Paavi Gregorius XVI (1765–1846) — Bartolomeo Cappellari, paavi 1831–1846

Tutustu paavi Gregorius XVI:n (Bartolomeo Cappellari) vaikutukseen 1800-luvun kirkossa ja politiikassa — elämä, johtajuus ja perintö vuosina 1831–1846.

Paavi Gregorius XVI (latinaksi: Gregorius PP). XVI, ital. Gregorio XVI; 18. syyskuuta 1765 - 1. kesäkuuta 1846), syntyjään Bartolomeo Alberto Cappellari, oli roomalaiskatolisen kirkon italialainen kirkonmies ja 255. paavi vuosina 1831-1846. Hän syntyi Bellunossa Venetsian tasavallassa ja tuli myöhemmin tunnetuksi ankarasta konservatiivisuudestaan, luostarielämän korostamisesta sekä vahvasta vastustuksesta kansallismielisyyttä ja liberaaleja uudistuksia vastaan.  

Varhaiselämä ja kirkollinen ura

Bartolomeo Cappellari liittyi kamaldolilaiseen luostarijärjestöön, missä hän toimi munkkina ja myöhemmin luostarin johtotehtävissä. Hänet tunnettiin hurskaana, opillisena ja järjestystä arvostavana henkilönä. Ennen paaviutta Cappellari palveli erilaisissa kirkollisissa tehtävissä Rooman kurialla ja tuli laajalti tunnustetuksi sekä oppineena että hallinnollisena johtajana.

Valinta paaviksi ja hallintotapa

Cappellari valittiin paaviksi vuonna 1831 ja otti nimen Gregorius XVI. Paavina hän painotti kirkon perinteitä, paavin auktoriteettia ja katolisen opin säilyttämistä muuttuvassa maailmassa. Hallintotapansa oli selvästi konservatiivinen: hän vastusti vallankumouksellisia liikkeitä, korosti kirkon kuria ja käytti tarvittaessa sekä hengellisiä että maallisia keinoja ylläpitääkseen järjestystä Vatikaanin ja paavalisten valta-alueiden sisällä.

Poliittiset kannanotot ja merkittävät toimet

• Gregorius XVI suhtautui jyrkästi kielteisesti vapaamielisiin ja kansallistaloudellisiin liikkeisiin. Hän tuomitsi vapaan lehdistön väärinkäytöt ja korosti uskonnollisen totuuden merkitystä.
• 1832 julkaistu Mirari vos -sirkulaari ilmaisi kirkon vastustuksen uskonnollista välinpitämättömyyttä, teologista relativismia ja tiettyjä liberaaleja aatteita kohtaan.
• Vastauksena 1800-luvun alkupuolen levottomuuksiin Gregorius käytti myös maallisia voimia — muun muassa Itävaltalta pyydettyä sotilaallista apua — palauttamaan järjestyksen paavillisiin alueisiin vuoden 1831 kapinoiden jälkeen.
• Hän tuomitsi salaseurat kuten vapaamuurarit ja pyrki hillitsemään niiden vaikutusvaltaa katolisen yhteisön piirissä.
• Paavi kannatti kirkon lähetystyötä ja tuki lähetysjärjestöjä. Vuonna 1839 hän julkaisi myös asiakirjan In supremo apostolatus, jossa käsiteltiin orjakauppaa ja orjuuteen liittyviä kysymyksiä — sen tulkinnasta ja vaikutuksista on keskusteltu historioitsijoiden keskuudessa, mutta asiakirja ilmaisi kirkon huolen ihmisten kohtelusta orjuuden yhteydessä.

Suhde teknologiaan ja talouskysymyksiin

Gregorius XVI suhtautui usein varauksellisesti teollistumisen tuomiin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Myös legendat, kuten väite rautateiden ja kaasulyhtyjen yleisestä kiellosta paavillisissa maakunnissa, kertovat hänen pelostaan teknologian ja liikennemuutosten poliittisista seurauksista. Tosiasiallisesti hänen hallintonsa aikana ei aivan kaikkea modernisaatiota estetty, mutta monia uudistuksia hidastettiin tai arvioitiin tiukasti poliittisten vaikutusten näkökulmasta.

Perintö ja kuolema

Gregorius XVI kuoli 1. kesäkuuta 1846. Hänen valtakautensa muistetaan ennen kaikkea voimakkaasta konservatiivisuudesta, kirkon opillisen puhtauden korostamisesta ja vastustuksesta 1800-luvun poliittista liberalismia kohtaan. Nykykatsannosta hänen kaudelleen voi lukea sekä kriittisesti että ymmärtäen: toisaalta hän pyrki suojelemaan kirkon asemaa murroksessa, toisaalta monet hänen toimistaan nähtiin pölyttyneenä vastauksena yhteiskunnallisten muutosten ajoihin. Hänen seuraajakseen valittiin paavi Pius IX, jonka kausi toi mukanaan uusia haasteita ja lopulta myös myllerryksiä Euroopan poliittisessa kentässä.

Hae kirjaimella