Korvaava lapsi
Sijaislapsi on lapsi, jonka vanhemmat ovat hankkineet kuolleen vanhemman sisaruksen tilalle. Hän on yleensä samaa sukupuolta kuin korvattu lapsi. Usein heille annetaan sama nimi. Sijaislapsi lohduttaa vanhempia aikaisemman lapsen menetyksestä. Usein uskotaan myös, että hän on kadonneen lapsen reinkarnaatio. Näin ollen korvaava lapsi edustaa toiveita ja unelmia, joita vanhemmat olivat kuolleen lapsen suhteen.
Historia
Korvaava lapsi tai korvaava lapsi -oireyhtymä tuli suosituksi korkean lapsikuolleisuuden aikana. Se jatkuu kuitenkin nykyaikana joissakin paikoissa. Joissakin uskonnoissa ja kulttuureissa oli huonoa onnea mainita kuolleen lapsen nimi. Jopa eurooppalaisten kuningasperheiden keskuudessa kuolleeseen lapseen viitattiin usein hänen tittelillään eikä nimellään. Holokaustista selvinneiden korvaavien lasten keskuudessa kuolleiden nimistä ei useinkaan puhuttu. Nimi muistettiin korvaavassa lapsessa (koska he olivat elossa, nimeä voitiin käyttää).
Varhaismodernissa Euroopassa lapselle annetun nimen piti tehdä lapsesta samankaltainen kuin henkilö, jonka mukaan hänet nimettiin. Monissa tapauksissa lapselle annettu nimi oli yritys luoda uudelleen kadonnut lapsi (tai esi-isä). Suru, jota perhe koki kuolleesta lapsesta, korvattiin antamalla lapselle nimi kadonneen lapsen mukaan. Tämä osoittaa uskoa siihen, että kuolleet henget olivat läsnä elävien keskuudessa. Renessanssin Italiassa uskottiin, että lapsi syntyi siihen identiteettiin, jonka hänen perheensä oli hänelle antanut. Nykyaikaista ajatusta siitä, että ihminen luo oman kohtalonsa, ei ollut olemassa aikaisempina aikoina.
Philippe Airèsin teos L'Enfant et la vie familiale sous 'Ancien Regime (Lapsi ja perhe-elämä Ranskassa ennen vallankumousta) julkaistiin vuonna 1960. Hän uskoi, että ennen 1700-lukua ranskalaisilla ei ollut todellista käsitystä lapsista. Heidät nähtiin pienoiskoossa olevina aikuisina. Heidät pukeutuivat usein kuin aikuiset. Vanhemmat tiesivät, että monet heidän lapsistaan eivät selviäisi hengissä. Tästä syystä he eivät panostaneet heihin emotionaalisesti.
Kuuluisat korvaavat lapset
- Vincent van Gogh oli korvaava lapsi. Hän syntyi vuosi veljensä, joka oli myös nimeltään Vincent, kuoleman jälkeen. Hänellä oli jopa sama syntymäpäivä. Kirkon pappilassa asuva Vincent käveli kuolleen veljensä haudan ohi joka päivä.
- Englannin Rikhard I:stä ei alun perin ollut tulossa Englannin kuningasta. Tämä johtuu siitä, että hän oli kolmas poika. Mutta hän oli korvaava lapsi.
- Ranskan Napoléon III oli korvaava lapsi. Hänen vanhempi veljensä Napoléon Charles Bonaparte kuoli nelivuotiaana.
- Ludwig van Beethoven oli myös korvaava lapsi. Hän oli toiseksi syntynyt poika. Hän oli yksi niistä kolmesta lapsesta seitsemästä, jotka jäivät eloon imeväisiässä.
Perijä ja varamies
Historiassa on pitkään ollut tapana, että aristokraattisen perheen vaimo huolehtii "perillisestä ja varamiehestä". Tämä tarkoittaa perillistä, joka jatkaa sukulinjaa, ja varamiehen siltä varalta, että perillinen kuolee liian nuorena. Kuninkaallisissa perheissä yksi varaperillinen oli vähimmäisvaatimus. Kun lapsikuolleisuus oli korkea, useamman lapsen katsottiin olevan jopa parempi turvata valtaistuin. Kuningatar Victorialla oli yhdeksän lasta. Yrjö III:lla oli kolmetoista lasta. Näillä lapsilla oli eri nimet, mutta käsite oli ja on sama. Varhaisten perillisten ja varaperillisten ja nykykäytännön välinen ero on se, että nykyään nainen voi periä kruunun.
