Itävalta-Unkari (1867–1918) — kaksoismonarkia: historia, rakenne ja merkitys
Itävalta-Unkari (1867–1918) — kaksoismonarkian historia, rakenne ja merkitys: monietninen suurvalta, Habsburgien kompromissi, teollinen kasvu, poliittiset jännitteet ja vaikutus Eurooppaan.
Koordinaatit: 48°12′N 16°21′E / 48.200°N 16.
Itävalta-Unkari (virallisesti "Keisarillisessa neuvostossa edustetut kuningaskunnat ja maat sekä Pyhän Tapanin kruunun maat") oli monikansallinen valtio Keski-Euroopassa vuosina 1867–1918. Se syntyi hallitsevan Habsburg-dynastian ja unkarilaisten välisestä kompromissista, jolla korvattiin aiempi Itävallan keisarikunta (1804–1867). Kaksoismonarkia yhdisti Itävallan ja Unkarin muodollisesti yhdeksi poliittiseksi kokonaisuudeksi, mutta käytännössä molemmilla osilla oli oma hallintonsa ja parlamenttinsa.
Rakenne ja hallinto
Valtakunta oli kaksoismonarkia: sama henkilö oli sekä Itävallan keisari että Unkarin kuningas, mutta alueet toimivat monella tapaa erillisinä. Keskeisiä yhteisiä asioita olivat ulkopolitiikka, puolustus ja yhteinen talous (erityisesti yhteiset menot). Molemmilla osilla oli omat hallituksensa ja lainsäädäntöelimensä: Itävallan puolella istui katolinen tai saksankielinen parlamentti (Reichsrat) ja Unkarissa toimi oman oikeudellisen aseman omaava valtiopäivä (Diet of Hungary).
Hallitsijan pitkäaikaisin edustaja ja tunnetuin hallitsija oli Franz Joseph I, joka hallitsi suurimman osan kaksoismonarkian ajasta. Vuonna 1916 hänen seuraajakseen tuli Kaarle I (Karl I), joka hallitsi ensimmäisen maailmansodan loppuvuosina.
Kansallisuudet ja sisäpoliittiset jännitteet
Itävalta-Unkari oli monikansallinen valtio, jossa asui useita etnisiä ryhmiä: saksankieliset, unkarilaiset (magyarit), tsekit, slovakit, puolalaiset, ukrainalaiset/ruthenialaiset, romanialaiset, kroaatit, serbit, italialaiset, slovenit ja muita. Näiden ryhmien väliset intressit ja kielelliset oikeudet aiheuttivat jatkuvia poliittisia kiistoja ja ne määrittivät osin valtakunnan sisäistä politiikkaa.
- Tsekit vaativat laajempaa itsehallintoa Böömissä ja moravialaisissa maakunnissa.
- Unkarissa magyarisointi ja Unkarin ylivalta paikallisissa asioissa synnytti vastareaktioita esimerkiksi romaanien, slovakkien ja kroaattien keskuudessa.
- Kansallispoliittiset liikkeet vahvistivat alueellisia vaatimuksia ja osaltaan murensivat yhtenäisyyden tunteen.
Talous, teollistus ja yhteiskunnalliset muutokset
Itävalta-Unkari oli Euroopan suuri talousvyöhyke: pinta-alaltaan se oli Euroopan toiseksi suurin Venäjän jälkeen ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin Venäjän ja Saksan keisarikunnan jälkeen. 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku olivat voimakkaan teollistumisen aikaa: rautatiet laajentuivat, kaupunkeja syntyi ja teollisuus keskittyi muun muassa Itävallan teollisuusalueille ja Böömiin. Tämä aika toi mukanaan myös yhteiskunnallisia muutoksia: kasvavan työväenluokan, sosialististen ja kansallisten liikkeiden nousun sekä erilaisia liberaaleja ja demokraattisia uudistuksia.
