Strom Thurmond (1902–2003) — pitkäaikainen Yhdysvaltain senaattori ja kuvernööri

Strom Thurmond (1902–2003) — Etelä-Carolinan pitkäaikainen senaattori ja kuvernööri, yli 70 vuotta julkisessa palvelussa, Yhdysvaltain vanhin senaattori ja presidenttiehdokas.

James Strom Thurmond (5. joulukuuta 1902 – 26. kesäkuuta 2003) oli yhdysvaltalainen poliitikko, joka vaikutti yli seitsemänkymmentä vuotta julkisella uralla. Hän toimi sekä osavaltion hallinnossa että kansallisella tasolla: Thurmond oli pitkään Yhdysvaltain senaatin jäsen, Etelä-Carolinan kuvernööri ja vuonna 1948 presidenttiehdokas. Hän oli koulutukseltaan lakimies ja kuului 1900-luvun keskeisiin ja samalla kiistanalaisimpiin etelän poliitikkoihin.

Varhaiselämä ja paikallinen ura

Thurmond syntyi Etelä-Carolinassa ruralissa perheessä ja valmistui oikeustieteellisestä. Ennen toista maailmansotaa hän toimi paikallisella tasolla esimerkiksi piirin tuomarina ja osavaltion senaattorina, jolloin hän vakiinnutti asemansa konservatiivisena etelävaltion puolueen edustajana. Vuonna 1946 hänet valittiin Etelä-Carolinan kuvernööriksi, virassa 1947–1951.

Sotilasura

Thurmond osallistui aktiivisesti toiseen maailmansotaan ja palveli Yhdysvaltain armeijassa sekä Euroopassa että lyhyesti Aasiassa. Myöhemmin hän palveli myös reservissä ja sai virallisen ylennyksen kenraalimajurin arvoon vuonna 1960.

Federatiivinen ura ja senaattorikausi

Thurmondista tuli Yhdysvaltain senaattori vuonna 1954; hänet nimitettiin virkaan ja voitti myöhemmin useita vaaleja, pitäen paikkaa yli neljä vuosikymmentä (1954–2003). Hänestä tuli senaatin vanhin jäsen ja ainoa, joka täytti 100 vuotta toimikautensa aikana. Senaattorina Thurmond tunnettiin kovana äänenä etelän konservatiivien puolesta ja hän osallistui aktiivisesti lainsäädäntöön erityisesti puolustus- ja kotimaan asioissa.

Presidentinvaalit 1948 ja puolueen vaihto

Vuoden 1948 presidentinvaaleissa Thurmond oli States' Rights Democratic Partyn eli niin kutsuttujen "Dixiecratien" ehdokas. Kampanja korosti osavaltioiden oikeuksia ja rotuerottelun puolustamista; hän voitti useita etelän osavaltioita ja sai lukuisia valitsijamiesten ääniä. 1960-luvulla, kansallisen puoluekentän muuttuessa, Thurmond erosi demokraateista ja siirtyi republikaanien riveihin (virallisesti 1964), mikä heijasti laajempaa etelän poliittista murrosta.

Kiistat ja perintö

Thurmondin perintö on ristiriitainen. Hän vastusti voimakkaasti 1950– ja 1960-lukujen kansalaisoikeuslakien hyväksymistä ja on tunnettu pitkäkestoisesta filibusterista vuonna 1957, jolla hän yritti estää kansalaisoikeuslakialoitusta (filibuster kesti yli vuorokauden). Hänen poliittinen linjansa ja kannanottonsa rotuasioista ovat olleet laajasti arvosteltuja ja ne määrittivät osaltaan etelän politiikan kehitystä jälkimmäisellä 1900-luvulla.

Henkilökohtaisessa elämässään Thurmond tuli jälkikäteen julkisen keskustelun kohteeksi muun muassa sen seurauksena, että hänen suhteistaan ja perhe-elämästään paljastui tietoja, jotka monimutkaistivat kuvaa hänen henkilöhistoriastaan. Hän säilyi kuitenkin merkittävänä vallan hahmona Yhdysvaltain politiikassa lähes viidenkymmenen vuoden ajan.

Kuolema ja jälkivaikutus

Thurmond kuoli 26. kesäkuuta 2003, 100-vuotiaana, ja hän oli siihen mennessä yksi Yhdysvaltain historiallisesti pitkäaikaisimmista kansallisista päättäjistä. Hänen uransa ja valinnat jättivät pysyvän jäljen sekä Etelä-Carolinan että koko maan poliittiseen maisemaan: hän edustaa yhtä aikakautta Yhdysvaltain etelän historiassa, mutta hänen perintönsä tulkitaan eri tavoin eri yhteisöissä.

Ura

Vuosina 1947-1951 hän toimi Etelä-Carolinan kuvernöörinä (demokraatti). Vuoden 1948 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa hänestä tuli demokraattisen puolueen "Dixiecrat"-ryhmän (lähinnä etelästä kotoisin olevat osavaltioiden oikeuksia ajavat demokraatit) presidenttiehdokas. Nämä kannattivat rotuerottelua ja vastustivat kansalaisoikeuslakeja. Thurmond ja hänen varapresidenttiehdokkaansa, Mississippin kuvernööri Fielding Lewis Wright sijoittuivat kolmanneksi (Harry Trumanin ja Thomas E. Deweyn jälkeen) 39 valitsijamiesäänellä ja saivat neljä osavaltiota (Alabama, Louisiana, Mississippi ja tietenkin Thurmondin kotiosavaltio).

Hänet valittiin ensimmäisenä kirjallisena ehdokkaana merkittävään kansalliseen virkaan senaattiin vuonna 1954. Hänet valittiin uudelleen ensimmäiselle täydelle kaudelleen vuonna 1956, ja hän toimi tehtävässään tammikuuhun 2003 asti. Hän oli alun perin demokraatti, mutta vuonna 1964 hän tuki avoimesti Barry Goldwaterin presidenttiehdokkuutta ja ryhtyi republikaaniksi.

Myöhempi ura

Pisimpään republikaanina hän toimi Yhdysvaltain senaatin puhemiehenä kolme kertaa (1981-1987, 1995-2001 ja tammikuusta 2001 kesäkuuhun 2001), kun republikaanit saivat enemmistön. Sen jälkeen kun demokraatit saivat senaatin hallintaansa kesäkuussa 2001, Thurmondista tuli ensimmäinen kunniapuheenjohtaja "president pro tempore emeritus".

Pitkäikäisyys

Thurmond täytti 100 vuotta 5. joulukuuta 2002, kun hän oli vielä virassaan, ja hän on vanhin Yhdysvaltain senaatissa toiminut henkilö.

Aloitti uransa rotuintegraation vastustajana, mutta myöhempinä vuosinaan Thurmond kannatti rotuerottelun poistamista.

Hänen pitkäaikainen senaattorikilpailijansa, Länsi-Virginian Robert Byrd ylitti Thurmondin ennätyksen senaattoripalvelun pituudessa vuonna 2006. Byrd kuoli vuonna 2010.

Thurmond 100-vuotisjuhlassaan joulukuussa 2002.

Hae kirjaimella