Al Jolson – liettualais‑amerikkalainen laulaja ja näyttelijä
Al Jolson — liettualais‑amerikkalainen laulaja ja näyttelijä; 1900‑luvun viihdepioneeri, The Jazz Singerin tähti, voimakas laulutyyli ja vaikutus jazzin ja bluesin popularisointiin.
Al Jolson (26. toukokuuta 1886 – 23. lokakuuta 1950) syntyi nimellä Asa Yoelson ja oli liettualais-amerikkalainen laulaja ja näyttelijä. Perhe muutti Yhdysvaltoihin, ja Jolson kasvoi ja aloitti uransa amerikkalaisessa viihdemaailmassa. Hänen ammattiuransa lasketaan alkaneeksi noin vuodesta 1911, ja se kesti kuolemaansa asti vuonna 1950. Jolsonista käytettiin usein ylisanontaa "maailman suurin viihdyttäjä" kuvaamaan hänen energiaansa ja suosiotaan lavalla.
Al Jolson nousi kuuluisuuteen vaudeville- ja Broadway-esiintyjänä. Hän teki useita menestyksekkäitä äänitteitä ja radiosoittoja, ja hänen näyttämöllinen esiintymistyylinsä – voimakas, tunteellinen ja melodramaattinen – teki hänen kappaleistaan laajasti tunnettuja. Jolsonin levytysrepertoaariin kuului monia aikakauden suosikkeja, kuten "Mammy", "Rock-a-Bye Your Baby (with a Dixie Melody)", "Sonny Boy", "April Showers" ja "Toot, Toot, Tootsie". Hän oli 1920– ja 1930-luvuilla yksi parhaiten tienaavista ja laajimmin näkyvistä viihdyttäjistä.
Jolsonilla oli merkittävä osa elokuvien ja teknologian murroksessa: hän lauloi ja puhui ensimmäisessä täyspitkässä puhuvassa elokuvassa The Jazz Singer (1927), mikä teki hänestä vielä laajemmin tunnetun. Hän näytteli myös useissa muissa musiikkielokuvissa 1930-luvulla. Hänen elämästään tehty elokuva The Jolson Story voitti Oscarin vuonna 1946; elokuvassa Jolsonin roolia näytteli Larry Parks, mutta laulut olivat Jolsonin omia levytyksiä. Jatko-osa Jolson Sings Again julkaistiin vuonna 1949 ja oli ehdolla kolmelle Oscarille.
Jolson vaikutti moniin myöhempiin tähtiartisteihin. Joitakin hänen vaikutuksensa kokeneista olivat Bing Crosby, Judy Garland, rock- ja country-viihdyttäjä Jerry Lee Lewis ja Bob Dylan. Dylan on todennut, että Jolson oli "joku, jonka elämän voin tuntea", ja monet myöhemmät laulajat ovat maininneet Jolsonin vaikutuksen esiintymistapaansa ja tunteellisuuteensa.
Toisinaan Jolson esiintyi mustanaamameikissä, joka oli 1800-luvun puolivälin teatteriperinnöstä periytyvä esiintymistapa. Nykykäsityksen mukaan blackface on rasistinen käytäntö, ja Jolsonin mustanaamioesiintymiset ovat siten herättäneet kritiikkiä. Samalla Jolson esitti afroamerikkalaista musiikkia – kuten jazzia ja bluesia – voimakkaasti ja myötävaikutti siihen, että tämä musiikki tuli tunnetuksi laajemmalle, valkoiselle yleisölle. Jolson myös käytti asemaansa vaikuttaakseen viihdemaailman käytäntöihin: jo vuonna 1911 hän tuli tunnetuksi taistellessaan mustien vastaista syrjintää vastaan Broadwaylla, ja hänen teatraalisuutensa sekä tuki mustille esiintyjille auttoivat avaamaan ovia esim. Cab Callowaylle, Louis Armstrongille, Duke Ellingtonille, Fats Wallerille ja Ethel Watersille.
Toisen maailmansodan jälkeen Jolsonista tuli ensimmäisiä tähtiä, jotka viihdyttivät ulkomailla olevia amerikkalaisia joukkoja: Pearl Harboriin tehty hyökkäys vauhditti hänen osallistumistaan sotilasviihdytyksiin, ja vuonna 1950 hänet muistetaan myös ensimmäisenä tähtenä, joka esiintyi sotilaille Koreassa, missä hän teki lyhyen mutta intensiivisen kiertueen — yhteensä 42 esitystä 16 päivässä. Hänen esiintymisensä sotilaiden parissa lisäsivät hänen kansansuosiotaan ja vahvistivat kuvaa omistautuneesta viihdyttäjästä.
