Antonín Dvořák

Life

Nuoret

Dvořák syntyi kylässä lähellä Prahaa Tšekkoslovakiassa. Nykyään Praha on Tšekin tasavallan pääkaupunki, mutta tuolloin se oli osa Itävallan keisarikuntaa. Hänen isänsä oli teurastaja ja majatalon pitäjä. Hän myös soitti sitraa ja sävelsi muutamia yksinkertaisia tansseja.

Nuori Antonín alkoi saada viulutunteja kylän koulumestarilta. Pian hän soitti viulua isänsä majatalossa, paikallisissa kirkoissa ja kylän orkesterissa. Juuri ennen 12-vuotissyntymäpäiväänsä hän jätti koulun kesken ja alkoi opiskella teurastajaksi. Vuotta myöhemmin hän lähti kotoa kouluun Zloniceen. Siellä hän oppi paljon musiikista ja myös saksaa. Hänen opettajansa sai Dvořákin vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että Dvořákin pitäisi tehdä musiikkiura, joten he lähettivät hänet opiskelemaan musiikkia Prahaan urkukouluun. Hän jatkoi saksan kielen opiskelua, ja hänestä tuli hyvä alttoviulisti, joka soitti konserteissa ja valtiollisessa teatterissa, kun Wagnerin oopperoita Lohengrin ja Tannhäuser varten tarvittiin suuri orkesteri.

Varhainen ura

Kun Dvořák oli saanut opintonsa päätökseen, hän sai ensimmäisen työpaikkansa soittamalla bändissä ravintoloissa ja tanssiaisissa. Tämä oli aikaa, jolloin Böömissä heräsi yhtäkkiä suuri kiinnostus kansallista kulttuuria kohtaan. Näytelmiä ja oopperoita sai esittää tšekin kielellä. Orkesteri, jossa hän soitti, tuli osaksi Böömin väliaikaisen teatterin orkesteria, jota vuodesta 1866 johti Bedřich Smetana. Dvořák oli orkesterin johtava alttoviulisti. Hän ansaitsi lisäansioita opettamalla, ja hän alkoi säveltää.

Vuonna 1871 hän jätti orkesterin voidakseen viettää enemmän aikaa säveltämisessä. Useiden vuosien ajan hän joutui kuitenkin vielä opettamaan, jotta hän ansaitsisi tarpeeksi rahaa elääkseen. Hän kirjoitti kantaatin Valkoisen vuoren perilliset, joka oli suuri menestys. Vuonna 1874 hän kirjoitti oopperan Kuningas ja hiilenpolttaja, mutta oopperatalo ei halunnut sitä. Tämä sai Dvořákin ymmärtämään, että hänen oli oltava itsekriittisempi. Hän tuhosi paljon sävellyksiään, jotka eivät hänen mielestään olleet hänen parhaita teoksiaan. Hän päätti, ettei hänen pidä säveltää kuten Wagner, vaan hänen on löydettävä oma sävellystyylinsä.

Vuonna 1873 hän meni naimisiin. Hän sai työpaikan kirkon urkurina. Hänen kolmas sinfoniansa esitettiin Smetanan johtamassa konsertissa. Dvořák kirjoitti oopperansa Kuningas ja hiilenpolttaja uudelleen käyttäen täysin erilaista musiikkia. Se esitettiin vuonna 1874. Hän sävelsi paljon lisää musiikkia.

Vuosia kuuluisuutta

Vuonna 1877 hän sai Hanslickilta kirjeen, jossa kerrottiin, että hän oli voittanut 600 guldenin palkinnon ja että suuri säveltäjä Johannes Brahms oli kiinnostunut hänen musiikistaan. Hänen musiikkiaan alkoi julkaista Simrock, tunnettu saksalainen musiikkikustantaja, ja hänen musiikkiaan esitettiin monissa maissa, jopa New Yorkissa asti. Hänen maineensa levisi. Jopa hänen oopperoitaan esitettiin ulkomailla. Dimitrij oli erityisen menestynyt. Brahms oli suuri ystävä ja auttoi häntä paljon. Brahms ja Hanslick yrittivät taivutella häntä muuttamaan Wieniin, koska se oli suuri musiikkikaupunki, mutta Dvořák halusi jäädä kotimaahansa.

