Gregorio Allegri (n. 1582 – 7. helmikuuta 1652) oli italialainen säveltäjä ja pappi, joka tunnetaan parhaiten katolisesta kirkkomusiikistaan. Hän kirjoitti suuren määrän uskonnollisia teoksia, muun muassa motetteja ja useita messusävelmiä. Hänen tunnetuin sävellyksensä on Miserere mei Deus, joka on yksi barokin ajan tunnetuimmista kirkollisista teoksista.
Elämä ja ura
Allegri syntyi todennäköisesti Roomassa noin vuonna 1582. Vuosina 1591–1596 hän työskenteli erilaisissa kirkkokuoroissa Roomassa ja opiskeli nuorena kuorolaulajana ja laulunopettajansa johdolla. Vuonna 1601 hänestä mainitaan kuoron tenorina. Hän opiskeli säveltämistä kuoron johtajan G. B. Nannion johdolla ja siirtyi 1600-luvun aikana palvelukseen useisiin roomalaisiin kirkkoihin.
Vuonna 1629 Allegri liittyi Vatikaanin kuoroon, joka esiintyi Sikstuksen kappelissa paaville. Hän toimi siellä merkittävässä asemassa pitkään ja vuonna 1650 hänestä tuli kuoron johtaja (maestro di cappella). Paavi Urban VIII tilasi häneltä myös sävelmuokkauksia: Allegri sai tehtäväkseen muokata Giovanni da Palestrinan musiikkia niin, että se sopisi paavin uudistamiin jumalanpalvelusteksteihin. Allegri kuoli Roomassa 7. helmikuuta 1652.
Musiikki ja tyyli
Allegria pidettiin vanhan roomalaisen koulukunnan osaajana: hänen tyylissään näkyy selkeä vaikutus Palestrinasta ja renessanssipolyfoniasta. Samalla hän käytti jossain määrin myös uusia barokin tyylipiirteitä, kuten tunnepitoisempaa ilmaisua ja varovaista sointiväriensovittelua. Teokset on pääosin kirjoitettu kirkkokäyttöön: motetteja, messuja ja muita liturgisia kappaleita. Hänen musiikissaan yhdistyvät tarkka äänienpolyfonia ja harkitut dissonanssikäsittelyt.
Miserere ja sen legenda
Miserere mei Deus on sävellys Psalmista 51, ja Allegrin versio tehtiin erityisesti Sikstuksen kappelin käyttöön pääsiäisen hiljaisina jumalanpalvelushetkinä. Teos laulettiin alun perin kahden, usein epätasaisesti kokoonpannuista kuororyhmän vuorovaikutuksena, ja se sai pian maineen kappelin yksinoikeutena: nuotin kopioiminen ja vienti ulkopuolelle oli paavin määräysten nojalla kiellettyä.
Teoksen tunnettu, lähes mystinen loppusoitto ja yläääneen liitetyt ornamentit ovat olleet osa sen legendaariisuutta. Myöhemmin versioon lisätyt runsaat koristelmat ja korkeiden nuottien yksityiskohdat tekivät kappaleesta erityisen vaikuttavan kuultavaksi. Tunnettu historianpätkä kertoo, että nuori Wolfgang Amadeus Mozart kuuli teoksen 1770-luvun alussa Roomassa ja kopioi sen myöhemmin ulkomuistista, minkä seurauksena teos tuli julkisuuteen ja levisi laajemmalle. Tämä ilmiö murensi osin kappelin yksinoikeusaseman ja johti Misereren yleisempään julkaisemiseen ja esittämiseen.
Arvostus ja perintö
Vaikka Allegrin nimi muistetaan tänä päivänä pääasiassa yhdestä teoksesta, hän oli aikanaan arvostettu säveltäjä ja pappi, joka vaikutti roomalaisen kirkkomusiikin kentällä. Hänen teoksensa edustavat siirtymävaihetta renessanssin polyfoniasta varhaiseen barokkiin ja tarjoavat esimerkkejä 1600-luvun liturgisesta käytännöstä. Allegrin Miserere on yhä suosittu sekä konserttien että liturgian ohjelmistoissa, ja se on saanut lukuisia tallenteita ja sovituksia.
- Keskeisiä teoksia: motetit, messut ja liturgiset resitatiiviset kappaleet.
- Tyyli: Palestrina-vaikutteinen polyfonia, mutta myös varhaisen barokin elementtejä.
- Perintö: Miserere on säilyttänyt asemansa yhtenä kirkkomusiikin kuuluisimmista kappaleista ja sävellyksen historia on rikastuttanut sävellyksen kulttuurista arvostusta.