Perintö ja arviointi: Jolsonin perintö on kaksijakoinen. Toisaalta häntä pidetään yhtenä varhaisen populaarimusiikin suurista vaikuttajista, joka toi mustaa musiikkia valta- ja valtavirran yleisöjen tietoisuuteen ja vaikutti lukuisten myöhempien tähtien urakehitykseen. Toisaalta hänen ajoittaiset mustanaamioesiintymisensä ja aikakauden rodulliset käytännöt herättävät nykykriittistä keskustelua. Historiantutkijat ja musiikkikriitikot arvioivat Jolsonin merkitystä sekä kulttuurihistoriallisesta että eettisestä näkökulmasta, ja hänen elämänsä ja uransa elokuva- ja äänitallenteet säilyttävät hänen vaikutuksensa muiston musiikin ja viihteen historiassa.
Jolson kuoli 23. lokakuuta 1950; hänen kuolemansa päätti pitkän ja vaikutusvaltaisen uran, joka edelleen herättää kiinnostusta ja keskustelua viihteen, rodullisten suhteiden ja populaarimusiikin historiassa.
Elokuvat
- Mammy's Boy (1923) (keskeneräinen)
- Istutuslaki (1926)
- Jazzlaulaja (1927)
- Laulava hölmö (1928)
- Hollywood Snapshots No. 11 (1929) (lyhyt aihe)
- Sonny Boy (1929) (Cameo)
- Sano se lauluilla (1929)
- New Yorkin yöt (1929) (Cameo)
- Mammy (1930)
- Show Girl in Hollywood (1930) (Cameo)
- Iso poika (1930)
- Halleluja, olen pummi (1933)
- Wonder Bar (1934)
- Mene tanssimaan (1935)
- Paramount Pääesiintyjä: Broadway Highlights No. 1 (1935) (lyhyt aihe): Broadway Highlights No. 1 (1935) (lyhyt aihe)
- Laulava poika (1936)
- Hollywood Handicap (1938) (lyhyt aihe)
- Rose of Washington Square (1939)
- Hollywoodin kavalkadi (1939)
- Swanee River (1939)
- Rhapsody in Blue (1945) (lyhyt kohtaus, jossa Jolson mustanaamaisena esittelee "Swaneen").
- The Jolson Story (1946) (Larry Parksin kaksoisääni ja lauluääni sekä lyhyt esiintyminen valkokankaalla).
- Näytön tilannekuvat: (1947) (lyhyt aihe).
- Jolson Sings Again (1949) (Larry Parksin lauluääni)
- Oi, sinä kaunis nukke (1949) (vain ääni)
- Näytön tilannekuvat: Hollywood's Famous Feet (1950) (lyhyt aihe) (kertoja) (kertoja)
- Al Jolsonin muistomerkki, (1951) dokumenttielokuva - Columbia Pictures
- The Great Al Jolson, (1955) dokumenttielokuva, Columbia Pictures
Teatteri
- La Belle Paree (1911)
- Vera Violetta (1911)
- Yhteiskunnan pyörre (1912)
- Häämatkapalvelu (1913)
- Getton lapset (ennen vuotta 1915)
- Robinson Crusoe Jr. (1916)
- Sinbad (1918)
- Bombo (1921)
- Iso poika (1925)
- Taiteilijat ja mallit vuodelta 1925 (1925) (lisätty valukappaleisiin vuonna 1926)
- Big Boy (1926) (uusintaversio)
- The Wonder Bar (1931)
- Pitäkää kiinni hatuistanne (1940)
Kuuluisia lauluja
- That Haunting Melodie (1911) Jolsonin ensimmäinen hitti.