Taloudellinen kehitys ei kuitenkaan ollut tasainen: maan länsiosa ja Böömin alueet kehittyivät nopeasti, kun taas Galician ja Transilvanian kaltaiset itäiset ja eteläiset alueet pysyivät maatalousvaltaisempina.
Ulkopolitiikka ja sotilaallinen merkitys
Itävalta-Unkari oli suuri sotilaallinen voima, jolla oli merkittävä rooli Euroopan politiikassa. Kaksoismonarkian ulkopolitiikka ja liittosuhteet, erityisesti suhteet Saksaan ja Venäjään, vaikuttivat 1900-luvun alun jännitteisiin. Ensimmäinen maailmansota (1914–1918) oli ratkaiseva sysäys, joka lopulta johti valtakunnan hajoamiseen.
Hajoaminen ja jälkivaikutukset
Ensimmäisen maailmansodan tappio ja sisäiset kansalliset jännitteet johtivat valtakunnan romahtamiseen vuonna 1918. Useat kansallisvaltiot julistivat itsenäisyytensä: muun muassa Tšekkoslovakia, Puola, Romania (laajentuen mm. Transilvaniaan), sekä eteläisen alueen etniset ryhmät, jotka perustivat myöhemmin Serbien, Kroatian ja Slovenien kuningaskunnan (myöhemmin Jugoslavia). Itävalta ja Unkari jäivät pienemmiksi valtioiksi, ja uuden järjestyksen rajat vahvistettiin muun muassa S:t Germainin ja Trianonin rauhansopimuksilla vuosina 1919–1920.
Merkitys ja perintö
Itävalta-Unkarin perintö näkyy edelleen Keski- ja Itä-Euroopan kieli-, väestö- ja rajatilanteissa. Kaksoismonarkia edisti teollistumista, kaupunkikulttuuria ja monia kulttuurisia ja tieteellisiä saavutuksia, mutta sen ongelmallinen rakenne ja kansallisongelmat osoittivat haasteet monikansallisen valtion hallinnalle 1900-luvun kansallisvaltioajattelun noustessa.
Yhteenvetona: Itävalta-Unkari (1867–1918) oli Euroopan monimutkaisin ja merkittävimpiä poliittisia kokonaisuuksia omana aikanaan — taloudellisesti ja kulttuurisesti vaikuttava, mutta sisäisesti fragmenteista koostuva valtakunta, jonka hajoaminen muokkasi pysyvästi koko alueen karttaa ja politiikkaa.
Itävalta-Unkarin perustaminen
Helmikuun 1867 tasoitus eli kompromissi loi keisarikunnan dualistisen rakenteen. Itävallan keisarikunnan (1804-67) voima ja valta olivat vähentyneet. Tämä johtui Itävallan ja Sardinian sodasta vuonna 1859 ja Itävallan ja Preussin sodasta vuonna 1866. Myöskään Unkarin kansa ei ollut tyytyväinen siihen, miten Wien kohteli sitä. Tämä oli jatkunut jo vuosia, ja se johti Unkarin eroon. Tähän liittyi myös Unkarin liberaali vallankumous vuosina 1848-49.
Keisari Franz Joseph yritti päästä sopimukseen Unkarin aateliston kanssa. Hän tarvitsi heidän tukeaan pitääkseen keisarikunnan koossa. Unkarin aatelisto ei suostunut hyväksymään mitään vähempää kuin tasa-arvoa itsensä ja Itävallan eliitin välillä.
Hallituksen rakenne
Unkarilla ja Itävallalla oli eri parlamentit. Kummallakin oli oma pääministerinsä. Monarkki piti nämä kaksi yhteistyössä. Hänellä oli teoriassa ehdoton valta, mutta todellisuudessa hyvin vähän. Monarkin keskushallitus vastasi armeijasta, laivastosta, ulkopolitiikasta ja tulliliitosta.
