Raamatun käännökset ja versiot: historia ja erot
Tutustu Raamatun käännösten ja versioiden historiaan — erot, merkittävät käännökset (Septuaginta, Vulgata) ja niiden vaikutus nykyaikaiseen raamatunkäsitykseen.
Raamattu on kokoelma tekstejä, jotka on alun perin kirjoitettu useilla eri kielillä ja eri aikakausina. Monet näistä teksteistä on täytynyt myöhemmin kääntää, jotta ne olisivat luettavissa muilla kielillä. Nykyään puhumme usein yhdestä kokoelmasta, jota kutsutaan Raamatuksi, mutta sen eri kieliversiot, käännökset ja tekstiperinteet voivat poiketa merkittävästi toisistaan.
Historia lyhyesti
Yksi varhaisimmista ja vaikutusvaltaisimmista käännöksistä on Septuaginta, joka on muinaiskreikkaa oleva heprealaisen Raamatun käännös ja joka syntyi Aleksandriassa noin 200–100 eaa. Septuaginta on tärkeä erityisesti varhaiskristilliselle kirjallisuudelle ja itäisille kirkoille. Myöhemmin lännessä merkittäväksi tuli Vulgata, jonka teossa keskeinen rooli oli kirkkoisä Hieronymuksella 300–400-luvuilla; Vulgata on latinaa ja se toimi vuosisatojen ajan lännen kirkon virallisena tekstinä.
Tekstiperheet ja keskeiset käsikirjoitukset
Raamatun käännökset perustuvat erilaisiin tekstiperinteisiin. Vanhan testamentin teksteissä keskeisiä lähteitä ovat heprealainen perinne (kuten mesoreetikkojen tekstit) ja kreikankielinen Septuaginta. Uuden testamentin tekstien kohdalla tärkeimpiä alkuperäisiä käsikirjoituksia ovat mm. Codex Sinaiticus ja Codex Vaticanus (4. vuosisadalta). 1900-luvulla löydetyt Qumranin kääröt (Kuolleenmeren kääröt) ovat antaneet arvokasta tietoa Vanhan testamentin varhaisista tekstimuodoista.
Kaanonien erot
Raamatun sisältö eli kaanoni ei ole kaikkialla sama. Esimerkiksi protestanttisissa raamatunkäännöksissä tavallisesti käytetään 66 kirjan kaanonia (Vanha ja Uusi testamentti), kun taas katoliset käännökset sisältävät myös ns. deuterokanonisia kirjoja (esim. Tobit, Juditin kirja, 1.–2. Makabealaiset) ja ortodoksisilla kirkoilla on joitakin laajempia kokoelmia. Näin ollen kaksi eri tradition mukaista käännöstä voivat erota paitsi sanamuodoltaan myös sisällöltään.
Käännösperiaatteet ja erot
Käännöksissä ero syntyy useasta tekijästä:
- Tekstiperusta: käytetäänkö hepreankielistä mesoreetikkojen tekstiä, kreikankielistä Septuagintaa, latinalaista Vulgataa tai moderneja kriittisiä editioita (esim. Biblia Hebraica Stuttgartensia, Nestle–Aland)?
- Käännösfilosofia: onko tavoitteena sanasta sanaan -käännös (formal equivalence), ajatuksen mukaiseen ilmaiseminen (dynamic equivalence) vai selkokielinen/parafraasi? Esimerkkinä: jotkin käännökset pyrkivät mahdollisimman lähelle alkutekstiä, toiset taas nykylukijan ymmärrettävyyteen.
- Kielen aikakausi: vanha käännös voi käyttää arkaista tai uskonnollista sanastoa, moderni käännös pyrkii ajankohtaiseen kieleen.
- Korektiot ja kommentaarit: laajat selitykset, jakeiden numerointi, jalkiomerkinnät ja vaihtoehtoiset lukemaiset vaikuttavat lukijan tulkintaan.
Tekstikriittinen työ
Nykyiset tutkimukseen perustuvat käännökset rakentuvat tekstikriittiselle työlle, jossa tutkitaan eri käsikirjoitusten eroja ja pyritään rekonstruoimaan mahdollisimman lähellä alkuperäistä ollutta tekstiä. Tämä työ vaikuttaa suoraan siihen, millaisena teksti lopulta käännetään ja millaisia huomautuksia käännökseen liitetään.
Suomalaiset käännökset
Suomessa merkittävä käännöshistoriallinen virstanpylväs on 1500–1600-lukujen käännöstyö: Mikael Agricola julkaisi suomenkielisen Uuden testamentin 1500-luvulla ja ensimmäinen koko Raamattu suomeksi valmistui 1600-luvulla. Sittemmin on ilmestynyt useita uusia ja uudistettuja käännöksiä, jotka pyrkivät sekä tieteelliseen perustaan että kielen selkeyteen ja ymmärrettävyyteen eri lukijaryhmille.
Miten vertailla ja valita käännystä?
Kun vertailet raamatunkäännöksiä, kiinnitä huomiota seuraaviin seikkoihin:
- Tarkista käännöksen esipuheesta tekstiperusta ja käytetyt käsikirjoitukset.
