Lev Vygotski — venäläinen psykologi ja kulttuurisen kehityksen teoreetikko
Lev Vygotski — venäläinen psykologi ja kulttuurisen kehityksen teoreetikko. Tutustu hänen näkemyksiinsä lapsen kehityksestä, kielestä ja lähikehityksen vyöhykkeestä.
Lev Vygotski (17. marraskuuta [O.S. 5. marraskuuta] 1896 - 11. kesäkuuta 1934) oli venäläinen psykologi. Hän työskenteli lapsen kehityksen, leikin ja kielen parissa. Hän kehitti myös kokonaisvaltaisen teorian ihmisen kulttuurisesta ja biososiaalisesta kehityksestä.
Vygotskyn varhainen kuolema tuberkuloosiin jätti jälkeensä useita käsikirjoituksia. Niiden lajittelu on vienyt monta vuotta.
Elämä ja työura
Lev Vygotski syntyi valkovenäläisessä Oršan kauppiasperheessä, joka kuului Venäjän keisarikunnan juutalaisväestöön. Hän opiskeli Moskovan yliopistossa ja valmistui alun perin oikeustieteellisestä tiedekunnasta ennen kuin kiinnostus psykologiaan ja kasvatustieteisiin veti hänet tutkimustyön pariin. 1920- ja 1930-luvuilla Vygotski työskenteli laajasti eri ikäisten lasten kehityksen ja opetuksen parissa, julkaisi artikkeleita ja piti luentoja. Hän teki yhteistyötä muiden neuvostopsykologien, kuten Aleksandr Lurian ja Aleksei Leontjevin, kanssa. Vygotsky kuoli vuonna 1934 37-vuotiaana; osa hänen töistään julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Keskeiset käsitteet
- Kulttuurihistoriallinen lähestymistapa: Vygotskyn mukaan ihmisen psyyke muodostuu sosiaalisten ja kulttuuristen vuorovaikutusten kautta. Psyykkiset toiminnot eivät synny yksilön sisällä irrallaan yhteisöstä, vaan välittyvät kulttuuristen välineiden ja symbolien (erityisesti kielen) kautta.
- Lähikehityksen vyöhyke (LKV): hän määritteli oppijan nykyisen kehitystason ja mahdollisen kehitystason eroksi — mahdollinen taso saavutetaan aikuisten tai taitavampien vertaisiden ohjauksessa. Tämä käsite korostaa opetuksen ja ohjauksen merkitystä oppimisessa.
- Merkitysten ja työkalujen välittäminen: Vygotsky korosti, että kulttuuriset välineet (kieli, kirjoitus, laskutavat, symbolit) muokkaavat ajattelua. Ihmiset sisäistävät nämä välineet sosiaalisesta käytöstä, mikä muuttaa heidän kognitiivisia toimintojaan.
- Sisäinen puhe: sosiaalisesta vuorovaikutuksesta kehittyvä puhe muuttuu vähitellen sisäiseksi ajatteluksi. Tämä prosessi on tärkeä esimerkiksi itseohjauksen ja ongelmanratkaisun kannalta.
- Korkeat psykologiset toiminnot: Vygotsky erotti luonnolliset perustasot ja kulttuurin kautta välittyvät korkeat toiminnot, jotka mahdollistavat abstraktin ajattelun, suunnittelun ja tietoisen kontrollin.
Sovellukset kasvatukseen ja terapiaan
Vygotskyn ajatuksilla on ollut laaja vaikutus opetukseen: lähikehityksen vyöhykkeestä johdettu ohjaus ja yhteistyöhön perustuvat oppimismenetelmät (esimerkiksi ohjattu osallistuminen, ryhmätyöt ja vertaisopetus) ovat vakiintuneita käytäntöjä. Hänen näkemyksensä korostaa opettajan roolia oppimisen tukijana, ei pelkästään tiedon jakajana. Myös erityisopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa Vygotskyn painotus leikin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksestä on ollut keskeinen.
Julkaisut ja perintö
Vygotskyn merkittävimpiin teoksiin kuuluvat mm. Myshlenie i rech’ (Thought and Language, 1934) ja lukuisat artikkelit kieleen, ajatteluun ja kehitykseen liittyen. Monia hänen käsikirjoituksiaan julkaistiin ja toimitettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hänen ajatuksensa elivät eteenpäin niin Neuvostoliiton sisäisissä psykologian koulukunnissa kuin länsimaisessa kehityspsykologiassa ja kasvatustieteissä; niistä kehittyivät muun muassa toimintateoria ja sosiokulturellinen lähestymistapa oppimiseen.
Vaikutus ja kritiikki
Vygotskyn työtä arvostetaan laajalti sen selkeyden ja pedagogisten sovellusten vuoksi. Häntä on pidetty yhtenä tärkeimmistä 1900-luvun kehityspsykologeista. Kritiikkiä on esitetty siitä, että jotkut käsitteistä ovat epätarkkoja tai vaikeasti mitattavissa kokeellisesti, ja että monet tulkinnat ovat myöhemmin tulkinnoilla laajentaneet alkuperäistä teoriaa. Silti Vygotskyn painotus sosiaalisesta vuorovaikutuksesta kehittyvistä kognitiivisista toiminnoista on muokannut pysyvästi käsityksiämme oppimisesta, opetuksesta ja ihmismielen kulttuurisesta luonteesta.
