Bostonin verilöyly tapahtui, kun kuusi brittiläistä sotilasta ampui ja tappoi viisi siviiliä (ihmisiä, jotka eivät olleet armeijassa) 5. maaliskuuta 1770. Se tapahtui Bostonissa, Massachusettsissa, joka oli tuolloin Britannian siirtomaa. Tapahtuma sattui yöllä, kun suuri väkijoukko kerääntyi yhteen tullitalon ulkopuolelle. Yksi brittisotilas nimeltä Hugh White oli lyönyt poikaa, joka oli loukannut hänen komentajaansa. Poika juoksi karkuun ja palasi takaisin suuren vihaisen väkijoukon kanssa. Lisää brittisotilaita tuli auttamaan Hugh Whiten suojelemisessa ihmisiltä. Väkijoukko heitti lumipalloja, joiden sisällä oli simpukoita. Kun väkijoukko kasvoi ja kasvoi, kohtaus muuttui yhä kaoottisemmaksi. Joku väkijoukossa huusi "tulta". Sekasorron vallitessa jotkut sotilaat ampuivat väkijoukkoon. Crispus Attucks, afroamerikkalainen mies, oli yksi ensimmäisistä tapetuista.

Tausta

Verenlöylyn taustalla oli pitkäaikaista jännitettä brittivallan ja siirtomaiden asukkaiden välillä. Britanniasta määrätyt verot ja tullimaksut, kuten niin kutsutut Townshend Acts, sekä brittisotilaiden näkyvä läsnäolo kaduilla lisäsivät katkeruutta. Brittiläiset joukot oli sijoitettu Bostoniin rauhoittamaan tilannetta ja valvomaan tullitoimia, mutta läsnäolo herätti usein yhteenottoja paikallisten asukkaiden kanssa. Työttömyys ja työn kilpailu merimiesten ja sotilaiden välillä pahensivat jännitettä entisestään.

Tapahtuman kulku 5. maaliskuuta 1770

Illalla tullitalon edustalle kerääntyi väkijoukko, joka pilkkasi ja heitteli esineitä sotilaita kohti. Tilannetta kuvaillaan kaoottiseksi: lumipalloja ja simpukoita sisältäneitä heittoja, huutelua ja fyysistä lähentelyä. Sotilaat muodostivat rivin suojellakseen itseään ja komentajanaan toiminutta Hugh Whitea. Kun tilanne kärjistyi, rivistä ammuttiin useita laukauksia. Lopputuloksena oli viisi kuollutta ja useita haavoittuneita. Kuolleisiin kuuluivat mm. Crispus Attucks, joka on usein mainittu yhtenä ensimmäisistä uhreista ja myöhemmin merkittävä hahmo amerikkalaisessa muistissa.

  • Kuolleita yhteensä: 5 (yksi, Patrick Carr, haavoittui ja kuoli myöhemmin)
  • Haavoittuneita: useita, tarkat luvut vaihtelevat lähteittäin

Oikeudenkäynnit

Tapahtumaa seurasi oikeudenkäyntiä, jossa joukko sotilaita ja heidän komentajansa, kapteeni Thomas Preston, asetettiin syytteeseen. Tunnettu amerikkalainen asianajaja John Adams otti puolustuksen vastaan — Adamsin tehtävä oli varmistaa, että oikeudenkäynti olisi reilu ja lain mukainen, vaikka hän itse oli poliittisesti etäällä vallankumouksellisista ajatuksista. Lopputulos oli, että kapteeni Preston vapautettiin syytteistä, kun taas kaksi sotilasta todettiin syyllisiksi manslaughter-luonteiseen tekoon (suom. tahaton tappo/tappo ilman suunnitelmallisuutta) ja heidät merkittiin kuumaraudalla peukaloon osaksi rangaistusta.

Seuraukset ja merkitys

Bostonin verilöylyllä oli suuri symbolinen merkitys siirtomaissa. Se käytettiin laajasti propagandana brittiläistä hallintoa vastaan: vallankumoukselliset johtajat, kuten Samuel Adams, julkaisivat kuvauksia ja kuvia (mm. Paul Reveren kuuluisaksi tekemä kaiverros) esittääkseen sotilaiden teot julmina ja järjestelmällisinä. Tapahtuma yhdisti monia siirtomaa-asukkaita ja lisäsi vastarintaa Britannian politiikkaa kohtaan.

Poliittisella tasolla 1770-luvun alussa Britannia peruutti osan Townshendin laeista (poislukien teevero), ja osan joukkojen läsnäolosta vähennettiin, mutta tapahtuma jäi pysyvästi siirtomaiden muistiin. Bostonin verilöyly oli yksi monista erimielisyyden ja väkivallan kipupisteistä, jotka lopulta johtivat Amerikan vallankumoukseen 1775–1783.

Miksi tapahtus on muistettava?

  • Se osoittaa, kuinka jännittynyt ja vaarallinen siirtomaavallan ja paikallisten välinen suhde oli.
  • Verilöylystä tuli symboli oikeudesta, vapaudesta ja siirtomaiden yhtenäisyydelle Britannian vastaisessa liikkeessä.
  • Tapauksen oikeudenkäynti korosti myös oikeudellisen prosessin merkitystä: puolustuksesta vastasi henkilö, joka myöhemmin toimi Yhdysvaltain presidenttinä (John Adams ei kuitenkaan koskaan ollut presidenttinä oikeudenkäynnin aikaan, mutta tuli myöhemmin merkittäväksi johtohahmoksi).
  • Crispus Attucks on jäänyt historiaan myös esimerkkinä afrikkalaisperäisten ihmisten roolista varhaisten yhdysvaltalaisten kansallisten liikkeiden vaiheissa.