- Vauvan nukuttaminen (1912)
- Espanjalainen, joka pilasi elämäni (1912)
- Se pieni saksalainen bändi (1913)
- Sait minut rakastamaan sinua (1913)
- Takaisin rakastamaanne Carolinaan (1914)
- Yaaka Hula Hickey Dula (1916)
- Lähetin vaimoni tuhannelle saarelle (1916)
- Olen sidottu Mason Dixonin linjan ympäri (1918)
- Rock-A-Bye Your Baby With A Dixie Melody (1918)
- Kerro se merijalkaväelle (1919)
- Minä sanon, että hänellä on (1919)
- Kapteeni on nyt minun palveluksessani (1919)
- Swanee (1919)
- Avalon (1920)
- O-H-I-O (O-My! O!) (1921)
- Huhtikuun suihkut (1921)
- Enkelilapsi (1922)
- Coo Coo' (1922)
- Oogie Oogie Wa Wa Wa (1922)
- Se ihmeellinen poika Madridista (1922)
- Toot, Toot, Tootsie (1922)
- Juanita (1923)
- Kalifornia, täältä tullaan (1924)
- Mitähän Sallylle on tapahtunut? (1924)
- Yksin (1925)
- Istun maailman huipulla (1926)
- Kun punainen, punainen, Robin tulee Bob, Bob, Bobbin' Along (1926)
- Äitini (1927)
- Takaisin omalla takapihalla (1928)
- Sateenkaari olkapääni ympärillä (1928)
- Sonny Boy (1928)
- Pikku kaveri (1929)
- Liza (Kaikki pilvet vierivät pois) (1929)
- Anna minun laulaa ja olen onnellinen (1930)
- Kanttori (A Chazend'l Ofn Shabbos) (1932)
- Olet liian kaunis (1933)
- Ma Blushin' Rosie (1946)
- Juhlavuoden laulu (1946)
- Alexander's Ragtime Band (1947)
- Carolina aamulla (1947)
- Noin varttia vaille yhdeksän (1947)
- Robert E. Leetä odotellessa (1947)
- Golden Gate (1947)
- Kun olit suloinen kuusitoista (1947)
- Jos minulla vain olisi tulitikku (1947)
- Kun olet mennyt (1949)
- Onko totta, mitä Dixiestä sanotaan? (1949)
- Oletko yksinäinen tänä iltana? (1950)

1922 nuotit
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Al Jolson?
A: Al Jolson oli liettualais-amerikkalainen laulaja ja näyttelijä, jonka ura kesti vuodesta 1911 kuolemaansa asti vuonna 1950. Häntä kutsuttiin "maailman suurimmaksi viihdyttäjäksi", ja hänen laulutyylinsä oli "sentimentaalinen [ja] melodramaattinen".
Kysymys: Missä elokuvassa Jolson näytteli?
V: Jolson näytteli ensimmäisessä (täyspitkässä) puhuvassa elokuvassa The Jazz Singer, joka julkaistiin vuonna 1927. Hän näytteli myös monissa muissa musiikkielokuvissa 1930-luvulla.
K: Mitä palkintoja The Jolson Story voitti?
V: Jolsonin elämästä kertova elokuva The Jolson Story voitti Oscarin vuonna 1946.
K: Miten hän vaikutti kuuluisiin laulajiin?
V: Al Jolson vaikutti moniin kuuluisiin laulajiin, kuten Bing Crosbyyn Judy Garlandiin, rock- ja country-viihdyttäjä Jerry Lee Lewisiin ja Bob Dylaniin. Dylan sanoi tuntevansa Al Jolsonin elämän.
K: Mitä hän teki toisen maailmansodan aikana?
V: Pearl Harboriin tehdyn hyökkäyksen jälkeen Al Jolsonista tuli ensimmäinen tähti, joka viihdytti joukkoja ulkomailla toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1950 hänestä tuli jälleen ensimmäinen tähti, joka esiintyi sotilaille Koreassa, ja hän teki 42 esitystä 16 päivässä.
K: Miksi hän käytti mustanaamameikkiä? V: Al Jolsen käytti blackface-meikkiä, koska se oli teatterikäytäntö, jota esiintyjät käyttivät 1800-luvun puolivälissä kuvaillessaan afroamerikkalaisia hahmoja tai laulaessaan afroamerikkalaista musiikkia, kuten jazzia ja bluesia.
K: Miten hänen esityksensä auttoivat tasoittamaan tietä mustille esiintyjille? V: Jolsenin tunnettu teatraalisuus ja tasa-arvon edistäminen Broadwaylla auttoivat tasoittamaan tietä monille mustille esiintyjille, näytelmäkirjailijoille ja lauluntekijöille, kuten Cab Callowaylle, Louis Armstrongille, Duke Ellingtonille, Fats Wallerille ja Ethel Watersille.
Etsiä