Mustarastas (Turdus) — vanhan maailman rastassuku: lajit ja tuntomerkit
Mustarastas (Turdus) — kattava opas vanhan maailman rastassukuun: lajit, tuntomerkit, levinneisyys ja tunnistusvinkit luonnonystäville ja lintuharrastajille.
Yleisnimitystä "mustarastas" käytetään ainakin kahdesta eri linturyhmästä. Tämä sivu käsittelee vanhan maailman ryhmää, joka on Turdus-suku, joka tunnetaan myös nimellä thrushes. Turdus on latinankielinen nimi, joka tarkoittaa rastasta.
Tyyppilaji on taksonomisesta näkökulmasta määritelty eri tavoin eri lähteissä; usein käytetyiksi viitteiksi mainitaan esimerkiksi Turdus merula (mustarastas) tai Turdus viscivorus (mistle thrush) riippuen luokitteluperusteista. Turdus-sukuun kuuluu useita kymmeniä lajeja, jotka ovat levinneet laajasti Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa.
Tuntomerkit
Turdus-lajit ovat keskikokoisia rastaslintuja, tyypillisesti 20–30 cm pituisia. Yleisimmät tuntomerkit:
- Rungon muoto: pyöreähkö pää, melko pitkä pyrstö ja vahva, terävä nokka.
- Sulitus: lajikohtainen ja usein sukupuolten välillä erottuva. Esimerkiksi yleinen mustarastas (Turdus merula) on urosmustana ja naaras kirjavammin ruskehtava.
- Juovat ja täplät: monet lajien nuoret linnut ja laulu- tai laulurastaiden kaltaiset lajit kantavat selässä tai rinnassa laikkuja tai täpliä.
- Laulu ja äänet: runsas, melodinen laulu ja monipuoliset kutsu- ja hälytysäänet; usein lajille tyypillinen toistuva fraasi tai trillitys.
Lajit ja levinneisyys
Turdus-sukuun kuuluu monia lajeja, joista useat esiintyvät myös Suomessa ja muualla Euroopassa. Suomessa tavattavia tai tunnettavia lajeja ovat esimerkiksi yleinen Turdus merula (mustarastas) ja Turdus philomelos (laulurastas). Muilla alueilla suvusta löytyy mm. Turdus viscivorus (mistle thrush) ja useita trooppisia lajeja Afrikassa ja Aasiassa.
Useat lajit ovat paikallisia tai alueellisesti häiriintyviä, osa on muuttolintuja: pohjoisempien populaatioiden yksilöt voivat talveksi siirtyä etelään.
Elintavat
- Ravinto: pääosin hyönteisiä, matoja ja muita selkärangattomia sekä marjoja ja hedelmiä etenkin syksyllä ja talvella. Monet rastaiden saalistavat maanpinnalta kaivellen tai hypellen nurmikolla.
- Elinympäristö: metsät, puistot, pihapiirit ja pensaikot. Lajikohtaisesti mieltymys vaihtelee avoimempien alueiden ja tiheämpien metsien välillä.
- Liikkuminen: useimmat lajikkeet ovat hyviä lentäjiä; muuttoreitit ja talvehtimisalueet vaihtelevat lajeittain ja populaatioittain.
Lisääntyminen
Turdus-linnut rakentavat tavallisesti kupinmuotoisen pesän puuhun tai pensaaseen, joskus rakennusten läheisyyteen. Pesinnässä munia on yleensä 3–6, ja naaras vastaa pääosin munien haudonnasta. Poikaset lähtevät pesästä suurin piirtein kahden viikon iässä, mutta vanhemmat hoitavat niitä vielä jonkin aikaa.
Tunnistusvinkkejä
- Kuuntele laulu: monilla Turdus-lajeilla on selkeä, melodinen laulu, joka auttaa lajin tai ainakin suvun tunnistuksessa.
- Kiinnitä huomiota siipien ja pyrstön liikkeisiin sekä ulostuleviin värisävyihin eri valaistuksessa.
- Nuorten ja naarasten kirjavuus voi aiheuttaa sekaannusta — etsi lajille tyypillisiä piirteitä kuten kaulakuvioita, silmäkaaria ja jalkojen väriä.
Säilyminen ja uhat
Monet Turdus-lajit ovat yleisiä ja sopeutuneet hyvin ihmisten ympäristöihin, mutta paikalliset populaatiot voivat kärsiä elinympäristön muutoksista, torjunta-aineiden käytöstä ja pesäpaikkojen katoamisesta. Lisäksi ilmastonmuutos muuttaa muuttokäytäntöjä ja ravinnon saatavuutta. Joitakin trooppisia lajeja uhkaa myös metsien hakkaus ja elinalueiden pirstoutuminen.
Yhteenveto
Turdus-suku muodostaa laajan ja monimuotoisen rastassuvun, jolla on keskeinen rooli monien ekosysteemien linnustossa. Tunnetuimpia ovat helposti tunnistettavat, laulunsoitollaan ja maanpäällisellä ruokailemiskäytöksellään erottuvat lajit kuten mustarastas. Lajien tarkempi tunnistus vaatii usein sekä visuaalista että äänellistä tarkkailua.
