Luterilaisuus – määritelmä, historia ja keskeiset opit

Luterilaisuus: historia, keskeiset opit, Martti Luther ja uskonpuhdistus selkeästi — opas Raamatun, armoon perustuvan pelastuksen ja luterilaisen käytännön ymmärtämiseen.

Luterilaisuus on kristinuskoon kuuluva uskontokunta.

Luterilaisten protestointia roomalaiskatolista kirkkoa vastaan johti nimihenkilö Martin Luther. Hän aloitti protestin katolista kirkkoa vastaan 1500-luvulla. Luther oli saksalainen pappi, teologi ja yliopiston professori Wittenbergissä. Hän työskenteli parantaakseen roomalaiskatolisen kirkon teologiaa ja käytäntöjä, lähinnä lahjanantoja ja Rooman piispan vallan väärinkäyttöä. Tämä yleinen liike tunnetaan protestanttisena uskonpuhdistuksena.

Luterilaisuus sai alkunsa, kun Martin Luther ja hänen seuraajansa erotettiin roomalaiskatolisesta kirkosta. Lutherin ajatukset auttoivat aloittamaan protestanttisen uskonpuhdistuksen. Muut roomalaiskatolisesta kirkosta eronneet uskonpuhdistajien johtajat olivat joistakin asioista samaa mieltä Lutherin kanssa, mutta arvostelivat häntä siitä, ettei hän ollut eronnut riittävän pitkälle roomalaiskatolisesta opista (ks. Johannes Calvin ja Ulrich Zwingli).

Luterilaiset uskovat, että Raamattu on kristillisen uskon ja opetuksen ensimmäinen ja ainoa arvovaltainen lähde. Muiden kristittyjen tavoin he uskovat kolminaisuuteen, siihen, että Jeesus Kristus oli sekä Jumala että ihminen, siihen, että kaikki ihmiset ovat olleet syntisiä Aatamista ja Eevasta lähtien (ks. perisynti) ja siihen, että ihmiset pelastuvat Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Luterilaisten mielestä kaikkien heidän uskomustensa keskeinen ajatus on, että ihminen pelastuu yksin armosta uskon kautta yksin Jeesuksen Kristuksen tähden (ks. vanhurskauttaminen (teologia)). Luterilaisen teologian pääkohdat tiivisti Philip Melanchthon vuonna 1530 kirjoitukseen nimeltä Augsburgin tunnustus.

Yhtäläisyyksiä roomalaiskatolisen uskon kanssa ovat muun muassa liturgia, eukaristian todellista läsnäoloa koskeva oppi, kaste ja perisynti. Toisin kuin roomalaiskatolilaisuus, luterilaiset pastorit ja piispat saavat mennä naimisiin, he eivät rukoile pyhimysten (mukaan lukien Marian) esirukousta, he hylkäävät ripittäytymisen sakramenttina, he hylkäävät paavin tai kirkolliskokouksen auktoriteetin (ja erehtymättömyyden) ja paljon muuta.

Suurimpiin amerikkalaisiin kirkkokuntiin kuuluvat Amerikan evankelis-luterilainen kirkko (ELCA), luterilainen kirkko-Missouri-synodi (LCMS) ja Wisconsinin evankelis-luterilainen synodi (WELS) sekä Pohjois-Amerikan luterilainen konferenssi (NALC).

Historia lyhyesti

Uskonpuhdistus sai kansainvälistä huomiota, kun Martin Luther julkaisi kuuluisat teesinsä vuonna 1517. Tapahtumia, jotka merkittiin luterilaisuuden synnyksi, ovat muun muassa Wittenbergin väittelyt, Lutherin kirjoitukset ja useat kirkolliset neuvottelut kuten Wormsin rippi (Diet of Worms) vuonna 1521 ja Augsburgin tunnustus vuonna 1530. Myöhemmin 1500-luvun lopulla koottiin luterilaisia tunnustuskirjoja, jotka tunnetaan yhdessä esimerkiksi Tunnustuskirjat tai Book of Concord -kokoelmana (1580), ja ne selkeyttivät luterilaista oppia.

Keskeiset opit

• Sola Scriptura – Raamatun ensisijaisuus uskonnollisessa opetuksessa.
• Sola Fide – pelastus tapahtuu yksin uskosta, ei ihmisen ansioista.
• Sola Gratia – pelastus on Jumalan armosta, ei ihmisen tekojen seurauksena.
• Kristuksen kaksoisluonto – Jeesus on yhtä aikaa Jumala ja ihminen.
• Perisynti ja vanhurskauttaminen – ihmiset ovat syntisiä ja vanhurskautus on uskon kautta annettua Jumalan lahjaa.

