Kortisoni – määritelmä, vaikutusmekanismi, käyttö ja haittavaikutukset

Kortisoni: vaikutusmekanismi, käyttö ja haittavaikutukset — miten se lievittää tulehdusta, annostelu, hyödyt ja pitkäaikaisen käytön riskit.

Kortisoni on 21-hiilinen steroidihormoni. Sen kemiallinen nimi on 17-hydroksi-11-dehydrokortikosteroni. Se on yksi tärkeimmistä hormoneista, joita lisämunuainen vapauttaa stressin seurauksena.

Kemialliselta rakenteeltaan se on läheistä sukua kortisolille. Sitä käytetään useiden sairauksien hoitoon, ja sitä voidaan antaa eri tavoin. Kortisoni tukahduttaa immuunijärjestelmää. Tämä vähentää tulehdusta, kipua ja turvotusta vammakohdassa. Kortisonin pitkäaikaiseen käyttöön liittyy riskejä.

Tadeus Reichstein, E.C. Kendall ja P.S. Hench saivat vuonna 1950 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon kortisonin löytämisestä.

Vaikutusmekanismi

Kortisoni itsessään toimii elimistössä osittain esiasteena: se muuttuu aktiiviseksi hormoniksi kortisoliksi (hydrokortisoniksi) pääasiassa maksassa entsyymin 11β-hydroksysteroididehydrogenaasin (11β-HSD1) avulla. Aktiivinen glukokortikoidi sitoutuu solunsisäiseen glukokortikoidireseptoriin, jolloin kompleksi siirtyy tumaan ja säätelee geenien ilmentymistä. Tämän seurauksena vähenee tulehdusta aiheuttavien proteiinien tuotanto ja lisääntyy tulehdusta hillitsevien proteiinien tuotanto.

Vaikutukset ovat sekä geenitason (transkription muutos) että pikemmillä solunsisäisillä mekanismeilla. Kortisonilla on myös jonkin verran mineralokortikoidista vaikutusta, joka voi vaikuttaa natriumin ja veden säätelyyn ja siten verenpaineeseen.

Käyttöaiheet ja antotavat

Kortisonia ja muita glukokortikoideja käytetään monissa tiloissa:

• adrenokortikaalisen vajaatoiminnan korvaushoito (esim. lisämunuaisen vajaatoiminta),
• akuutit ja krooniset tulehdussairaudet (reuma, nivelrikon pahenemisvaiheet),
• astma ja keuhkoputkien tulehdukselliset tilat (inhalaatiohoitona),
• allergetiat ja anafylaktiset reaktiot,
• ihosairaudet (paikallisesti käytettävänä voiteena),
• silmäsairaudet (paikallisesti tippoina tai injektiona),
• suolistosairaudet kuten Crohnin tauti ja haavainen paksusuolitulehdus (akuuteissa pahenemisvaiheissa),
• onko- ja solunsalpaajahoidon lisäaineena (esim. tietyt leukemiat, lymfoomat),
• transplantaation jälkeinen hyljintäriskin ehkäisy.

Antotavat vaihtelevat: suun kautta otettavat tabletit, laskimoon annettavat injektiot (IV), lihakseen (IM), paikallisina pistoksina niveliin (intra-artikulaarisesti), inhaloitavat, nenäsumutteet, iholle tarkoitetut voiteet ja silmätipat. Valinta riippuu sairauksesta, hoitotavoitteesta ja halutusta paikallisesta vs. systeemisestä vaikutuksesta.

Erot kortisonin ja kortisolin välillä

Yleisessä kielessä kortisonista puhutaan usein synonyymina kortisolille, mutta biologisesti kortisoni on osittain inaktiivinen muoto, joka muuttuu aktiiviseksi kortisoliksi. Lääkeaineina käytetään myös monia synteettisiä glukokortikoideja (esim. prednisoni, prednisoloni, metyyliprednisoloni, deksametasoni), jotka eroavat teholtaan, puoliintumisajaltaan ja mineralokortikoidiselta vaikutukseltaan.

Haittavaikutukset ja riskit

Kortisonin ja muiden glukokortikoidien haittavaikutukset liittyvät annokseen ja hoidon kestoon. Lyhytaikainen käyttö aiheuttaa yleensä vähemmän ongelmia kuin pitkäaikainen voimakas hoito.

