Bone Wars oli fossiilien etsintään, löytämiseen ja löytämiensä fossiilien kiistelyyn liittynyt ajanjakso Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla. Suurin osa toiminnasta tapahtui Coloradossa, Nebraskassa ja Wyomingissa. Kyse oli sekä tieteellisestä kilpailusta että henkilökohtaisesta vihanpidosta, jonka seuraukset näkyivät kenttätöissä, museoissa ja tieteellisissä julkaisuissa vuosikymmeniä eteenpäin.

Edward Drinker Copen (Philadelphian luonnontieteiden akatemian johtaja) ja Othniel Charles Marshin (Yalen luonnonhistoriallisen Peabody-museon johtaja) välillä oli kiivas ja usein säälimätön kilpailu. Molemmat pyrkivät voittamaan toisen käyttämällä kaikkea saatavilla olevaa vaikutusvaltaa: he käyttivät lahjomista, varkauksia ja luiden tuhoamista. Vastustajaa mustamaalattiin tieteellisissä julkaisuissa, tiedon julkistamista kilpailtiin ja joskus pyrittiin estämään toisen rahoitus tai maine.

Fossiilien etsintä vei tutkijoita Yhdysvaltojen länsiosiin, jossa sijaitsi runsaasti niin kutsuttuja "luupohjia"—tiheästi fossiileja sisältäviä maakerroksia. Vuosina 1877–1892 Cope ja Marsh sijoittivat huomattavat varansa kenttäretkiin, palkkasivat fossiilinkaivajia, kilpailivat löytöpaikoista ja maksoivat avustajilleen sekä ostivat fossiilinäytteitä. Kilpailu oli kallis: molemmat käyttivät omaisuutensa ja osin maineensa tavoitellessaan parempia kokoelmia ja nimeämisoikeuksia.

Taistelun seurauksena molemmat miehet ajautuivat taloudelliseen ja sosiaaliseen ahdinkoon, mutta heidän työnsä jätti myös pysyvän jäljen paleontologiaan. He keräsivät ja kuvasivat yhteensä noin 142 uutta dinosauruslajia; myöhemmän taksonomian ja tutkimuksen perusteella vain osa näistä nimistä on edelleen voimassa — nykyisin merkittävä osa, noin 32 lajia, katsotaan päteviksi. Lisäksi kummankin jätettyihin kokoelmiin jäi paljon avaamattomia laatikoita ja tunnistamattomia näytteitä, jotka ovat tarjonneet materiaalia myöhemmille tutkijoille.

Bone Warsin aikana syntyneet toimintatavat — nopea nimien julkaiseminen, fragmentaaristen näytteiden kuvaaminen ja kilpailuhenkinen kenttätyö — johtivat myös virheisiin ja päällekkäisiin nimiin. Tunnettu esimerkki on Cope–Marshin välisestä riidasta, jossa julkaistiin vakavia syytöksiä vääristä liitoksista ja väärinpäin rekonstruktioista (esimerkiksi eräiden fossiilien väärin sijoittaminen). Samalla kuitenkin kenttätyö toi esiin runsaasti uutta aineistoa ja kasvatti yleisön kiinnostusta esihistoriallisiin eläimiin.

Bone Wars lisäsi yleistä tietämystä esihistoriallisesta elämästä ja vauhditti fossiilikaivausten yleistymistä Pohjois-Amerikassa seuraavina vuosikymmeninä. Kilpailu myös vaikuttui siihen, miten museot ja yliopistot alkoivat hankkia kokoelmia ja järjestää kenttätyötä järjestelmällisemmin. Samalla se herätti keskustelua fossiilien omistajuudesta, kaivausten etiikasta ja luonnonperinnön suojelusta — keskustelu, jonka seurauksena alan käytännöt professionalisoituivat vähitellen.

Cope ja Marsh löysivät ja tutkimuksiaan varten avasivat muun muassa joitakin Pohjois-Amerikan tunnetuimpia fossiilikohteita, kuten Morrisonin muodostuman tunnetun esiinmarssin Como Bluffissa, Wyomingissa. Morrisonin muodostuma kattaa laajoja alueita ja ulottuu noin 13 osavaltioon; muodostuman kerrokset tarjoavat edelleen tutkijoille tärkeitä fossiililöytöjä aina, kun ne paljastuvat maanpinnalle.

Bone Warsin tarina on jäänyt historiaan sekä varoituksena tieteellisen etiikan rikkomisista että esimerkkinä siitä, miten kova kilpailu voi tuottaa valtavan määrän uutta tietoa. Tapahtumista on kirjoitettu laajalti populääri- ja tiedehistoriallisessa kirjallisuudessa, ja ne ovat toimineet inspiraationa myös monille fiktiivisille kertomuksille ja dokumenteille.