Ivan Pavlov – venäläinen fysiologi ja klassisen ehdollistumisen tutkija
Ivan Petrovich Pavlov (14. syyskuuta 1849 - 27. helmikuuta 1936) oli venäläinen fysiologi, psykologi ja lääkäri.
Hän sai Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon vuonna 1904 ruoansulatuskanavaa koskevista tutkimuksista. Pavlov tunnetaan laajalti klassisen ehdollistumisen ensimmäisestä kuvauksesta.
Elämä ja ura
Pavlov syntyi Venäjän imperiumin Rjazanin kuvernementissa ja opiskeli alun perin kirkonopiskelijaksi, mutta siirtyi myöhemmin lääketieteeseen ja fysiologiaan. Hän työskenteli Pietarissa ja perusti oman laboratorioryhmänsä, jossa hän johti laajaa eläin- ja ihmistutkimusten sarjaa. Pavlovin tutkimusura kesti useita vuosikymmeniä, ja hän sai arvostusta sekä Venäjällä että kansainvälisesti.
Tutkimukset ja klassinen ehdollistuminen
Pavlovin tunnetuimmat kokeet tehtiin koirilla, joissa hän tutki syljen eritystä ja ruoansulatuksen refleksimekanismeja. Hän kehitti kirurgisia ja mittausteknisiä menetelmiä, joiden avulla saattoi kerätä sylkeä ja mitata sen määrää ja koostumusta erillään muista elimistövaikutuksista. Työnsä aikana Pavlov havaitsi, että eläimet alkoivat erittää sylkeä myös ennen ruokailua, kun ne huomasivat ruokaan liittyvän ärsykkeen (esim. ruokaan liittyvän äänen tai ihmisen tulon). Tämän perusteella hän kuvasi ehdollisen refleksin periaatteen: alun perin neutraali ärsyke (kuten kello) saa aikaan reaktion (esim. syljeneritys), kun se toistuvasti yhdistetään ehdottomaan ärsykkeeseen (ruoka).
Pavlov erotteli ehdottomat (luontaiset) refleksit ja ehdollistetut (opitut) refleksit sekä kehitti systemaattisen terminologian ja kokeellisen lähestymistavan niiden tutkimiseksi. Hänen työnsä auttoi ymmärtämään, miten ympäristö ja oppimiskokemukset muokkaavat käyttäytymistä ja fysiologista reaktiota.
Menetelmät ja eettiset näkökulmat
Pavlov käytti tarkkoja operatiivisia menetelmiä, kuten sylkifistuloita ja erillisiä mittausjärjestelmiä, joiden avulla kokeelliset muuttujat voitiin kontrolloida. Nykyään Pavlovin aikaiset eläinkoekäytännöt herättävät keskustelua eläinten hyvinvoinnista ja eettisyydestä: historiallinen konteksti poikkeaa nykyisistä eettisistä vaatimuksista, mutta hänen menetelmänsä olivat aikansa standardien mukaan edistyneitä ja tieteellisesti merkittäviä.
Vaikutus ja perintö
Pavlovin tutkimukset vaikuttivat merkittävästi psykologiaan, erityisesti behaviorismin syntyyn, jossa tutkittiin käyttäytymisen ulkoisia, mitattavia puolia. Psykologit kuten John B. Watson ammensivat Pavlovin löydöksistä ja sovelsivat ehdollistumisen käsitteitä ihmisen oppimisen selityksiin. Nykyään klassinen ehdollistuminen on keskeinen osa oppimisteorioita, ja sen periaatteita käytetään esimerkiksi käytösterapiassa ja habitinmuodostuksen ymmärtämisessä.
Keskeiset saavutukset
- Systemaattinen tutkimus ruoansulatuksen fysiologiasta ja siihen liittyvistä refleksimekanismeista.
- Nobelin palkinto fysiologiasta tai lääketieteestä 1904 ruoansulatustutkimuksista.
- Klassisen ehdollistumisen kuvaus ja termin kehittäminen, joka loi perustan myöhemmälle käyttäytymistieteelle.
