Franz Lehár – itävaltalainen operettisäveltäjä (1870–1948)

Franz Lehár (1870–1948) — itävaltalainen operettisäveltäjä, 1900-luvun johtava kevyen musiikin mestari; ikoniset operetit ja muistettavat melodiat.

Franz Lehár (s. 30. huhtikuuta 1870; k. 24. lokakuuta 1948) oli unkarilaissyntyinen itävaltalainen säveltäjä. Hän oli 1900-luvun johtava operettisäveltäjä. Hän on edelleen yksi suosituimmista kevyen musiikin säveltäjistä.

Elämä ja ura

Franz Lehár syntyi 30. huhtikuuta 1870 Komáromissa (nykyisin Komárno, Slovakia) unkarilaisessa perheessä, ja kuoli 24. lokakuuta 1948 Bad Ischlissä, Itävallassa. Hän sai varhaisen musiikillisen opetuksen ja työskenteli nuorena kapellimestarina sekä teatteri- ja orkesterityössä ennen menestyksensä alkamista. Lehár siirtyi vähitellen säveltäjäksi ja vakiinnutti asemansa Wienin operettaperinteen keskeisenä hahmona.

Sävellystyö ja tyyli

Lehár tunnetaan erityisesti melodisesta lahjakkuudestaan, kyvystään kirjoittaa tarttuvia lauluja ja koristeellisia orkesteriosuuksia. Hänen tyyliinsä kuuluu waltzin ja romanssin vaikutteiden yhdistäminen nykyaikaisempaan harmoniaan ja näyttämölliseen tunneilmaisuun. Operetissaan hän yhdisti kevyen huumorin ja romantiikan, mutta myös syvempiä tunnesävyjä, mikä erotti hänen tuotantonsa monista aikalaistensa teoksista.

Merkittävimmät teokset

Lehár sävelsi yli 40 operettia sekä lukuisia lauluja ja orkesterikappaleita. Tunnetuimpia teoksia ovat muun muassa:

• Die lustige Witwe (1905) — suomeksi usein Iloinen leski, Lehárin läpimurto ja kansainvälinen menestys;
• Der Graf von Luxemburg (1909) — romanttinen operetti, joka jatkoi Lehárin suosiota;
• Das Land des Lächelns (1929) — sisältää kuuluisan laulun Dein ist mein ganzes Herz;
• Giuditta (1934) — myöhäiskauden teos, joka lähestyy oopperallista ilmaisua.

Saavutukset ja vastaanotto

Lehár oli 1900-luvun alun ja välirauhan ajan yksi kuuluisimmista viihdemusiikin säveltäjistä. Hänen operettinsa menestyivät laajasti Euroopassa ja Amerikassa, ja monet laulut ovat jääneet konserttiohjelmiin ja levytyksiin. Erityisesti Die lustige Witwe on yksi esitettävimmistä ja populaareimmista opereteista yhä nykypäivään saakka.

Historiallinen tausta ja kiistanalaiset seikat

Lehárin ura jatkui 1930-luvulla ja toisen maailmansodan aikana. Hänen asemastaan ja toiminnastaan natsi-Saksan aikakaudella on kirjoitettu paljon — tilanne oli monimutkainen, ja on dokumentoitu, että Lehár pyrki suojelemaan omaisiaan ja läheisiään vaikeina aikoina. Myöhemmät arviot elämästä ja toiminnasta ovat moninaisia, ja aihe on jäänyt tutkijoiden ja musiikkihistorioitsijoiden keskustelun kohteeksi.

Perintö

Franz Lehárin sävellykset kuuluvat yhä monien orkestereiden ja teattereiden ohjelmistoon. Häntä pidetään keskeisenä hahmona operetin historiassa, ja hänen melodinen perintönsä näkyy yhä kevyemmän musiikin ja viihteellisen oopperan kentällä. Lehárin kappaleet ovat myös vaikuttaneet populaarimusiikkiin ja saaneet lukuisia sovituksia ja nauhoituksia.

Valikoima sävellyksiä

• Die lustige Witwe (Iloinen leski), 1905
• Der Graf von Luxemburg, 1909
• Das Land des Lächelns, 1929 (sis. "Dein ist mein ganzes Herz")
• Giuditta, 1934

Lehárin elämä ja tuotanto tarjoavat monipuolisen kuvan siitä, miten operetti kehittyi modernimpaan suuntaan 1900-luvun vaihteessa ja miten viihteellinen säveltaide saavutti laajaa kansainvälistä suosiota.

Hae kirjaimella