Luettelo Maata lähimmistä tähdistä on esitetty etäisyyden mukaan valovuosina (ly). Etäisyydet on laskettu ja koottu Research Consortium on Nearby Stars (Recons) -järjestön määrittämistä parallaksitiedoista. Näiden tietojen lähteinä olivat Yalen parallaksiluettelo [Y], Hipparcos [H], Soderhjelm 1999 [S] ja Tinney 1996 [T]. Parallaksimittaukset perustuvat tähtien näennäiseen siirtymään taivaan eri kohdissa Maan kiertäessä Aurinkoa; tämä on luotettavin tapa mitata läheisten tähtien etäisyyksiä. On hyvä huomata, että tähdet liikkuvat avaruudessa, joten ilmoitetut etäisyydet kuvaavat tilannetta tiettynä ajankohtana ja voivat ajan mittaan muuttua.
Etäisyyksien yksiköt ja niiden suuruusluokat
Luettelossa käytetään sekä valovuotta että parsekeja. Yksi valovuosi on se etäisyys, jonka valo kulkee vuodessa (~9,46 × 10^12 km). Parsec (pc) on astronominen yksikkö, joka vastaa noin 3,26 valovuotta; 1 parsek on määritelty sellaiseksi etäisyydeksi, jonka kohdalla tähden parallaksi on yksi kaarisekunti.
Lähimmäisten tähtijärjestelmien yleiskuva
Noin 52 tähtijärjestelmää oman aurinkokuntamme ulkopuolella sijaitsee 5,0 parsekin (16,3 valovuoden) etäisyydellä Auringosta. Näissä järjestelmissä on yhteensä 63 tähteä. Suurin osa näistä tähdistä — 50 kappaletta — on punaisia kääpiöitä. Punaiset kääpiöt ovat pieniä ja viileitä tähtiä (yleensä spektriluokkaa M), ja ne muodostavat Linnunradan ylivoimaisesti yleisimmän tähtityypin.
Muut kohteet: ruskeat kääpiöt ja valkoiset kääpiöt
Punaisia kääpiöitä vähemmän massiivampia mutta tutkijoiden havaitsemia kohteita ovat 11 ruskeaa kääpiötä. Ruskeat kääpiöt ovat ns. välituotteita tähden ja planeetan välillä: ne eivät ole tarpeeksi massiivisia ylläpitämään pysyvää vedyn sulattamista (ydinfusiota), mutta voivat säteillä lämpösäteilyä oman muodostumisenergian ja supistumisensa seurauksena. Lisäksi luetteloon kuuluu neljä valkoista kääpiötä, jotka ovat tiheitä, romahtaneita tähden ytimiä, jotka jäävät jäljelle sen jälkeen, kun Auringon kaltaiset tähdet ovat polttaneet vetynsä ja menettäneet ulommat kerroksensa. Valkoiset kääpiöt ovat pieniä mutta erittäin tiheitä ja voivat olla näkyvästi kirkkaita, vaikka niiden säteilyalapinta-ala on pieni.
Säteilyn havaittavuus ja kirkkaus
Vaikka nämä 78 kohdetta ovat Maahan verrattuna suhteellisen lähellä, vain yhdeksän niistä on tällä hetkellä niin kirkkaita näkyvässä valossa, että ne näkyvät paljain silmin Maasta käsin (näennäinen magnitudi korkeintaan noin 6,5, joka on perinteinen raja pimeässä taivaassa paljain silmin nähtävyydelle). Monet läheiset kohteet ovat kuitenkin niin himmeitä tai säteilevät enimmäkseen infrapunasäteilynä (kuten ruskeat kääpiöt), että niitä ei voi havaita ilman kaukoputkea tai herkkiä detektoreita.
Paikallinen ympäristö: Paikallinen kupla ja Linnunradan rakenne
Kaikki tässä luettelossa olevat kohteet sijaitsevat tällä hetkellä Paikallisessa kuplassa, joka on matalan tiheyden alue tähtienvälisessä aineessa. Tämä alue kuuluu Linnunradan Orion–Cygnus-haaraan (usein kutsutaan myös Orionin haaraksi tai Orion-sälöksi), joka on Aurinkoa lävistävä spiraaliharjanne. Paikallinen kupla vaikuttaa tähtienvälisen säteilyn leviämiseen ja havaittavuuteen UV- ja röntgensäteilyssä.
Mittausten ja luettelon päivitykset
Etäisyystiedot paranevat jatkuvasti, kun uusia astrometrisiä mittauksia saadaan — viime vuosikymmeninä erityisesti avaruuslentosukkuloiden ja satelliittien (esim. Hipparcos ja myöhemmin Gaia) havainnot ovat merkittävästi tarkentaneet lähimpien tähtien paikkoja ja etäisyyksiä. Recons käyttää kaikkia saatavilla olevia korkealaatuisia parallaksimittauksia antaakseen mahdollisimman tarkan ja ajantasaisen luettelon. Koska tähdet liikkuvat (oma liike ja tähtien väliset gravitaatiovaikutukset), on tärkeää päivittää luetteloja säännöllisesti.
Yhteenvetona: lähimpiin tähtiin kuuluu monipuolinen joukko kohteita — yleisimmin punaisia kääpiöitä, mutta myös kourallinen massiivisempia tähtiä, ruskeita kääpiöitä ja valkoisia kääpiöitä. Ne tarjoavat tärkeän lähdeaineiston tähtitieteen, eksoplaneettatutkimuksen ja galaktisen dynamiikan tutkimuksille.