- Monipuolinen laboratoriotyöskentely, jossa yhdistyivät kirurgiset, fysiologiset ja kokeelliset menetelmät.
Pavlov kuoli vuonna 1936, mutta hänen teoriansa ja menetelmänsä ovat säilyttäneet merkityksensä tieteessä. Hänen työnsä muistetaan erityisesti siitä, miten biologinen toiminta ja oppiminen voidaan yhdistää selkeästi mitattaviksi ilmiöiksi.
Varhainen elämä ja koulutus
Pavlov oli papin poika ja teologian opiskelija, mutta hän kääntyi tieteen puoleen saatuaan vaikutteita edistyksellisistä ajatuksista. Hän opiskeli luonnontieteitä Pietarin yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1878.
Works
Pavlov tutki 1890-luvulla koirien vatsan toimintaa ulkoistamalla sylkirauhasen, jotta hän voisi kerätä, mitata ja analysoida sylkeä ja sitä, miten se reagoi ruokaan eri olosuhteissa. Hän huomasi, että koirilla oli taipumus sylkeä ennen kuin ruoka todella annettiin niiden suuhun, ja hän ryhtyi tutkimaan tätä "psyykkistä eritystä", kuten hän sitä kutsui. Pavlov teki ja ohjasi ruoansulatusta koskevia kokeita ja julkaisi lopulta 12 vuoden tutkimustyön jälkeen vuonna 1897 teoksen The work of the digestive glands. Hän sai kokeistaan Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnon vuonna 1904.
Legacy
Pavlov on kuuluisa "ehdollistetun refleksin" käsitteestä, jonka hän kehitti avustajansa Ivan Tolotšinovin kanssa vuonna 1901.
Kun Pavlovin työ tuli tunnetuksi länsimaissa, erityisesti John B. Watsonin kirjoitusten kautta, "ehdollistumisen" ajatuksesta automaattisena oppimismuotona tuli keskeinen käsite kehittyvässä vertailevan psykologian erikoisalassa ja yleisessä psykologian lähestymistavassa, jota kutsutaan behaviorismiksi.
Brittiläinen filosofi Bertrand Russell oli innokas Pavlovin työn merkityksen puolestapuhuja mielenfilosofian kannalta.
Pavlovin tutkimus ehdollisista reflekseistä vaikutti suuresti tieteen lisäksi myös populaarikulttuuriin. Sanontaa "Pavlovin koira" käytetään usein kuvaamaan henkilöä, joka vain reagoi tilanteeseen sen sijaan, että käyttäisi kriittistä ajattelua. Pavlovin ehdollistuminen oli tärkeä teema Aldous Huxleyn dystopiaromaanissa Uljas uusi maailma ja suurelta osin myös Thomas Pynchonin Gravity's Rainbow -teoksessa.
Yleisesti uskotaan, että Pavlov ilmoitti ruoasta aina soittamalla kelloa. Hänen kirjoituksiinsa on kuitenkin kirjattu myös monia ärsykkeitä, kuten sähköiskuja, pillejä, metronomeja, virityshaarukoita ja erilaisia visuaalisia ärsykkeitä. Catania ei uskonut, että Pavlov olisi koskaan käyttänyt kelloa kuuluisissa kokeissaan. Littman katsoi alustavasti, että Pavlovin aikalaisten Vladimir Bekhterevin ja John B. Watsonin suosimat mielikuvat olivat Pavlovin, kunnes Thomas löysi useita viitteitä, joissa sanottiin selvästi, että Pavlov todellakin käytti kelloa.
Vähemmän tunnettua on, että Pavlovin ehdollista refleksiä koskeviin kokeisiin osallistui myös lapsia, joista osalle tehtiin ilmeisesti samanlaisia kirurgisia toimenpiteitä kuin koirille syljen keräämiseksi.
Yksi Pavlovin koirista, säilytetty Pavlovin museossa, Rjazan, Venäjä.