Ensimmäinen maailmansota
Franz Josephin veljen, Meksikon Maximilian I:n (1867) ja tämän ainoan pojan, kruununprinssi Rudolfin, kuoleman myötä keisarin veljenpoika Franz Ferdinand oli seuraava kruununperijä. Perillinen vieraili 28. kesäkuuta 1914 Bosnian pääkaupungissa Sarajevossa. Mlada Bosna -ryhmään kuuluneet Bosnian serbimilitantit hyökkäsivät Franz Ferdinandin autosaattueen kimppuun ja murhasivat hänet.
Jotkut hallituksen jäsenet, kuten Conrad von Hötzendorf, olivat jo vuosia halunneet taistella Serbian kansaa vastaan. Itävalta-Unkarin johtajat päättivät hyökätä Serbiaan ennen kuin se ehti aloittaa kapinan. He käyttivät salamurhaa tekosyynä. He antoivat Serbialle kymmenen vaatimuksen luettelon, jota kutsuttiin heinäkuun uhkavaatimukseksi. He odottivat, ettei Serbia hyväksyisi niitä. Serbia hyväksyi yhdeksän kymmenestä vaatimuksesta, mutta vain osittain yhden. Itävalta-Unkari julisti sodan.
Nämä tapahtumat toivat keisarikunnan konfliktiin Serbian kanssa. Venäjä siirsi armeijansa Serbian avuksi. Tämä käynnisti joukkojen siirrot molemmin puolin ja aloitti ensimmäisen maailmansodan.
Imperiumin loppu
Sodan loppupuolella oli selvää, että liittoutuneet voittaisivat. Osa valtakunnasta alkoi julistautua itsenäiseksi monarkista. Ne muodostivat omia valtioitaan.
Entisistä Habsburg-maista muodostettiin seuraavat maat:
- Itävalta
- Unkari
- Tšekkoslovakia
- Serbien, kroaattien ja slovenialaisten kuningaskunta (Serbia ja Montenegro).
- Puola(Venäjän ja Saksan valtakuntien mailla.
Osa Itävalta-Unkarin maista annettiin myös Romanialle ja Italialle.
Humoristinen "muistokirjoitus" Itävallan keisarikunnasta, joka julkaistiin Krakovassa vuoden 1918 lopulla. Klikkaa kuvaa saadaksesi käännöksen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Itävalta-Unkarin keisarikunnan koko nimi?
A: Keisarikunnan täydellinen nimi oli "Keisarillisessa neuvostossa edustetut kuningaskunnat ja maat sekä Pyhän Tapanin kruunun maat".
K: Milloin Itävalta-Unkari oli olemassa?
V: Itävalta-Unkari oli olemassa vuodesta 1867 vuoteen 1918.
K: Miten Itävalta-Unkaria hallittiin?
V: Itävalta-Unkaria hallitsi yksi monarkki, ja Habsburgien dynastia hallitsi Itävallan keisareina maan länsi- ja pohjoispuoliskoa ja Unkarin kuninkaina Unkarin kuningaskuntaa. Unkarin kuningaskunnalla oli jonkin verran kykyä hallita itseään, lähinnä ulkosuhteiden ja puolustuksen alalla.
Kysymys: Mitkä olivat sen kaksi pääkaupunkia?
V: Kaksi pääkaupunkia olivat Wien Itävallassa ja Budapest Unkarissa.
Kysymys: Mitkä etniset ryhmät muodostivat Itävalta-Unkarin?
V: Itävalta-Unkari oli valtakunta, joka koostui monista eri etnisistä ryhmistä.
K: Minkälaisia uudistuksia tapahtui tänä aikana?
V: Tänä aikana toteutettiin monia liberaaleja ja demokraattisia uudistuksia.
K: Kuinka suuri se oli verrattuna muihin Euroopan maihin tuolloin?
V: Tuolloin se oli Euroopan toiseksi suurin maa (Venäjän jälkeen), jossa oli kolmanneksi eniten ihmisiä (Venäjän ja Saksan jälkeen).
Etsiä