- Arvioi käännösfilosofia: haluatko literalistin vai sujuvan, nykysuomea käyttävän käännöksen?
- Vertaa samoja jakeita useista käännöksistä nähdäksesi, miten eroavaisuudet vaikuttavat merkitykseen.
- Hyödynnä laitettuja jalkiomerkintöjä ja liitteitä — ne selittävät usein valintoja ja vaihtoehtoisia lukemia.
Yhteenveto
Raamatun käännökset ja versiot ovat moninaisia, sillä ne eroavat tekstiperustojen, kaanonien, käännösperiaatteiden ja kielen suhteen. Historialliset käännökset kuten Septuaginta ja Vulgata ovat vaikuttaneet suuresti joko idän tai lännen kirkkoperinteisiin. Nykyiset käännökset yhdistävät tekstikritiikin tuloksia ja kielellistä selkeyttä tarjoten lukijoille valinnanvaraa sen mukaan, haluaako tarkkuutta vai lukumukavuutta. Tutustuminen eri versioihin ja niiden esittelyihin auttaa ymmärtämään sekä tekstin historiaa että sen eri tulkintamahdollisuuksia.
Käännöstyypit
Tekstin kääntäminen liittyy aina myös sen merkityksen tarkasteluun ja tulkintaan. Yhden kielen sanaa ei voi kääntää toisen kielen sanaksi, jolla on täsmälleen sama merkitys.
Muodollinen vastaavuus
Yksi tällainen käännösmenetelmä on kirjaimellinen käännös tai muodollinen vastaavuus. Kirjaimellisessa käännöksessä yritetään olla mahdollisimman lähellä sitä, mitä alkuperäiskielellä on kirjoitettu. Tämä tarkoittaa usein sitä, että jokainen sana käännetään erikseen. Kirjaimellisissa käännöksissä on useita ongelmia: Ensinnäkin sanoja on lisättävä, jotta kielioppi olisi kohdekielellä pätevä. Näitä sanoja ei ole lähtötekstissä. Toinen ongelma on se, että lukijan on tunnettava aihe, jotta hän ymmärtäisi osan käännöksestä.
Dynaaminen vastaavuus
Toinen tapa on tarkastella lähdetekstin ajatuksia ja ideoita ja siirtää ne kohdekieleen. Tätä kutsutaan dynaamiseksi ekvivalenssiksi. Dynaamista ekvivalenssia käyttävässä käännöksessä saatetaan käyttää muita sanoja ja lauseita, mutta merkitys pyritään pitämään ennallaan.
Parafraasi
Kolmas tapa on parafrasointi. Siinä yritetään selittää tekstissä esiintyvät käsitteet, eikä siinä edes käytetä dynaamista ekvivalenssia. Parafrasoinnissa saatetaan siis jättää tekstin osia pois tai lisätä muita kohtia, jotka selittävät näitä käsitteitä. Parafrasoitu teksti voi olla hyvin helposti ymmärrettävissä, mutta se ei sovellu syvälliseen opiskeluun.
Tuntemattomat sanat
Kääntämisessä voi esiintyä myös se ongelma, että joidenkin sanojen merkitystä ei välttämättä tiedetä. Tämä koskee usein sanoja, jotka esiintyvät tekstissä vain kerran. Tällaiset sanat tunnetaan nimellä Hapax legomena. Niiden merkitys on arvattava asiayhteydestä.
Lähteen valitseminen
Ennen kirjapainon keksimistä tekstit oli kopioitava käsin. Tämä aiheutti virheitä. Jonkin ajan kuluttua samasta tekstistä oli erilaisia versioita. Tällaisten versioiden vertailu tunnetaan tekstikritiikkinä. Saman tekstin kahden eri version kääntäminen voi johtaa kahteen eri tekstiin.
Nimien kääntäminen
Jotkut kääntäjät kääntävät myös nimet, toiset vain kirjoittavat nimen sellaisena kuin se esiintyy alkuperäisessä tekstissä.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Raamattu?
V: Raamattu on kokoelma tekstejä.
K: Kirjoitettiinko Raamatun alkuperäiset tekstit samalla kielellä?
V: Ei, Raamatun alkuperäiset tekstit on kirjoitettu eri kielillä.
K: Miksi joitakin Raamatun tekstejä on käännettävä?
V: Jotkin Raamatun tekstit on käännettävä, koska Raamatuksi kutsuttu tekstikokoelma on kirjoitettu vain yhdellä kielellä.
K: Ovatko kaikki tekstit mukana kaikissa Raamatun versioissa?
V: Ei, kaikki tekstit eivät sisälly kaikkiin Raamatun versioihin.
K: Mikä on Septuaginta?
V: Septuaginta on muinaiskreikkalainen raamatunkäännös.
K: Mikä on Vulgata?
V: Vulgata on latinankielinen raamatunkäännös.
K: Milloin tehtiin ensimmäiset Raamatun käännökset muille kielille?
V: Ensimmäiset raamatunkäännökset muille kielille tehtiin noin 1300-luvulta alkaen.
Etsiä