Siniparta (Barbe-bleue / Bluebeard) — Charles Perraultin satu, juoni ja tausta
Siniparta (Barbe-bleue) — Charles Perraultin synkkä satu: juoni, historiallinen tausta, mahdolliset inspiroijat (Gilles de Rais) ja vertaileva analyysi.
"Siniparta" (ranskaksi Barbe-bleue) on Charles Perrault'n satu. Se ilmestyi ensimmäisen kerran käsinkirjoitettuna ja kuvitettuna käsikirjoituksena vuonna 1695 nimellä Contes de ma mère l'oye (suomeksi: Äiti Hanhen tarinat). Teos oli tarkoitettu Ludvig XIV:n 19-vuotiaalle veljentyttärelle Mademoiselle. Se sisälsi neljä muuta Perrault'n tarinaa. "Siniparta" julkaistiin ensimmäisen kerran nimettömänä tammikuussa 1697 Pariisissa Claude Barbinin toimittamassa Histoires ou contes du temps passé -teoksessa (suomeksi: Tarinoita tai kertomuksia menneistä ajoista), joka sisälsi kahdeksan Perrault'n satua. Satu kertoo julmasta miehestä, joka murhaa vaimonsa. Hän laittaa heidän ruumiinsa salaiseen huoneeseen, jonka voi avata vain taika-avaimella. Perrault'n versiossa korostuvat salaisuuden, uteliaisuuden ja rangaistuksen teemat: naisprotagonistin kielletty huone paljastaa miehen rikokset ja johtaa dramaattiseen kohtaukseen, jossa uhka kääntyy lopulta hänen edukseen.
Juoni lyhyesti
Satu alkaa siitä, että rikas ja omituisen ulkonäön omaava mies nai useita vaimoja, jotka jokainen katoavat mystisesti. Lopulta hän avioituu nuoren naisen kanssa ja antaa hänelle talon avaimet, mutta kieltää häntä menemästä yhteen huoneeseen. Uteliaisuus voittaa: nainen avaa kielletyn huoneen ja löytää sieltä edellisten vaimojen ruumiita. Kun taika-avain yrittää palata lukkoon, se tahrii itsensä verellä eikä puhdistu, mikä paljastaa rikoksen. Mies palaa, huomaa sen ja aikoo rangaista naista, mutta viime hetken pelastajaksi saapuvat usein naisen sukulaiset tai palvelijat, jotka pelastavat hänet ja surmaavat miehen. Eri versioissa pelastaja voi olla sisarus, veli tai naapuri, ja joissakin tarinoissa nainen itse käyttää viekkautta voittaakseen miehen.
Tausta ja vaikutteet
Keskiaikainen lasten murhaaja Gilles de Rais on saattanut olla inspiraationa Siniparran hahmolle. De Rais oli Ranskan marsalkka ja Jeanne d'Arcin sotilaskumppani. Hänen uhrejaan (enimmäkseen nuoria poikia) kerrottiin olevan 140. Bretagnelainen kuningas Comorre Cursed (noin 500 jKr.) on toinen ehdokas. Historiallisten esikuvien lisäksi tarinassa näkyy laajempi folklorinen motiivisto: kielletyn huoneen tabu ja verinen avain ovat tuttuja teemoja monista kansanperinteen kertomuksista eri kulttuureissa.
Scholarly-tulkinnat etsivät tarinalle sekä läntisiä että itämaisia vaikutteita. Jacque Barchilon (linkki säilytetty alkuperäisenä) on todennut, että tarinan alkuperä on todennäköisesti Perrault'n itsensä kirjoittama, koska läheisiä edeltäjiä ei tunneta. Kielletyn huoneen tabu löytyy kuitenkin myös itämaisesta kirjallisuudesta, ja Barchilon kirjoittaa, että tarinalla on "itämainen luonne". Hän huomauttaa, että ranskalaiset yhdistivät parran turkkilaiseen muotiin, ja varhaisissa kuvituksissa Siniparta on kuvattu turbaanin kaltaisessa päähineessä, mikä on saattanut lisätä kertomuksen eksoottista leimaa eurooppalaisessa mielikuvituksessa.
Tulkinnot, variantit ja vaikutus
Perrault'n "Siniparta" on keskeinen esimerkki tarinasta, jota on tulkittu monin eri tavoin: sen nähdään kertovan avioliiton vaaroista, naisen uteliaisuuden ja moraalisen valinnan testaamisesta tai maskuliinisen vallan ja väkivallan kuvauksena. Folkloristit ovat yhdistäneet tarinan useisiin vastaaviin kertomuksiin: Siniparran kaltaisia tarinoita ovat muun muassa Grimmin veljesten tarina "The Fitcher's Bird" ja englantilainen satu "Mr. Fox". Eri kulttuureissa motifit esiintyvät erilaisina variaatioina — joskus uhkaa edustaa yksinäinen mies, toisinaan paha veljeskunta tai yliluonnollinen olento.