Vygotskyn perintö näkyy nykyisessä kasvatustieteellisessä keskustelussa, erityisesti kun puhutaan ohjatusta oppimisesta, laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja oppimisympäristöjen suunnittelusta, jotka ottavat huomioon sekä yksilöllisen kehityksen että sosiaalisen tuen merkityksen.
Ajattelu ja kieli
Vygotskyn ehkä tärkein työ oli kielen kehityksen ja ajattelun välinen yhteys. Sen mukaan puheella on yhteys henkisten käsitteiden ja kognitiivisen tietoisuuden kehittymiseen. Vygotski kuvasi sisäisen puheen olevan laadullisesti erilaista kuin normaali (ulkoinen) puhe. Vaikka Vygotski uskoi sisäisen puheen kehittyvän ulkoisesta puheesta asteittaisen prosessin avulla, nuoremmat lapset pystyivät vasta todella "ajattelemaan ääneen".
"Vygotskyn näkemyksen mukaan kielellä on kaksi tehtävää: ulkoinen kommunikointi kanssaihmisten kanssa ja, mikä on yhtä tärkeää, sisäisten ajatusten sisäinen manipulointi".
Kieli on aluksi lapsen ulkopuolinen väline, jota käytetään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Lapsi ohjaa käyttäytymistään käyttämällä eräänlaista itsekeskustelua tai "ääneen ajattelua". Aluksi itsekeskustelu on hyvin paljon sosiaalisen vuorovaikutuksen väline, ja se vähenee olemattomiin mittoihin, kun lapsi on yksin. Vähitellen itsepuhetta käytetään enemmän itseohjautuvan ja itsesäätelyä tukevan käyttäytymisen välineenä. Koska se sisäistetään, itsepuhetta ei enää esiinny, kun lapsi aloittaa koulunkäynnin. Itsepuhe "kehittyy nousevaa, ei laskevaa käyrää pitkin; se käy läpi evoluution, ei involuutiota. Lopulta siitä tulee sisäistä puhetta". . p57
Puhuminen
Puhuminen on siis kehittynyt kahta linjaa pitkin, sosiaalisen viestinnän linjaa ja sisäisen puheen linjaa, jonka avulla lapsi välittää ja säätelee toimintaansa ajatustensa kautta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ajattelua voisi tapahtua ilman kieltä, vaan se on pikemminkin kielen välittämää ja kehittyy siten paljon korkeammalle tasolle. Aivan kuten syntymäpäiväkakku merkkinä antaa paljon syvällisemmän merkityksen kuin sen fyysiset ominaisuudet sallivat, sisäinen puhe merkkinä antaa paljon syvällisemmän merkityksen kuin alemmat psykologiset toiminnot muutoin sallivat.
Sisäinen puhe
Sisäinen puhe ei ole muodoltaan verrattavissa ulkoiseen puheeseen. Ulkoinen puhe on prosessi, jossa ajatukset muutetaan sanoiksi. Sisäinen puhe on sen vastakohta; se on puheen muuttamista sisäiseksi ajatukseksi. Sisäinen puhe sisältää esimerkiksi vain predikaatteja. Subjektit ovat tarpeettomia. Sanoja käytetään myös paljon taloudellisemmin. Yksi sana sisäisessä puheessa vaatisi monta sanaa ilmaistakseen sen ulkoisessa puheessa.
Works
- Vygotsky L. 1962. Ajattelu ja kieli. MIT Press. ISBN 0-262-72001-9. Tarkistettu ja laajennettu painos 2012. ISBN 978-0-262-51771-3.
- Vygotski L. 1962. Taiteen psykologia. MIT Press. ISBN 978-0-262-22013-2.
- Vygotsky L. 1978. Mieli yhteiskunnassa: korkeampien psykologisten prosessien kehitys. Cambridge & London: Harvard University Press. ISBN 0-674-57629-2
Aiheeseen liittyvät sivut
- Luettelo eurooppalaisista tiedemiehistä
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Lev Vygotski?
A: Lev Vygotski oli venäläinen psykologi, joka työskenteli lapsen kehityksen, leikin ja kielen parissa. Hän kehitti myös kokonaisvaltaisen teorian ihmisen kulttuurisesta ja biososiaalisesta kehityksestä.
K: Milloin hän eli?
V: Lev Vygotski eli 17. marraskuuta 1896-11. kesäkuuta 1934.
K: Minkä parissa hän työskenteli?
V: Lev Vygotski työskenteli lapsen kehityksen, leikin ja kielen parissa sekä kehitti kokonaisvaltaisen teorian ihmisen kulttuurisesta ja biososiaalisesta kehityksestä.
K: Miten hän kuoli?
V: Lev Vygotski kuoli tuberkuloosiin vuonna 1934.
K: Mitä käsikirjoituksia jäi hänen jälkeensä hänen kuolemansa jälkeen?
V: Hänen kuolemansa jälkeen hän jätti jälkeensä monia käsikirjoituksia, joita piti vuosien mittaan lajitella.
Etsiä