Leo von Caprivi
Georg Leo von Caprivi, myöhemmin Georg Leo Graf von Caprivi de Caprara de Montecuccoli (englanniksi: Count George Leo of Caprivi, Caprara, and Montecuccoli), (24. helmikuuta 1831 - 6. helmikuuta 1899) oli saksalainen kenraalimajuri ja poliitikko, joka seurasi Otto von Bismarckia Saksan liittokanslerina. Caprivi toimi Saksan liittokanslerina maaliskuusta 1890 lokakuuhun 1894.
Elämäkerta
Berliinin Charlottenburgissa italialaista ja slovenialaista alkuperää olevaan perheeseen syntynyt Caprivi liittyi armeijaan vuonna 1849 ja taisteli Itävallan ja Preussin sodassa vuonna 1866 ja Ranskan ja Preussin sodassa vuonna 1870.
Hän piti Bismarckista ja sanoi kerran: "Kuka ääliö uskaltaisi ryhtyä Bismarckin seuraajaksi?". Keisari Vilhelm II kiisteli Bismarckin kanssa hallituksen muutoksista. Helmikuussa 1890 keisari käski Caprivia palaamaan Berliiniin. Capriville kerrottiin, että hän astuisi Bismarckin tilalle, jos Bismarck ei tekisi sitä, mitä keisari halusi. Caprivista tuli kansleri 18. maaliskuuta 1890.
Caprivin hallitus oli ystävällisempi sosiaalidemokraateille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle. Heinäkuussa 1890 tehty Sansibarin sopimus merkitsi sitä, että Saksa luovutti Saksan Itä-Afrikan lähellä sijaitsevan Sansibarin saaren Britannialle vastineeksi Pohjanmerellä sijaitsevasta Helgolandin saaresta. Caprivi sai myös Caprivin kaistaleen Saksan Lounais-Afrikkaan. Kyseessä on kapea kaistale maata, joka yhdistää Saksan Lounais-Afrikan (nykyisin Namibia) Sambesijokeen.
Vuonna 1892 Caprivi erosi Preussin ministeripresidentin virasta, ja hänen tilalleen tuli kreivi Botho zu Eulenburg. Preussilla oli Saksan keisarikunnassa niin suuri valta, että eri henkilöiden toimiminen keisarikanslerina ja ministeripresidenttinä vaikeutti maan johtamista. Caprivi ja Eulenburg erotettiin vuonna 1894, ja Hohenlohe-Schillingsfürstin prinssi Chlodwig otti molemmat virat vastaan.