Luterilainen teologia korostaa myös Kristuksen läsnäoloa ehtoollisessa. Luterilainen käsitys ei hyväksy roomalaiskatolista transsubstantiaatio-oppia sellaisenaan, mutta opettaa Kristuksen todellisesta läsnäolosta leivässä ja viinissä (usein puhuttu sakramentaalisesta yhteydestä tai historiallisesti myös termillä konsubstansiaatio, vaikka termiä käytetään vaihtelevasti).

Sakramentit ja jumalanpalvelus

Useimmat luterilaiset tunnustavat kaksi sakramenttia: kasteen ja eukaristian (ehtoollisen). Ripittäytyminen on luterilaisessa perinteessä käytäntö ja sakramentaalisen armon välineenä erilainen kuin katolisessa traditiossa. Liturginen jumalanpalvelus, kirkkovuoden vietto ja hartaudenmuodot ovat lähempänä perinteistä katolista jumalanpalvelusta kuin monissa muissa protestanttisissa suuntauksissa. Laulu-, soitin- ja musiikkiperinne on ollut luterilaisuudessa vahva (esimerkiksi J. S. Bach liittyy luterilaiseen kirkkomusiikkiin).

Kirkko, järjestys ja käytännöt

Luterilaiset kirkot vaihtelevat organisaatioltaan: on piispallisia kirkkoja, synodaalisia järjestelmiä ja eri tasoisia yhdistyksiä. Historiallisesti Pohjoismaiden kirkot olivat valtiokirkkoja, ja niillä on ollut suuri rooli koulu- ja sosiaalipalvelujen järjestämisessä. Luterilaisissa kirkoissa pastorit ja piispat voivat useimmissa yhteisöissä mennä naimisiin; pappeuden käytännöt, kuten naispappeus ja ehtoollisyhteys eri ryhmien kanssa, vaihtelevat kirkkokunnittain.

Luterilaisuus maailmalla

Luterilaisuus on erityisen vahva Pohjoismaissa ja Saksassa, mutta sillä on merkittävä kannatus myös muun muassa Itä-Afrikassa (esim. Etiopia, Tansania), Yhdysvalloissa ja osissa Latinalaista Amerikkaa. Kansainvälisiä järjestöjä ovat esimerkiksi Lutheran World Federation (LWF), joka koordinoi yhteistyötä ja diakoniaa monien luterilaisten kirkkojen välillä. Arviolta luterilaiseen perinteeseen kuuluvia kristittyjä on kymmenistä miljoonista yli 70 miljoonaan maailmanlaajuisesti, mutta tarkat lukumäärät vaihtelevat eri laskentatavasta riippuen.

Nykyhaasteet ja yhteiskunnallinen vaikutus

Luterilaiset kirkot kohtaavat nykyaikana samankaltaisia haasteita kuin muutkin kirkot: maallistuminen, jäsenmäärän lasku joissain alueissa, kysymykset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta sekä kirkon rooli yhteiskunnallisissa palveluissa. Samalla luterilaisilla on vahva perinne diakoniatyössä, koulutuksessa ja sosiaalipalveluissa, ja monissa maissa kirkot ovat keskeisiä yhteiskunnan toimijoita. Luterilaiset osallistuvat myös aktiivisesti ekumeeniseen keskusteluun katolisten, ortodoksisten ja muiden protestanttisten kirkkojen kanssa.

Kirkkokuntien moninaisuus

Vaikka luterilaisuuden tunnustukselliset ytimet ovat yhteisiä monille kirkoille, käytännöt ja painotukset vaihtelevat suuresti. Joissain kirkoissa korostetaan konservatiivisempaa tulkintaa opista ja moraalisista kysymyksistä, kun taas toiset ovat liberaalimpia ja osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Tämä moninaisuus näkyy esimerkiksi siinä, millä tavalla eri luterilaiset kirkot tekevät yhteistyötä toistensa ja muiden kristillisten yhteisöjen kanssa.

Yhteenvetona luterilaisuus on monipuolinen kristillinen perinne, jonka juuret ovat 1500-luvun uskonpuhdistuksessa. Sen keskeisiä piirteitä ovat Raamatun aseman korostus, pelastus yksin armosta uskosta, sakramenttien merkitys ja laaja liturginen perinne. Luterilaisilla on vahva kulttuurinen ja uskonnollinen vaikutus monissa maissa, ja sen sisällä käydään vilkasta keskustelua sekä perinteestä että uudistumisesta.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitä on luterilaisuus?

K: Kuka oli Martin Luther?

Kysymys: Mihin luterilaiset uskovat?

K: Miten luterilaisuus eroaa roomalaiskatolilaisuudesta?

K: Mitkä ovat joitakin suuria amerikkalaisia luterilaisuuteen kuuluvia uskontokuntia?

K: Kuka kirjoitti Augsburgin tunnustuksen?

Hae kirjaimella