Siniparta on innoittanut lukuisia myöhempiä adaptiota ja tulkintoja kirjallisuudessa, näyttämöllä, oopperassa ja elokuvassa. Erityisen tunnettu on Béla Bartókin yksi näytösinen ooppera "Bluebeard's Castle" (unkariksi Kékszakállú herceg vajákja), jossa Perrault'n kertomuksen synkät ja symboliset teemat saavat modernin, psykologisen muodon. Tarinan kuvat — sininen parta, kielletty huone, verinen avain — ovat jääneet vahvoiksi symboleiksi, joita on käytetty myös feministisissä ja psykoanalyyttisissa tulkinnoissa pohtimaan vallankäyttöä ja sukupuolten välisiä suhteita.
Merkitys ja perintö
"Siniparta" on pysynyt populaarikulttuurin keskeisenä kertomuksena sen yhdistäessä jännityksen, kauhun ja moraalisen opetuksen. Perrault'n muokkaama versio vakiinnutti tarinan länsimaiseen satukirjallisuuteen, ja sen teemat ovat osoittautuneet helposti muunneltaviksi eri aikakausien ja tulkintojen tarpeisiin. Nykyään tarinaa tarkastellaan usein sekä historian että kertomusopillisten motiivien valossa: se on yhtä lailla klassinen satu kuin tutkimuksen kohde, joka paljastaa yhteiskunnallisia ja kulttuurisia asenteita.
Gustave Dorén kuvitus, noin 1862.
Tarina
Rikkaalla miehellä on sininen parta, joka pelottaa nuoria naisia. Hän on ollut naimisissa useita kertoja, mutta kukaan ei tiedä, mitä hänen vaimoilleen on tapahtunut. Hän kosiskelee kahta naapuruston nuorta sisarta, mutta kumpikaan ei ole halukas harkitsemaan avioliittoa. Hän tarjoaa heille ylenpalttisen illanviettopaikan maalaistalossaan. Nuorempi sisar päättää mennä naimisiin hänen kanssaan. Pian häiden jälkeen (ja ennen kuin hän lähtee työmatkalle kaukaiseen maahan) Siniparta antaa vaimolleen talonsa avaimet. Yksi avain avaa oven kaukaiseen huoneeseen. Mies kieltää vaimoaan menemästä tähän huoneeseen. Hän lähtee ja hänen vaimonsa avaa oven kiellettyyn huoneeseen. Sieltä hän löytää Siniparran entiset vaimot, jotka kaikki ovat kuolleet ja makaavat lattialla veren peitossa. Hän pudottaa avaimen. Se on taikavoimainen ja värjäytyy verellä, jota ei voi pestä pois. Siniparta palaa. Hän löytää verisen avaimen ja tietää, että hänen vaimonsa on rikkonut hänen käskyään. Hän sanoo vaimolle, että tämä saa ottaa paikkansa kuolleiden joukossa. Hän antaa hänelle muutaman minuutin aikaa rukoilla. Hän kutsuu sisarensa Annen ja pyytää tätä menemään tornin huipulle katsomaan, ovatko hänen veljensä matkalla. Useiden jännittyneiden hetkien jälkeen Anne ilmoittaa näkevänsä miehet lähestyvän. Siniparta nostaa leikkuupuukon ja aikoo katkaista vaimonsa pään. Hänen veljensä ryntäävät huoneeseen. He tappavat Siniparran. Heidän sisarensa on turvassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka kirjoitti sadun "Siniparta"?
V: Charles Perrault kirjoitti sadun "Siniparta".
K: Milloin se julkaistiin ensimmäisen kerran?
V: Satu "Siniparta" julkaistiin ensimmäisen kerran nimettömänä tammikuussa 1697.
K: Missä satukokoelmassa se ilmestyi?
V: Satu "Siniparta" ilmestyi Perrault'n kahdeksan sadun kokoelmassa Histoires ou contes du temps passé (suomeksi: Tarinoita tai kertomuksia menneistä ajoista).
K: Mistä tarina kertoo?
V: Tarina kertoo julmasta miehestä, joka murhaa vaimonsa periäkseen heidän rikkautensa ja laittaa heidän ruumiinsa salaiseen huoneeseen, jonka avaa vain taikaavain.
K: Kuka uskoo, että tarina on peräisin Perrault'lta?
V: Jacque Barchilon uskoo, että tarina on peräisin Perrault'lta, koska läheisiä edeltäjiä ei ole.
K: Mitä itämaisen kirjallisuuden elementtejä tarinasta löytyy?
V: Itämaisen kirjallisuuden elementtejä, kuten kielletyn huoneen tabu, löytyy "Siniparran" tarinasta.
K: Kuka on voinut olla inspiraationa Siniparran hahmolle?
V: Keskiaikainen lasten murhaaja Gilles de Rais on saattanut olla inspiraationa Siniparran hahmolle.
Etsiä