Dvořákin Slaavilaiset tanssit julkaistiin vuonna 1878, ja ne ovat aina olleet hyvin suosittuja. Kapellimestari Hans Richter johti Slaavilaisen rapsodian nro 3 Wienissä. Hänen Stabat Materiaan (1880) esitettiin ulkomailla, ja Dvořák kutsuttiin vierailulle Englantiin vuonna 1884. Hänestä tuli hyvin suosittu Englannissa, ja hän kävi siellä useita kertoja. Englantilaiset kuorot lauloivat mielellään hänen kuoroteoksiaan. Hänen Requiem-messunsa kantaesitettiin Birminghamissa Triennial Music Festival -tapahtumassa. Cambridgen yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvonimen. Tšaikovski kutsui hänet Venäjälle vuonna 1890.

Amerikka (1892-1895)

Vuosina 1892-1895 Dvořák toimi New Yorkin kansallisen konservatorion johtajana. Hän ansaitsi paljon rahaa: 15 000 dollaria vuodessa. Dvořák oli kiinnostunut mustien amerikkalaisten musiikista. Hän tapasi oppilaansa Harry T. Burleighin, yhden varhaisimmista afroamerikkalaisista säveltäjistä, joka tutustutti hänet perinteisiin amerikkalaisiin spirituaaleihin.

Talvella ja keväällä 1893 New Yorkissa ollessaan Dvořák kirjoitti suosituimman teoksensa, sinfonian nro 9 "Uudesta maailmasta". Kesän 1893 hän vietti perheensä kanssa tšekinkielisessä Spillvillen yhteisössä Iowassa, jossa asui joitakin hänen serkkujaan. Siellä hän sävelsi myös kamarimusiikkia, muun muassa jousikvartetin F:ssä, joka tunnetaan nimellä "American", ja Sonatinan viululle ja pianolle.

Vuonna 1895 Dvořák kirjoitti sellokonserton h-molli, josta tuli yksi hänen suosituimmista teoksistaan. Hän halusi kuitenkin palata kotimaahansa. Hänelle ei myöskään maksettu koko palkkaa. Hän kuuli, että hänet oli nimitetty Wienin Gesellschaft der Musikfreunde -yhdistyksen kunniajäseneksi. Hän päätti palata Böömiin ja jatkaa työtään Prahan konservatorion sävellyksen professorina.

Viime vuodet

Viimeisinä vuosinaan Dvořák käytti suurimman osan ajastaan oopperoiden kirjoittamiseen. Rusalka on erityisen suosittu, erityisesti kuuluisa aaria sopraanolle To the Moon. Ooppera kertoo sadusta, ja tarina perustuu Hans Andersonin tarinaan Pienestä merenneitosta. Vuonna 1896 hän vieraili viimeisen kerran Lontoossa, jossa kuultiin hänen sellokonserttonsa kantaesitys. Vuonna 1897 hänen tyttärensä meni naimisiin hänen oppilaansa, säveltäjä Josef Sukin kanssa.

Hän kuoli vuonna 1904 lyhyen sairauden jälkeen.

Hänen musiikkinsa

Dvořák kirjoitti monenlaista musiikkia. Vaikka hän perusti tyylinsä Beethovenin kaltaisiin klassisiin muotoihin, niissä näkyy myös tšekkiläisen kansanlaulun vaikutus. Hän eli aikana, jolloin tšekkiläiset tunsivat kansallismielisyyttä hyvin voimakkaasti. Smetana kirjoitti musiikkia, joka oli luonteeltaan hyvin tšekkiläistä. Dvořák oppi Smetanan musiikista, mutta ei koskaan jäljitellyt hänen tyyliään. Vain viisi hänen yhdeksästä sinfoniastaan tunnettiin hänen elinaikanaan. Kun loput neljä löydettiin ja julkaistiin 1960-luvulla, sinfoniat numeroitiin kaikki uudelleen. Kolme viimeistä sinfoniaa, numerot 7, 8 ja 9 (joita kutsuttiin aiemmin numeroiksi 2, 4 ja 5), esitetään useimmin. Yhdeksäs sinfonia: Uudesta maailmasta on yksi kaikkien aikojen suosituimmista sinfonioista. Slaavilaisia tansseja on kaksi sarjaa, jotka ovat erittäin tunnettuja. Ne soitetaan usein pianoduettona. Hän kirjoitti konsertot viululle, sellolle ja pianolle. Dvořák kirjoitti monia oopperoita (joista tunnetuin on Rusalka), kamarimusiikkia (muun muassa useita jousikvartetteja ja kvintettejä), lauluja, kuoromusiikkia ja pianomusiikkia.

Kirjoja Dvořákista

Slaavilainen rapsodia: Antonín Dvořákin elämä, kirjoittanut Barthold Fles.