Vanha maailma
Passerida-ryhmä on melko suuri ryhmä vanhan maailman lintuja. Niihin kuuluu Turdidae-heimon Turdus-suku.
Mustarastas (Turdus merula) on mustarastas. Se kuuluu laululintulajien heimoon Turdidae. Vanhassa maailmassa on ainakin seitsemän lajia, joilla kaikilla on eri yleisnimet.
Sen levinneisyysalue on valtava Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa, ja sitä on tuotu Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Sillä on useita alalajeja koko levinneisyysalueellaan. Leveysasteesta riippuen mustarastas voi olla paikallinen, osittain muuttava tai täysin muuttava.
Ulkonäkö
Aikuinen uros on musta, ja sillä on keltainen/oranssi nokka. Nuoret yksilöt ja naaraat ovat ruskeita, ja niitä on vaikeampi havaita. Mustarastas on helppo tavata puutarhoissa kaikkialla Euroopassa ja Aasiassa napapiirin eteläpuolella. Keskimäärin mustarastas elää 2,4-vuotiaaksi, mutta joidenkin on todettu olevan jopa 20-vuotiaita.
Käyttäytyminen ja ekologia
|
|
| ||||
| Ongelmia tämän tiedoston kuuntelemisessa? Katso mediaohjeet. | |||||
|
|
| ||||
| Ongelmia tämän tiedoston kuuntelemisessa? Katso mediaohjeet. | |||||
|
|
| ||||
| Ongelmia tämän tiedoston kuuntelemisessa? Katso mediaohjeet. | |||||
Se on loistava laulaja, ja se lisääntyy aina, kun sää on sopiva.
Mustarastas-uros puolustaa pesimäaluettaan häätämällä muut urokset pois tai uhkailemalla jousella ja juoksemalla. Kyseessä on lyhyt juoksu, jossa pää nostetaan ensin ylös ja sitten kumarretaan pyrstön ollessa samanaikaisesti kallellaan. Jos urosmustalintujen välille syntyy tappelu, se on yleensä lyhyt ja tunkeilija ajetaan pian pois.
Mustarastasnaaras on aggressiivinen myös keväällä, kun se kilpailee muiden naaraiden kanssa hyvästä pesimäalueesta, ja vaikka tappelut ovat harvinaisempia, ne ovat yleensä väkivaltaisempia.
Uros houkuttelee naarasta kosiskelemalla: se juoksee viistosti ja taivuttaa päätään, pitää nokkaansa auki ja laulaa matalaa "kuristettua" laulua. Naaras pysyttelee paikallaan, kunnes se nostaa päänsä ja pyrstönsä, jotta se voi harrastaa seksiä. Tämä laji on yksiavioinen, ja vakiintunut pari pysyy yleensä yhdessä niin kauan kuin molemmat selviävät hengissä. Huonon lisääntymisen jälkeen on havaittu jopa 20 %:n parien eroamisprosentti. Vaikka laji on sosiaalisesti yksiavioinen, tutkimuksissa on havaittu jopa 17 prosentin ylimääräistä parin isyyttä.
Niin kauan kuin talviruokaa on saatavilla, sekä uros että naaras pysyvät reviirillä koko vuoden, joskin eri alueilla. Muuttolinnut ovat sosiaalisempia, ne matkustavat pienissä parvissa ja ruokailevat talvehtimisalueilla väljissä ryhmissä. Muuttolintujen lento koostuu nopeista siiveniskuista, joiden välissä on tasaista tai sukeltavaa liikettä, ja se eroaa sekä tämän lajin tavanomaisesta nopeasta ja ketterästä lennosta että isompien harmaalintujen sukelluslennosta.

Munat pesässä
.jpg)
Kaksi poikasta pesässä
Uusi maailma
Tähän eivät liity Uuden maailman mustalinnut. Ne kuuluvat yhteen heimoon Icteridae.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on vanhan maailman linturyhmän yleisnimi?
V: Vanhan maailman linturyhmän yleisnimi on "mustarastas".
K: Mikä on thrushin latinankielinen nimi?
V: Sepelkyyhkyn latinankielinen nimi on Turdus.
K: Millaisia lajeja tähän ryhmään kuuluu?
V: Tähän ryhmään kuuluu tyyppilaji, jota kutsutaan sumutorveksi.
K: Miten erotamme tämän tyyppilajin muista alalajeista?
V: Erottelemme tämän tyyppilajin muista alalajeista kutsumalla sitä sumutorveksi.
K: Kuuluuko kaikki mustarastas tähän vanhan maailman ryhmään?
V: Kaikki mustarastat eivät kuulu tähän vanhan maailman ryhmään, sillä on olemassa ainakin kaksi eri linturyhmää, jotka käyttävät samaa yleisnimeä.
K: Viittaako Turdus vain yhteen lintulajiin?
V: Ei, Turdus viittaa useisiin lintulajeihin suvun sisällä, mukaan lukien, mutta ei rajoittuen peippoihin.
Etsiä
