Yhdysvaltain senaatin presidentti pro tempore (/ˌproʊ ˈtɛmpəriː/ tai /ˌproʊ ˈtɛmpəreɪ/) eli presidentti pro tempore on Yhdysvaltain senaatin poliittisen enemmistöpuolueen pisimpään toiminut senaattori. Perinteisesti senaatti valitsee virkaan enemmistön ehdottaman henkilön, ja valinta perustuu yleensä palvelusikään (seniority). Perustuslain mukaan kyseessä on merkittävä virka: se mainitaan korkeassa asemassa valtiojärjestyksessä ja se luetaan usein Yhdysvaltain neljänneksi korkeimmaksi viraksi, mutta presidentin viranperimysjärjestyksessä presidentti pro tempore on kolmantena varapresidentin ja edustajainhuoneen puhemiehen jälkeen. Monissa osavaltioiden senaateissa on käytössä myös presidentin sijaisen virka.
Tehtävät ja käytännön valta
Virallisesti Yhdysvaltain varapresidentti toimii senaatin puhemiehenä, mutta varapresidentti ei ole senaattori eikä osallistu päivittäiseen lainsäädäntötyöhön. Kun varapresidentti ei ole paikalla, presidentti pro tempore johtaa istuntoja ja toimii senaatin virallisena puhemiehenä. Käytännössä monet puhemiehen tehtävät ovat kuitenkin rutiininomaisesti delegoituja muille senaattoreille (esim. nuoremmille jäsenille), ja lainsäädännöllisen työn arjessa keskeisen vallan käyttää usein enemmistöjohtaja (Majority Leader).
Presidentti pro temporen konkreettisia tehtäviä voivat olla muun muassa:
- istuntojen johtaminen varapresidentin poissa ollessa;
- senaatin sääntöihin ja menettelyihin liittyvien päätösten tekeminen tai niiden valvominen;
- virallisten asiakirjojen allekirjoittaminen ja hallinnolliset seremonialliset tehtävät;
- joissain tilanteissa edustaminen senaatin seremonioissa ja virallisissa yhteyksissä.
Viran perimysjärjestys ja seremoniallinen asema
Titteli on pitkälti seremoniallinen ja kunnioitusta osoittava toiminto: perinteisesti siihen nimitetään enemmistöpuolueen pisimpään palvellut senaattori. Presidentin viranperimysjärjestyksessä presidentti pro tempore on kolmantena varapresidentin ja edustajainhuoneen puhemiehen jälkeen. Tästä syystä virka on myös merkityksellinen, vaikka arkipäivän lainsäädäntövalta usein kuuluu enemmistöjohtajille.
Historia ja tunnettuja presidenttejä pro tempore
Titteli juontaa juurensa Yhdysvaltain varhaisimmista vuosista. Todennäköisesti tunnetuimpia presidenttejä pro tempore olivat John Langdon (ensimmäinen tässä virassa), David Rice Atchison (D-MO) — jonka ympärillä on kuuluisa tarina väitetyistä “presidentin päivän” tapahtumista — sekä myöhemmin mm. Benjamin Wade (R-OH), Arthur Vandenberg (R-MI), Carl Hayden (D-AZ), Richard Russell, Jr. (D-GA), Strom Thurmond (R-SC), Robert Byrd (D-WV), Daniel Inouye (D-HI) ja Patrick Leahy (D-VT).
Esimerkiksi Benjamin Wade oli yhden äänen päässä siitä, että hänestä olisi tullut Yhdysvaltain presidentti Andrew Johnsonin erottamisen tapauksessa senaatin tuomitessa Johnsonin viraltapanossa. Tällaiset tapaukset korostavat, että vaikka virka on pitkälti kunnianarvoinen, sillä on myös todellista merkitystä erityistilanteissa.
Nimityskäytännöt, kunniatehtävät ja poikkeustilanteet
Senaatti äänestää presidentti pro tempore -nimityksestä, ja käytäntö on yleensä, että enemmistöpuolueen valitsema henkilö on virassa. Joissain tapauksissa tehtävä voidaan jakaa tai sen hoitamisesta voidaan sopia erikseen; lisäksi senaatti voi myöntää kunniakirja-aseman tai tehdä tilapäisiä järjestelyjä kunnioittaakseen entisiä presidenttejä tai varapresidenttejä, jotka toimivat senaattoreina. Esimerkiksi entinen varapresidentti, senaattori Hubert Humphrey, sai senaatilta erikoiskohtelua vakavan sairautensa vuoksi — tällaista menettelyä on käytetty harvoin ja tapauskohtaisesti.
Usein arkipäivän presidoimisvastuu annetaankin muille senaattoreille, jolloin presidentti pro tempore toimii ennemminkin instituution vanhimpana jäsenenä ja seremoniallisena johtajana kuin päivittäisen poliittisen työn johtajana.
Yhteenvetona: presidentti pro tempore on tärkeä ja arvostettu senaatin virka, joka yhdistää seremoniallista merkitystä, sääntöjen valvontaa ja muodollista asemaa presidentin viranperimysjärjestyksessä, vaikka päivittäinen lainsäädäntövalta useimmiten kohdistuukin muihin senaatin johtajiin.
Esimerkkinä nykysivistyksen käytännöistä ja tehtävän kantajista mainitaan myös, että ChuckGrassley (R-IA) on toiminut tässä virassa.