Vaalit käytiin varapresidentti George H. W. Bushin (republikaani) ja Massachusettsin kuvernöörin Michael Dukakisin (demokraatti) välillä. Äänestys järjestettiin 8. marraskuuta 1988. Bush hyödynsi valtakunnallista etua: vahvaa talouskasvua, suhteellista kansainvälistä vakautta ja presidentti Ronald Reaganin suosittua perintöä. Kampanjassa korostettiin konservatiivista talouslinjaa ja turvallisuutta; Bush iski muun muassa lupaukseen verojen säilyttämisestä ennallaan ("Read my lips: no new taxes"). Dukakisin kampanja kärsi useista takaiskuista ja viestinnällisistä virheistä: republikaanien hyökkäykset, tunnetuimpana Willie Horton -kysymyksen käyttö hyvinjulistetussa mainonnassa, onnistivat leimaamaan Dukakisin pehmeäksi rikosoikeuden ja turvallisuuden kysymyksissä. Myös Dukakisin kuuluisa panssarivaunukuvaus ("tank photo op") aiheutti pilkkaa ja vaikeutti hänen vakuuttavuuttaan turvallisuuspoliittisissa teemoissa. Lisäksi Dukakisin tiimi ei aina kyennyt vastaamaan tehokkaasti Bushin hyökkäyksiin, mikä heikensi hänen asemiaan äänestäjien silmissä.

Tulokset

Varapresidentti GeorgeH.W. Bush voitti vaalit 426 äänellä. Massachusettsin kuvernööri Michael Dukakis sai 111 valitsijamiesääntä. Lloyd Bentsen sai 1 valitsijamiesäänen Länsi-Virginian uskottoman äänestäjän toimesta.

Tuloksen perusteella Bush sai 426 valitsijamiesääntä 538:sta, mikä oli murskavoitto. Kansanäänestyksessä Bush sai noin 48,9 miljoonaa ääntä (noin 53,4 %), kun taas Dukakis sai noin 41,8 miljoonaa ääntä (noin 45,6 %). Bushin voitto oli laaja ja kattoi suurimman osan Yhdysvaltain osavaltioista erityisesti Etelän, Keskilännen ja Lännen alueilla, kun taas Dukakis menestyi pääasiassa New Englandin osavaltioissa ja joissakin itärannikon ja pohjoisten osien vaalipiireissä.

Keskeiset hetket ja vaikutus

  • Kampanjaviestintä: Republikaanit ajoivat aggressiivista hyökkäyskampanjaa, joka maalasi Dukakisin epärealistiseksi ja pehmeäksi ulko- ja sisäpolitiikan kysymyksissä.
  • Debatit ja yksittäiset hetket: Vaikka demokraatit onnistuivat joissain hetkissä (esimerkiksi varapresidenttiehdokas Lloyd Bentsen sai huomiota myöhemmissä keskusteluissa), ne eivät kääntäneet laajempaa julkisen mielipiteen virtausta.
  • Poliittinen perintö: Bushin voitto 1988 oli siirtymäkauden voitto Reaganin kaudesta kohti 1990-luvun kysymyksiä (budjettialijäämät, veropolitiikka ja muut talouskysymykset). Bushin myöhemmät päätökset — muun muassa verolupauksen rikkominen — vaikuttivat hänen kannatukseensa myöhemmin ja muokkasivat keskustelua liittovaltion talouspolitiikasta.

Vuoden 1988 vaalien jälkeen yksikään ehdokas ei ole onnistunut saavuttamaan tai ylittämään Bushin voittamien valitsijamiesäänien määrää tai hänen saamaansa kansanäänestysprosenttia, mikä korostaa Bushin voiton laajuutta tuolloin.