Philip Showalter Hench (28. helmikuuta 1896 – 30. maaliskuuta 1965) oli yhdysvaltalainen lääkäri, joka tunnetaan erityisesti reumatologian kehittäjänä ja kortikosteroidien kliinisen käytön varhaisena soveltajana. Hench sai Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon vuonna 1950 yhdessä Edward Calvin Kendallin ja sveitsiläisen kemistin Tadeus Reichsteinin kanssa. Palkinto myönnettiin heidän työstään kortisonihormonin ja muiden lisämunuaiskuoren hormonien löytämisessä sekä niiden merkityksen osoittamisessa, erityisesti nivelreuman hoidossa.
Hench opiskeli Lafayette Collegessa Eastonissa, Pennsylvaniassa. Myöhemmin hän palveli Yhdysvaltain armeijan lääkintäjoukoissa ja sai lääkärin koulutuksensa Pittsburghin yliopistossa. Hench aloitti työt Mayo-klinikalla vuonna 1923, missä hän teki koko uransa ajan kliinistä tutkimusta ja potilastyötä. Hänestä tuli sittemmin reumatologian osaston johtaja ja hän vaikutti merkittävästi osaston kehitykseen, opetukseen ja reumatologisen hoidon vakiintumiseen.
Henchin tärkein tieteellinen saavutus liittyy havaintoihin siitä, että jotkin nivelreumaa sairastavat potilaat olivat tilapäisesti paremmassa kunnossa esimerkiksi raskauden tai keltaisuuden yhteydessä. Näistä kliinisistä havainnoista hän päätteli, että endogeeniset hormonit voisivat muuttaa taudin kulkua. Yhteistyössä Edward C. Kendallin kanssa kokeelliset ja soveltavat tutkimukset johtivat 1940-luvun lopulla siihen, että kortikosteroidit — erityisesti kortisoni ja siihen liittyvät adrenokortikaaliset hormonit — osoittautuivat tehokkaiksi vaikean nivelreuman hoidossa. Hoidot toivat potilaille usein nopean ja voimakkaan oireiden lievittymisen, mikä muutti reumatologian käytäntöjä pysyvästi. Myöhemmin on myös korostettu, että pitkäaikaisessa käytössä kortikosteroideihin liittyy merkittäviä sivuvaikutuksia, minkä vuoksi niiden käyttöä seurataan ja säädellään tarkasti.
Hench julkaisi useita tieteellisiä töitä nivelreumasta, hormoni- ja steroiditutkimuksista sekä kliinisistä hoitokokeiluista. Hänen työnsä oli keskeinen vaihe immunologisen ja hormonaalisen näkökulman yhdistämisessä reumatologiseen tutkimukseen. Työpaineensa ja tulostensa ansiosta Hench vaikutti myös seuraavien sukupolvien reumatologien koulutukseen Mayo-klinikalla.
Hench kuoli 30. maaliskuuta 1965. Hänen työnsä vaikutukset näkyvät edelleen: kortikosteroidit ovat olleet sekä tärkeä pelastus vaikeissa tulehduksellisissa sairauksissa että lähtökohta kehittää turvallisempia ja tarkemmin kohdennettuja tulehduslääkkeitä.