6,9 asteen maanjäristys iski 11. maaliskuuta 2010 noin klo 12.15 paikallista aikaa (15.15 UTC). Järistys tapahtui 40 kilometriä Pichilemusta lounaaseen, O'Higginsin alueella, Chilessä. Tyynenmeren tsunamivaroituskeskus antoi laajan tsunamivaroituksen Tyynenmeren laajuisesti, mutta varoitti erityisesti paikallisten tsunamien mahdollisuudesta noin 100 kilometrin säteellä epikentästä (alueella San Antonion ja Concepciónin välillä).
Tausta ja tektoninen selitys
Alkuun useat uutislähteet esittivät tapahtuman helmikuun suuronnettomuuden jälkijäristyksenä, mutta Yhdysvaltain geologinen tutkimuslaitos (USGS) totesi pian, että kyseessä oli erillinen maanjäristys. Toisin kuin 27. helmikuuta 2010 sattunut laaja megajäristys, tämä maaliskuun järistys ei näyttänyt johtuvan samanlaisen rajajännityksen välittömästä vapautumisesta Nazcan ja Etelä-Amerikan mannerlaattojen välisessä alityöntövyöhykkeessä. Sen sijaan tapahtuma muistutti tavanomaista murtumaa yhden laatan sisällä (intraplate-tyyppinen murtuma). Tutkijat eivät kuitenkaan voineet heti lopullisesti määrittää, kummassa laatassa murtuma tarkalleen ottaen tapahtui.
Jälkijäristykset
Kuuden tunnin kuluessa pääjäristyksestä rekisteröitiin kymmenen jälkijäristystä. Näistä kaksi oli voimakkuudeltaan 6,0 tai suurempia ja seitsemän voimakkuudeltaan 5,0–6,0; muita pienempiä jälkijäristyksiä rekisteröitiin myös.
Vahingot ja vaikutukset
Maanjäristys tuntui laajasti, muun muassa Chilen kongressissa Valparaísossa, missä samaan aikaan oli uuden presidentin Sebastián Piñeran virkavala. Tilaisuudessa olivat läsnä myös Bolivian, Paraguayn ja Ecuadorin presidentit; televisiokuvissa näkyi kuitenkin, että virkaanastujaisia ei keskeytetty vaan tilaisuus jatkui.
Raportoidut aineelliset vahingot olivat paikallisia mutta merkittäviä. Chilen valtatie 5:llä raportoitiin muun muassa jalankulkijoille tarkoitetun ylikulun romahtaminen Rancaguan pohjoispuolella (Rancagua). Eniten tuhoa aiheutui Pichilemun lähialueella, joka oli järistyksen epikeskus. Pichilemu kärsi muun muassa Rossin puiston ja suurimman osan Agustín Rossin kulttuurikeskuksesta tuhoutumisesta sekä useiden asuinrakennusten vaurioista ja romahtamisista Espinillossa ja Rodeillossa.
Reaktiot ja jatkotoimet
Tyynenmeren laajuinen tsunamivaroitus johti viranomaisten tarkkailuun ja hälytyksiin rannikkokaupungeissa, erityisesti epikeskuksen välittömässä läheisyydessä (San Antonio – Concepción -akseli). Paikalliset pelastus- ja huoltoviranomaiset ryhtyivät arvioimaan vahinkoja ja turvaamaan vaurioituneita rakennuksia ja infrastruktuuria. Pitkän aikavälin seurannassa tutkijat laativat lisätutkimuksia murtumamekanismista ja alueen seismisestä käyttäytymisestä sen varalta, että uusia jälkijäristyksiä voisi esiintyä.
Yhteenvetona maaliskuun 11. päivän Pichilemun maanjäristys oli voimakas, paikallinen tapahtuma, joka herätti laajaa huomiota sekä tsunamiuhan että suhteellisen merkittävien paikallisten vaurioiden vuoksi, vaikkakaan se ei liittynyt suoraan helmikuun 27. päivän suurempaan megajäristykseen.