• Metabolinen vaikutus: painonnousu, rasvan uudelleenjakautuminen (tyypillisesti kasvojen ja keskivartalon alueelle), hyperglykemia ja diabeetikon hoitotarpeen lisääntyminen.
• Luusto ja lihas: osteoporoosi, lisääntynyt murtumariski, lihasheikkous ja katabolia.
• Immuunijärjestelmä: infektioherkkyyden kasvu, myös latentin infektion (esim. tuberkuloosi) uusiutuminen.
• Iho ja pehmytkudos: ihon ohentuminen, helppo mustelma-alttius, hidastunut haavan paraneminen, steroidiruusufinni.
• Neuropsykiatriset oireet: mielialan vaihtelut, unihäiriöt, ärtyisyys ja harvoin psykoottiset oireet.
• Silmät: silmänpaineen nousu, glaukooma ja harmaakaihi (katarakta).
• Sydän ja verenkierto: verenpaineen kohoaminen ja metabolisen oireyhtymän riskin lisääntyminen.
• Adrenaalinen suppressio: pitkäaikainen hoidollinen glukokortikoidihoito voi estää kehon oman lisämunuaisen toiminnan. Äkillinen hoidon lopetus voi aiheuttaa vaikean lisämunuaisen vajaatoiminnan (oireina väsymys, huimaus, matala verenpaine).

Varotoimet, vasta-aiheet ja seuranta

Ennen hoidon aloittamista ja sen aikana tulee arvioida hyöty-riskisuhde, erityisesti pitkäaikaisessa terapiassa. Tärkeimmät huomioon otettavat seikat:

• aktiiviset systeemiset infektiot ja sieni-infektiot voivat olla vasta-aiheisia systemaaliselle kortisonille;
• eläviä rokotteita ei yleensä anneta potilaille, jotka saavat merkittäviä immunosuppressiivisia glukokortikoidiannoksia;
• diabeetikoilla seurataan verensokeria ja hoitoa säädetään tarpeen mukaan;
• pitkäaikaisessa hoidossa suositellaan luuntiheyden seurantaa, kalsium- ja D-vitamiinitasojen optimointia ja tarvittaessa bisfosfonaattihoidon harkintaa osteoporoosin ehkäisyyn;
• silmälääkärin seuranta glaukooman ja kaihin osalta pitkäaikaishoidossa;
• lapset: riskinä kasvun hidastuminen, joten käyttöä arvioidaan huolellisesti;
• raskaus ja imetys: joidenkin glukokortikoidien käyttö voi olla tarpeen ja hyväksyttävää tietyissä tilanteissa (esim. sikiön keuhkojen kypsytyshoitona betametasonilla), mutta aina lääketieteellinen arvio tarvitaan.

Kun glukokortikoidihoitoa lopetetaan pitkäaikaisen (>2–3 viikkoa) käytön jälkeen, annos yleensä pienennetään asteittain (taper), jotta vältytään adrenaaliselta insufiisienssilta.

Yhteisvaikutukset ja lääkityksen huomioiminen

Kortisoni ja muut glukokortikoidit voivat olla vuorovaikutuksessa monien lääkkeiden kanssa. Esimerkiksi jotkin lääkkeet (ketokonatsoli) voivat lisätä steroidien pitoisuuksia ja osa lääkkeistä (rifampisiini) nopeuttaa niiden metaboliaa. Yhteiskäyttö tulehduskipulääkkeiden (NSAID) kanssa lisää maha-suolikanavan verenvuoto- ja haavamahdollisuutta. Myös antikoagulanttien vaikutusta voi olla tarpeen seurata.

Käytännön neuvot potilaalle

• käytä matalinta tehokasta annosta ja pyri paikalliseen hoitoon (voiteet, inhalaatio) jos mahdollista;
• älä lopeta pitkäaikaishoitoa äkillisesti ilman lääkärin ohjeita;
• ilmoita lääkärille uusista infektio-oireista, päänsäryistä, näköhäiriöistä tai merkittävästä painon muutoksesta;
• pidä kirjaa otetuista annoksista ja hoidon kestosta—tämä helpottaa tarvittaessa hoidon säätöä ja immunosuppressiivisen tilan arviointia;
• keskustele rokotuksista ja mahdollisista elävistä rokotteista hoitavan lääkärin kanssa.

Yhteenveto

Kortisoni on vaikutuksiltaan voimakas glukokortikoidi, jolla on monia hyödyllisiä kliinisiä käyttöaiheita tulehduksen ja immuunivasteen hillitsemisessä. Samalla sen käyttö vaatii huolellista harkintaa haittavaikutusten, yhteisvaikutusten ja adrenaalisen suppressioriskin vuoksi. Hoidon suunnittelu, annostelu ja seuranta lääketieteellisen ohjauksen mukaan vähentävät riskejä ja parantavat hoitotulosta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on kortisoni?

K: Mikä on kortisonin kemiallinen nimi?

K: Mikä on kortisolin ja kortisonin välinen suhde kemiallisen rakenteen suhteen?

K: Miten kortisonia käytetään vaivojen hoidossa?

K: Mitkä ovat kortisonin vaikutukset immuunijärjestelmään?

K: Mitkä ovat kortisonin pitkäaikaiseen käyttöön liittyvät riskit?

K: Ketkä saivat Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon vuonna 1950 kortisonin keksimisestä?

Hae kirjaimella