Michael Praetorius (syntynyt Creuzburg an der Werra, lähellä Eisenachia 15. helmikuuta 1571? ; kuollut Wolfenbüttel, 15. helmikuuta 1621) oli saksalainen säveltäjä, urkuri ja musiikkiteoreetikko. Hän oli aikansa merkittävimpiä säveltäjiä ja kirjoitti paljon erilaista musiikkia. Suuri osa hänen musiikistaan perustuu protestanttisen kirkon virsiin, mutta hän sävelsi myös instrumentaalimusiikkia, tansseja, motetteja ja madrigaaleja.
Elämä ja ura
Emme ole aivan varmoja hänen syntymäajastaan. Praetoriuksen syntymän ympärillä on jonkin verran epävarmuutta, mikä ei ole harvinaista 1500-luvun lähteissä. Hän syntyi aikana, jolloin Saksassa kiisteltiin paljon uskonnosta. Hänen isänsä oli tiukka luterilainen ja menetti uskonsa vuoksi useammin kuin kerran työpaikkansa. Tiedämme hyvin vähän Praetoriuksen elämästä lapsuudesta; hän näyttää käyneen Torgaussa Lateinschulea ("latinankoulua"), jossa hän sai musiikintunteja Michael Voigtilta. Koulun jälkeen hän ei luultavasti koskaan saanut muodollisia jatkokoulutuksia musiikissa, vaan kehitti taitonsa käytännön työn kautta.
Sitten hän meni Frankfurt an der Oderin yliopistoon, jossa Praetorius suoritti jumaluusopin tutkinnon. Opiskelutausta selittää osaltaan hänen kiinnostuksensa kirkolliseen musiikkiin ja virsiteksteihin. Sen jälkeen hän sai työpaikan Brunswick-Wolfenbüttelin herttuan urkurina, missä hän toimi pitkään ja nousi myöhemmin myös hovin keskeisiin musiikillisiin tehtäviin. Hän ansaitsi pian hyvää palkkaa. Hän avioitui vuonna 1603 ja sai kaksi poikaa.
Teokset ja musiikkiteoria
Praetoriuksen tuotanto on monipuolinen. Hänet muistetaan erityisesti kahdesta laajemmasta kokonaisuudesta: instrumentaali- ja tanssikokoelmasta Terpsichore sekä musiikkiteoreettisesta ja -instrumentaalisesta käsikirjasta Syntagma Musicum. Terpsichore sisältää satoja tansseja ja on tärkeä lähde varhaisen 1600-luvun tanssi- ja instrumentaaliperinteelle. Syntagma Musicum puolestaan on arvokas lähde, jossa Praetorius kuvaa kenties parhaiten aikansa soittimia, soitinten rakentelua ja esiintymistapoja sekä antaa tietoa esityskäytänteistä ja harmonisista käytännöistä.
Praetoriuksen kirkolliset teokset — erityisesti virsien monimutkaiset neljän ja useamman stemman sovitukset, motetit ja kirkkomusiikki — yhdistävät luterilaista virsiperinnettä ja ajan polyfonisia vaikutteita. Monet hänen harmoniastaan ja sovituksistaan ovat jääneet elämään esimerkiksi joululaulujen ja virsien sovituksina; hänen nimensä on usein liitetty tunnettuihin virsi- ja joulukappaleiden järjestelyihin.
Vuorovaikutus muiden säveltäjien kanssa ja vaikutus
Vaikka hän työskenteli Wolfenbüttelissä monta vuotta, hän vieraili ja vaikutti laajasti muualla Saksassa. Hän työskenteli paljon myös Dresdenissä, jossa hän tapasi Heinrich Schützin, sekä Magdeburgissa, jossa hän tapasi Samuel Scheidtin. Kontaktit aikalaisiin ja hänen kirjallinen tuotantonsa tekivät hänestä keskeisen vaikuttajan barokin varhaisessa kehityksessä. Hänen teoreettiset kirjoituksensa ovat yhä tärkeä lähde musiikinhistorioitsijoille ja esiintyjille, jotka tutkivat 1600-luvun soittimia ja esityskäytäntöjä.
Terveys, kuolema ja perintö
Hänen terveytensä ei ollut hyvä, mikä johtui mahdollisesti siitä, että hän työskenteli niin paljon. Kuollessaan hän jätti paljon rahaa köyhille. Praetoriuksen musiikki on jäänyt elämään sekä kirkollisessa perinteessä että uudelleenlöytettynä konserttikäytössä ja levytyksissä 1900- ja 2000-luvuilla. Hänen yhdistelmänsä käytännön orkestroinnista, virsiperinteestä ja teoria-analyysista tekee hänestä edelleen yhden merkittävimmistä lähteistä varhaisen barokin musiikin tutkijoille ja esittäjille.
Lisätietoa: Praetoriuksen laaja tuotanto ja Syntagma Musicum tarjoavat runsaasti tietoa soittimista, sovitustavoista ja virsiperinteistä; monia hänen teoksistaan kuullaan yhä erityisesti joulun ajan ja kirkollisissa yhteyksissä.
