Ivan Pavlov

Varhainen elämä ja koulutus

Pavlov oli papin poika ja teologian opiskelija, mutta hän kääntyi tieteen puoleen saatuaan vaikutteita edistyksellisistä ajatuksista. Hän opiskeli luonnontieteitä Pietarin yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1878.

 

Works

Pavlov tutki 1890-luvulla koirien vatsan toimintaa ulkoistamalla sylkirauhasen, jotta hän voisi kerätä, mitata ja analysoida sylkeä ja sitä, miten se reagoi ruokaan eri olosuhteissa. Hän huomasi, että koirilla oli taipumus sylkeä ennen kuin ruoka todella annettiin niiden suuhun, ja hän ryhtyi tutkimaan tätä "psyykkistä eritystä", kuten hän sitä kutsui. Pavlov teki ja ohjasi ruoansulatusta koskevia kokeita ja julkaisi lopulta 12 vuoden tutkimustyön jälkeen vuonna 1897 teoksen The work of the digestive glands. Hän sai kokeistaan Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnon vuonna 1904.

 

Legacy

Pavlov on kuuluisa "ehdollistetun refleksin" käsitteestä, jonka hän kehitti avustajansa Ivan Tolotšinovin kanssa vuonna 1901.

Kun Pavlovin työ tuli tunnetuksi länsimaissa, erityisesti John B. Watsonin kirjoitusten kautta, "ehdollistumisen" ajatuksesta automaattisena oppimismuotona tuli keskeinen käsite kehittyvässä vertailevan psykologian erikoisalassa ja yleisessä psykologian lähestymistavassa, jota kutsutaan behaviorismiksi.

Brittiläinen filosofi Bertrand Russell oli innokas Pavlovin työn merkityksen puolestapuhuja mielenfilosofian kannalta.

Pavlovin tutkimus ehdollisista reflekseistä vaikutti suuresti tieteen lisäksi myös populaarikulttuuriin. Sanontaa "Pavlovin koira" käytetään usein kuvaamaan henkilöä, joka vain reagoi tilanteeseen sen sijaan, että käyttäisi kriittistä ajattelua. Pavlovin ehdollistuminen oli tärkeä teema Aldous Huxleyn dystopiaromaanissa Uljas uusi maailma ja suurelta osin myös Thomas Pynchonin Gravity's Rainbow -teoksessa.

Yleisesti uskotaan, että Pavlov ilmoitti ruoasta aina soittamalla kelloa. Hänen kirjoituksiinsa on kuitenkin kirjattu myös monia ärsykkeitä, kuten sähköiskuja, pillejä, metronomeja, virityshaarukoita ja erilaisia visuaalisia ärsykkeitä. Catania ei uskonut, että Pavlov olisi koskaan käyttänyt kelloa kuuluisissa kokeissaan. Littman katsoi alustavasti, että Pavlovin aikalaisten Vladimir Bekhterevin ja John B. Watsonin suosimat mielikuvat olivat Pavlovin, kunnes Thomas löysi useita viitteitä, joissa sanottiin selvästi, että Pavlov todellakin käytti kelloa.

Vähemmän tunnettua on, että Pavlovin ehdollista refleksiä koskeviin kokeisiin osallistui myös lapsia, joista osalle tehtiin ilmeisesti samanlaisia kirurgisia toimenpiteitä kuin koirille syljen keräämiseksi.

 
Yksi Pavlovin koirista, säilytetty Pavlovin museossa, Rjazan, Venäjä.