Barnardin tähti, joka tunnetaan myös nimellä Barnardin karkaava tähti, on erittäin pienimassainen punainen kääpiötähti noin kuuden valovuoden päässä Maasta Ophiuchuksen (Käärmeen haltija) tähdistössä. Se on hyvin vanha ja liikkuu suhteellisen nopeasti taivaalla verrattuna useimpiin naapuritähtiin.
Vuonna 1916 amerikkalainen tähtitieteilijä E. E. Barnard mittasi sen ominaista liikettä 10,3 kaarisekuntia vuodessa. Tämä on suurin tunnettu tähden omaehtoinen liike suhteessa Aurinkoon. Barnardin tähti on noin 1,8 parsekin eli vajaan kuuden valovuoden etäisyydellä Aurinkokunnasta, ja se on lähin tunnettu tähti Ophiuchuksen tähdistössä ja neljänneksi lähin tunnettu yksittäinen tähti Aurinkoon nähden Alpha Centauri -järjestelmän kolmen komponentin jälkeen. Läheisyydestään huolimatta Barnardin tähti ei näy paljain silmin, sillä sen näennäinen magnitudi on noin +9–+10, mutta se on kuitenkin paljon kirkkaampi infrapunavalossa kuin näkyvässä valossa.
Fyysisesti Barnardin tähti kuuluu M-tyypin kääpiöihin (luokitus usein annetaan M4–M5), ja sen massa on vain murto-osa Auringon massasta (noin 0,14 M☉). Säteen ja kirkkauden suhteen se on hyvin pieni ja hämärä: sen luminositeetti on vain muutamia kymmenestuhannesosia Auringon luminositeetista ja tehokas lämpötila on luokkaa 3000–3200 K. Se on myös aktiivinen tähti, joka voi tuottaa purkauksia ja emittoi emissioneja, minkä vuoksi sitä on luonnehdittu myös heikosti muuttuvaksi ja purkaustyyppiseksi tähdeksi.
Nopean ominaisen liikkeensä vuoksi Barnardin tähden liikeavaruusnopeus on suuri: sen tangentin nopeus on likimäärin 90 km/s, ja siihen yhdistyy suuri radiaalinopeus (tähti lähestyy Aurinkoa noin 100–120 km/s), joten sen kokonaisavaruusnopeus suhteessa Aurinkoon on satoja kilometrejä tunnissa (noin 140 km/s luokkaa). Tällaiset arvot viittaavat siihen, että tähti on vanha populaation tähti, ja ikäarviot ovat useita miljardeja vuosia (arviolta monta miljardia vuotta, usein mainittu 7–12 Gyr), ja metallisuus on alhainen verrattuna nuorempiin Auringon kaltaisiin tähtiin.
Tähtiin liittyy kiinnostus eksoplaneetetsintöihin. Historiallisesti 1900-luvun puolivälissä esitettiin kiistanalaisia väitteitä Barnardin tähteä kiertävistä planeetoista (mm. van de Kampin ilmoitukset), jotka myöhemmin hylättiin instrumenttivirheiksi. Vuonna 2018 julkaistiin havaintokonsortion tuloksena ehdotus pienestä eksoplaneetasta "Barnard's Star b" (~3,2 M⊕ minimimassa) ~233 päivän kiertoaikaa käyttäen; tämän löydöksen tulkinta on kuitenkin ollut siitä lähtien keskustelun kohteena ja myöhemmät havainnot eivät ole täysin yksiselitteisesti vahvistaneet planeetan olemassaoloa. Planeettojen etsintä läheisiltä M-kääpiöiltä jatkuu aktiivisena tutkimusalueena, ja Barnardin tähti on yksi tärkeimmistä kohteista juuri lähietäisyytensä takia.
Barnardin tähteä seuraillaan sekä optisilla että infrapunainstrumenteilla, ja sen voimakas infrapuna‑hehku tekee siitä helpommin havaittavan lähellä olevien kääpiöiden joukossa infrapunaspektreissä. Sen läsnäolo lähellä Aurinkoa tekee siitä tärkeitä vertailukohdan lähdetä, kun tutkitaan pienien, viileiden tähtien ominaisuuksia, aktiivisuutta, ikää ja mahdollisia planeettajärjestelmiä.
