Paavi Pius II — Enea Silvio Piccolomini: biografia ja paavikausi 1458–1464

Paavi Pius II (Enea Silvio Piccolomini): kattava elämäkerta ja paavikausi 1458–1464 — politiikka, kirkko ja perintö Renessanssin ajan Italiassa.

Paavi Pius II (lat. Pius Secundus; 18. lokakuuta 1405 - 14. elokuuta 1464), syntyjään Enea Silvio Piccolomini , oli roomalaiskatolisen kirkon italialainen pappi ja 211. paavi 19. elokuuta 1458 alkaen kuolemaansa asti vuonna 1464.

Varhaiselämä ja ura ennen paaviksi tuloa

Enea Silvio Piccolomini syntyi Korsignanon kylässä (sittemmin Pienza) Sienan maakunnassa. Hän kuului Piccolomini-sukuun, joka oli keskitasoa korkeammassa asemassa oleva aatelissuku. Nuorena hän sai kasvatuksensa ja koulutuksensa humanistien vaikutuksen alaisena: hän opiskeli oikeustiedettä ja klassisia aineita, toimi sihteerinä ja diplomaattina sekä kirjoitti runoja, kertomuksia ja proosaa. Piccolomini keräsi mainetta terävänä neuvottelijana ja humanistisena miehenä, ja hän toimi sekä paavillisten että maallisten vallanpitäjien palveluksessa ennen kirkollisen uransa vakiintumista.

Kirjailija ja humanisti

Pius II oli aktiivinen kirjailija ja säilyi humanismin edustajana myös paavina. Hänen muistelmansa Commentarii (suom. Muistelmat) ovat arvokas lähde hänen ajastaan ja niissä hän kertoo niin julkisista tehtävistään kuin henkilökohtaisistakin kokemuksistaan. Muita tunnettuja teoksia ovat mm. De miseria curialium (Kuriosien onnettomuudesta) ja rakkaustarina Historia de duobus amantibus. Kirjoituksissaan hän käsitteli usein hallintoa, moraalia ja hovielämän paineita, ja niiden sävy oli joskus rehellisen itseironinen, mikä herätti aikanaan sekä ihailua että närkästystä.

Paavikausi 1458–1464

Pius II valittiin paaviksi vaikeassa poliittisessa tilanteessa, jolloin Itä-Rooman keisarikunnan perintö oli juuri kaatunut Konstantinopolin valloittamiseen 1453 ja Osmanien valtakunta oli laajentumassa. Hänen paavikautensa keskeisiä pyrkimyksiä olivat kristillisyritykset koota länsimaat vastauksena turkkilaisten uhkaan sekä paavillisen vallan ja kirkollisten instituutioiden vahvistaminen.

• Ristiretki-aloitteet: Pius II kutsui koolle Mantovan kongressin (1459) ja julkaisi kehotuksia yhteiseen ritariretkeen osmanien torjumiseksi. Hän yritti saada eurooppalaiset valtiot tukemaan laajaa ristiretkeä, mutta poliittinen hajaannus ja oman edun tavoittelu estivät laajemman sotilaallisen vastauksen.
• Kirkollinen hallinto ja reformaatiot: Pius II pyrki järjestämään paavillista hallintoa ja hillitsemään kirkollista korruptiota julkilausumilla ja hallinnollisilla toimilla, vaikka käytännön uudistukset kohtasivat usein paikallisten ja maallisten etujen vastustusta.
• Taidetta ja arkkitehtuuria: Hän toimi merkittävänä renessanssin suojelijana ja suositteli klassista arkkitehtuuria. Pius II uudisti syntymäkylänsä Korsignanon kaupunkisuunnitelman siten, että kylä muutettiin esimerkilliseksi renessanssikaupungiksi, joka sai nimen Pienza. Hän tilasi rakennustöitä mm. arkkitehti Bernardo Rossellinolta.

Jälkipolven arvio ja kuolema

Pius II:n maallinen ja kirjallinen menneisyys teki hänestä ristiriitaisen hahmon: toisaalta humanisti ja kulttuurin suojelija, toisaalta paavi, joka kohtasi vaikeuksia saattaa kristittyjä valtioita yhteiselle linjalle turkkilaisten uhkaa vastaan. Vuonna 1464 hän lähti henkilökohtaiselle matkan valmisteluun ristiretkeä varten, mutta kuoli Anconassa 14. elokuuta 1464 ennen suuren retkikunnan lähtöä. Hänen muistelmansa ja muut kirjoituksensa ovat olleet tärkeitä lähteitä 1400-luvun loppupuolen kirkko- ja kulttuurihistorian tutkimukselle.

Pius II jäi historiaan sekä aktiivisena kulttuurivaikuttajana että paavina, joka yritti vastata aikansa suurimpiin poliittisiin ja uskonnollisiin haasteisiin, vaikkei kaikkia tavoitteitaan onnistunut saavuttamaan.

Hae kirjaimella