Paavi Pius VII
Paavi Pius VII (lat. Pius Septimus; 14. elokuuta 1742 - 20. elokuuta 1823), syntyjään Barnaba Niccolò Maria Luigi Chiaramonti, oli roomalaiskatolisen kirkon italialainen pappi ja 252. paavi 14. maaliskuuta 1800-20. elokuuta 1823.
Varhainen elämä
Chiaramonti syntyi Cesenassa kreivi Scipione Chiaramontin poikana. Hänen äitinsä Giovanna oli sukua Braschin perheelle.
Hän liittyi 16-vuotiaana benediktiinijärjestöön vuonna 1756 ja sai nimekseen veli Gregory.
Pappi
Chiaramonte vihittiin papiksi 21. syyskuuta 1765.
Bishop
Vuonna 1782 Pius VI teki veli Gregoriuksesta Rooman lähellä sijaitsevan Tivolin piispan. Myöhemmin hänestä tuli Imolan piispa.
Kardinaali
Pius VI nosti piispa Chiaramonten kardinaalin arvoon vuonna 1785. Kardinaali Chiaramonten istuinkirkko (titulaarikirkko) oli Pyhän Kallistuksen basilika.
Paavi
Kardinaali Chiaramonti valittiin paaviksi 14. maaliskuuta 1800, ja hän valitsi nimekseen Pius VII. Hän nimitti Ercole Consalvin valtiosihteerikseen.
Paavi Pius oli mukana Italian ja Euroopan poliittisissa kiistoissa.
Pius matkusti Roomasta Pariisiin kruunatakseen Napoleonin Ranskan keisariksi vuonna 1804. Ennen Roomasta lähtöä hän allekirjoitti luopumispaperit, jotka tulisivat voimaan, jos hänet vangittaisiin Ranskassa. Hän ei joutunut vankilaan, eikä hän luopunut vallasta.
Hänen kuolemansa jälkeen
Pius VII:n muistomerkki (1831) Rooman Pietarinkirkossa on tanskalaisen kuvanveistäjän Bertel Thorvaldsenin käsialaa.
