakiasta Mesopotamiaan, ja Marcus Aureliuksen aikana he viettivät vuosia Tonavan rajalla. Koko 3. vuosisadan ajan pretoriaanit avustivat keisareita erilaisissa kampanjoissa.
Kaartin ja heidän keisarinsa välinen suhde oli aina arkaluonteinen. Kaartin lahjonta oli yleinen teema keisarillisessa historiassa. Sejanus oli vähällä ottaa keisarikunnan johtamisen haltuunsa, ennen kuin Tiberius voitti hänet ja teloitti hänet myöhemmin. Kaarti murhasi tai muutoin syrjäytti useita Rooman keisareita tai heidän tietämyksellään. Ensimmäinen oli Caligula.
Etsiä