Mu'izz ad-Din Muhammad Ghori (persia: معز الدین محمد غوری) (1149 – 15. maaliskuuta 1206) oli Ghuridien valtakunnan sulttaani. Hän hallitsi vuosina 1173–1202 yhdessä veljensä Ghiyath ad-Din Muhammadin kanssa ja yksin vuosina 1202–1206. Hänet tunnetaan yleisesti nimellä Ghorin Muhammad, ja hänen syntymänimensä oli Shihab ad-Din. Mu'izz ad-Din kuuluu Ghurid-dynastian merkittävimpiin hallitsijoihin ja häntä pidetään yhtenä Intian niemimaan muslimivallan rakentajista.
Alku ja valtakunnan laajentuminen
Mu'izz ad-Din syntyi Ghorin alueella (nykyisen Keski-Afganistanin alueella). Jo hänen valtakaudellaan Ghuridit laajensivat vaikutuspiiriään nopeasti sekä Länsi-Aasiassa että Intian pohjoisosissa. Vuonna 1173 Mu'izz valtasi tärkeän tukikohdan, Ghaznin kaupungin, Ghaznin Mahmudilta — osittain kostona esi-isänsä Muhammad ibn Surin menettämiselle. Ghazni toimi tukikohtana hänen itäisille retkilleen.
Sodat ja valloitukset Pohjois-Intiassa
Mu'izz teki toistuvia sotaretkiä Pohjois-Intiaan ja vakiinnutti Ghuridien läsnäolon alueella. Hän valloitti vuonna 1175 Multanin hamidilaiselta dynastialta ja samana vuonna myös Uchin. Vuonna 1186 hän alisti Ghaznavidien Lahoren ruhtinaskunnan, mikä riisti monilta persialaisiksi muuttuneilta vastustajilta viimeisen tukikohdan Pohjois-Intiassa.
Merkittäviä käännekohtia olivat Punjabin tasangon taistelut: Mu'izz kärsi tappion ensimmäisessä Tarainin taistelussa (1191) prinssi Prithviraj Chauhania vastaan, mutta voitti toisen Tarainin taistelun (1192). Tämä voitto avasi tien Ghuridien voimakkaalle vaikutukselle Pohjois-Intiassa ja loi edellytykset myöhemmälle muslimihallinnolle alueella.
Rooli Länsi-Aasiassa ja yhteistyö veljen kanssa
Samaan aikaan kun Mu'izz suuntautui itään, hän tuki veljeään Ghiyathia Länsi-Aasiassa. Yhdessä he kukistivat kilpailevia valta-asemia ja vahvistivat kontrolliaan Khorasanin alueella. Ghuridien valtakunta ulottui laajalle alueelle, nykyisten valtioiden alueille, jotka kattavat osia Afganistania, Bangladeshia, Irania, Pohjois-Intiaa, Pakistania, Tadžikistania ja Turkmenistania.
Hallinto, armeija ja kulttuurivaikutus
Mu'izz perusti hallintonsa pitkälti persialaisen byrokratian ja sotilaallisen järjestelmän varaan. Hän käytti paljon mamlukeiksi kutsuttuja orjasotilaita ja turkkilaista ratsuväkeä, mikä oli tavallista alueen islamilaisissa dynastioissa. Ghuridit edistivät persiankielistä hallintokulttuuria ja islamilaista lakia, minkä seurauksena Persiasta vaikutteita saaneet instituutiot ja taide levisivät valloitettuihin alueisiin.
Kuolema ja perintö
Ghiyathin kuoltua vuonna 1202 Mu'izzista tuli valtakunnan johtaja ja hän jatkoi laajentumista aina salamurhaansa saakka 15. maaliskuuta 1206. Hänen murhaajansa ja motiivit ovat historiallisesti kiistanalaisia; usein mainittu selitys on salafilaisten tai Ismaili-assassiinien (hashshashinien) osallisuus, mutta varmaa selitystä ei ole yksiselitteisesti saatu.
Ghuridien valta oli verrattain lyhytikäinen. Mu'izzin kuoleman jälkeen valtakunta hajosi paikallisten johtajien välisiin kiistoihin ja ulkoisiin paineisiin. Länsissä monet Ghuridien alueet siirtyivät Khwarazmshahien valtaan noin 1215, ja myöhemmin alueet kärsivät Mongolien invaasiosta. Intiassa Mu'izzin luoma vallan perusta jatkui: hänen entinen orjansa ja kenraalinsa Qutbu l-Din Aibak (mamluk, mamluk) nousi Delhin ensimmäiseksi sulttaaniksi. Tästä alkoi Delhin sulttaatti -kausi, joka muokkasi syvästi Intian poliittista ja kulttuurista maisemaa.
Merkitys
Mu'izz ad-Din Muhammad Ghorin merkitys näkyy etenkin hänen roolissaan muslimivallan vakiinnuttajana Pohjois-Intiassa ja persialaisen hallintokulttuurin levittäjänä laajalle alueelle. Vaikka Ghuridien dynastian suora hallinto päättyi nopeasti, sen seuraukset — uusi hallintokoneisto, armeijan mallit ja uskonnollinen vaikutus — vaikuttivat alueen kehitykseen vuosisatojen ajan.