Sylkirauhaset tuottavat sylkeä. Sylki pitää suun ja muut ruoansulatuskanavan osat kosteina ja liukkaina. Ne auttavat myös hajottamaan ruokaa pureskeltaessa. Tämä auttaa ruokaa kulkemaan kurkusta alas vatsaan.

Sylkirauhasia on kolme paria. Ne ovat

  1. parotis,
  2. submandibulaarinen ja
  3. kieliluun alapuoliset rauhaset.

Kielessä, poskissa, huulissa ja suulakiharassa on myös monia pieniä rauhasia. Kaikki nämä rauhaset tuottavat limaa.

Sylkirauhasten anatomia lyhyesti

Suurimmat parit eli parotis (korvanalaisrauhanen), submandibulaariset (alaleukarauhaset) ja sublinguaaliset (kieliluun alapuoliset rauhaset) sijaitsevat kasvojen ja suun alueella. Parotis sijaitsee korvan edessä ja avautuu yleensä yläposken purentapinnan kohdalle Stensenin tiehyttä pitkin. Submandibulaari- ja sublinguaaliset rauhaset sijaitsevat leuan alapuolella ja kielen alla; niiden tiehyet johtavat sylkeä suun pohjaan (Whartonin tiehyet ja pienemmät tiehyet).

Syljen koostumus ja tehtävät

Sylki on pääosin vettä, mutta sisältää myös:

  • elektrolyyttejä (kalsium, fosfaatti, bikarbonaatti) jotka auttavat hampaiden remineralisaatiossa ja puskuroivat suun happamuutta;
  • musiineja (limaa tuottavia proteiineja), jotka tekevät syljestä liukasta ja suojaavat limakalvoja;
  • entsyymejä kuten amylaasi (ptyaliini), joka aloittaa hiilihydraattien pilkkoutumisen, sekä kielen lipaasi tietyissä tilanteissa;
  • antimikrobisia proteiineja kuten lysoymi, laktoferriini ja sekretorinen IgA, jotka auttavat torjumaan bakteereja ja muita mikro-organismeja.

Syljen tärkeimpiä tehtäviä ovat ruokaan sitoutuneen aineen liuottaminen ja pilkkomisen aloittaminen, ruuan liukumisen helpottaminen nielussa, makuaistimuksen edistäminen, suun kostuttaminen ja suun terveydelle välttämätön puskurointi ja remineralisaatio.

Syljen eritys ja sen säätely

Syljen eritystä säätelevät autonominen hermosto ja paikalliset ärsykkeet. Parasympaattinen hermotus lisää runsaasti vetistä sylkeä, kun taas sympaattinen aktivaatio voi tuottaa vähärasvaista, limapitoisempaa sylkeä. Syljeneritys lisääntyy esimerkiksi ruokahalun, hajujen, makujen ja pureskelun seurauksena.

Koko suusta tuotettavan syljen määrä vaihtelee, mutta suuntaa-antavat arvot ovat:

  • lepotilassa (unitunti/ minuutti) noin 0,3–0,4 ml/min
  • ärsytyksen tai pureskelun aikana usein >1 ml/min

Jos eritys laskee selvästi (<0,1–0,2 ml/min lepomittauksella), puhutaan hyposalivaatiosta tai subjektiivisesta kuivasta suusta (kserostomia).

Yleisiä sairauksia ja ongelmia

  • Kuiva suu (kserostomia) voi johtua lääkityksistä (esim. antikolinergit, tietyt masennuslääkkeet, diureetit), sädehoidosta kasvo- ja kaula-alueelle, autoimmuunisairauksista kuten Sjögrenin oireyhtymä, sekä iän tuomista muutoksista. Kuiva suu altistaa kariekselle, suun haavaumille, nielemis- ja puhevaikeuksille sekä sieni-infektioille (kuten hiivasieni).
  • Sylkirauhaskivet (sialoliitti) voivat tukkeuttaa tiehyen ja aiheuttaa kipua ja turvotusta erityisesti ruokailun yhteydessä. Hoitoon kuuluu aluksi hieronta, lämmöt, runsas juominen ja joskus lääkitys tai toimenpiteet kivien poistamiseksi. Nykyään käytetään usein sialendoskopiaa kivien ja tukosten hoitoon.
  • Sylkirauhastulehdukset (bakteeriset tai viruksen aiheuttamat) voivat aiheuttaa kipua, punoitusta ja turvotusta. Bakteeritulehduksiin käytetään yleensä antibiootteja.
  • Autoimmuunisairaudet kuten Sjögrenin oireyhtymä aiheuttavat kroonista syljen ja kyynelnesteen erityksen vähenemistä ja vaativat usein monialaista hoitoa.
  • Kasvaimet voivat esiintyä sylkirauhasissa; ne voivat olla hyvän- tai pahanlaatuisia ja vaativat arvioinnin kuvantamalla ja usein kirurgisen hoidon.

Diagnostiikka ja hoitovaihtoehdot

Diagnostiikassa käytetään kliinistä tutkimusta, ultraäänitutkimusta, tarvittaessa magneettikuvausta, sialografiaa tai sialendoskopiaa sekä lääkärin arvioimaa labratutkimusta (esim. autoimmuunitestit). Labialisen sylkirauhasen koepala voi olla tarpeen Sjögrenin diagnoosissa.

Hoito riippuu syystä:

  • Kuivan suun hoidossa tärkeää on riittävä nesteytys, suun kostuttavat valmisteet, sokerittomat ksylitolipurukumit tai -pastillit syljenerityksen lisäämiseksi, suun huolellinen hoito ja fluorin käyttö hampaiden suojaamiseksi.
  • Farmakologisesti voidaan käyttää syljeneritystä lisääviä lääkkeitä kuten pilokarpiinia (pilocarpine) tai cevimeliiniä tietyissä tilanteissa lääkärin ohjeen mukaan.
  • Sylkirauhaskivien hoito vaihtelee konservatiivisesta (hieronta, lämmöt, valoisuusharjoitukset) toimenpiteisiin: sialendoskopia kivien poistoon tai tarvittaessa kirurgiseen poistoihin.
  • Bakteeritulehdukset hoidetaan yleensä antibiooteilla, kipua ja turvotusta lievitetään lämpö- ja tukitoimilla.

Ennaltaehkäisy ja suun terveys

Hyvä suuhygienia, säännölliset hammastarkastukset, riittävä vedenjuonti ja tupakoinnin ja runsaan alkoholin välttäminen auttavat pitämään sylkirauhasten toiminnan ja suun terveenä. Jos käytössä on lääkitys, joka aiheuttaa kuivuutta, keskustele lääkärin tai hammaslääkärin kanssa mahdollisista korvaavista vaihtoehdoista tai hoitokeinoista oireiden lievittämiseksi.

Yhteenvetona: sylkirauhaset ovat oleellisia suun ja ruoan käsittelyn kannalta. Ne tuottavat sekä vettä että tärkeitä entsyymejä ja suojaproteiineja, jotka ylläpitävät suun mikroympäristöä ja hammasterveyttä. Syljen määrän ja laadun muutokset on syytä selvittää, koska niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia suun terveyteen ja elämänlaatuun.