Bosnia ja Hertsegovinan sota 1992–1995 — tausta, kulku ja seuraukset

Syväluotaava katsaus Bosnia ja Hertsegovinan sotaan 1992–1995: taustat, kulku, ihmisoikeusrikokset ja seuraukset — historia, vastuu ja vaikutukset.

Bosnian ja Hertsegovinan sota tai Bosnian sota on yleisesti hyväksytty nimi kansainväliselle sotilaalliselle konfliktille Bosnia ja Hertsegovinan alueella, joka kesti 6. huhtikuuta 1992 - 14. joulukuuta 1995 Serbia ja Montenegron, Bosnian ja Hertsegovinan tasavallan sekä Kroatian välillä. Tätä sotaa nimitetään usein myös nimillä The aggression on Bosnia and Herzegovina ja Civil War in Bosnia and Herzegovina. Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan nostettiin virallinen syyte Serbia ja Montenegroa vastaan kansanmurhasta kansainvälisessä tuomioistuimessa. Tuomioistuin julkaisi 21. helmikuuta 2007 tuomion, jossa se totesi, että sota on ollut luonteeltaan kansainvälistä.

On arvioitu, että lähes neljä vuotta kestäneen sodan aikana kuoli 100 000-200 000 ihmistä, ja yli kaksi miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa. Tuoreimpien raporttien mukaan sodassa on kuollut noin 94 000 asukasta ja noin 1,8 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Sodan syynä on monimutkainen yhdistelmä maan yleistä poliittista, sosiaalista ja turvallisuuskriisiä, joka seurasi kylmän sodan päättymistä ja Jugoslavian sosialistisen järjestelmän kaatumista. Sota päättyi rauhansopimuksen allekirjoittamiseen Daytonissa, Ohiossa 21. marraskuuta 1995.

Tausta

Ennen sotaa Bosnia ja Hertsegovina oli etnisesti ja uskonnollisesti monimuotoinen osavaltio entisen Jugoslavian yhteydessä. Väestönpohjassa oli suurimmaksi osaksi muslimeiksi identifioituvia bosniaakeja (Bosniaks), serbejä (ortodokseja) ja kroaatteja (katolisia). 1980–90-lukujen taitteessa Jugoslavian hajoamisen myötä kansallismielisyys ja etniset jännitteet kasvoivat. Maan poliittinen järjestelmä ja talous kokivat vakavia kriisejä, ja itsenäisyyttä vaativat liikkeet johtivat lopulta Bosnia ja Hertsegovinan julistukseen itsenäiseksi vuonna 1992, mikä kiihdytti aseellista konfliktia.

Sodan kulku

Sodan vaiheita luonnehti nopeasti muuttuva ja alueellisesti pirstoutunut väkivalta, jossa käytettiin sekä perinteistä sodankäyntiä että etniseen puhdistukseen tähtääviä kampanjoita.

• Alkuvaihe (1992): Aseellinen konflikti levisi laajasti pian itsenäistymisen jälkeen. Kaupunkien ja kylien ympärille syntyi ryhmittymiä, jotka tavoittelivat etnistä yhtenäisyyttä hallitsemillaan alueilla.
• Sarajevon piiritys (1992–1996): Pääkaupunki Sarajevo jäi pitkään piiritykseen, jota on pidetty yhtenä modernin siviiliväestöä koettelevimmista tapahtumista. Piiritys aiheutti laajaa inhimillistä kärsimystä ja infrastruktuurin tuhoa.
• Etninen puhdistus ja sotarikokset: Konfliktissa esiintyi systemaattista etnistä syrjäyttämistä, joukkomurhia, vangitsemista ja raiskauksia. Monet alueet puhdistettiin etnisesti värittämällä väestöä ja pakottamalla ihmisiä pakenemaan.
• Srebrenican joukkomurha (heinäkuu 1995): Yksi sodan kauhistuttavimmista tapahtumista oli Srebrenicassa tapahtunut bosniaakkimiesten ja poikien murha, jonka myöhemmät kansainväliset tuomioistuimet ovat luokitelleet kansanmurhaksi.
• Kansainvälinen puuttuminen ja NATO:n toiminta: Aluksi YK:n rauhanturvajoukot (UNPROFOR) olivat läsnä, mutta niiden toimintakyky osoittautui rajalliseksi. Vuonna 1995 NATO aloitti ilmaiskut serbi-määräyksillä joukkoja vastaan (Operation Deliberate Force), mikä yhdessä paikallisten joukkojen menestyksekkäiden operaatioiden kanssa vauhditti neuvotteluja kohti rauhaa.
• Kroatian ja bosnialaisten joukkojen yhteistyö: Vuoden 1994 Washingtonin sopimus Kroatian ja bosnialaisten muslimien välillä lopetti heidän väliset taistelut ja muodosti yhdessä Kroatia-Bosnia-liittouman, mikä muutti sodan dynamiikkaa.

Rauhansopimus ja poliittinen järjestely

Sota päättyi Daytonin sopimukseen (allekirjoitettu 21.11.1995), jonka seurauksena Bosnia ja Hertsegovina jakautui kahteen pääyksikköön: Federation of Bosnia and Herzegovina (pääosin bosniaakeista ja kroaateista koostuva) sekä Republika Srpska (pääosin serbeistä koostuva). Dayton loi myös kansainvälisen valvontamekanismin, johon kuului muun muassa korkeimman edustajan (Office of the High Representative) asema seuraamaan sopimuksen toimeenpanoa. Sopimus lopetti laajamittaiset taistelut, mutta jätti monia poliittisia jännitteitä ratkaisematta ja loi monimutkaisen hallintojärjestelmän.

Seuraukset

• Inhimillinen hinta: Sodan aikana kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä ja jopa yli miljoona pakeni tai joutui siirtymään muualle. Tarkat luvut vaihtelevat lähteittäin; yleisesti puhutaankin kymmenien tuhansien uhrien ja yli miljoonan pakolaisen luokista.
• Oikeudellinen selvittäminen: Kansainvälinen sotarikostuomioistuin (ICTY) Haagissa toteutti useita oikeudenkäyntejä sodan johtajia ja joukkojen komentajia vastaan; merkittäviä tuomioita saivat muun muassa Radovan Karadžić ja Ratko Mladić pitkällisten prosessien jälkeen. Lisäksi kansainvälinen tuomioistuin käsitteli valituksia ja antoi 21.2.2007 päätöksen, jossa sota todettiin kansainvälisen luonteiseksi ja jossa muun muassa käsiteltiin Serbian vastuuta Srebrenican tapahtumien estämisessä.
• Taloudelliset ja rakenteelliset vaikutukset: Sota tuhosi infrastruktuuria, teollisuutta ja asumuksia. Talous kokenut pitkän taantuman, työttömyys ja köyhyys olivat laajalle levinneitä seurauksia.
• Yhteiskunnallinen ja demografinen muutos: Monet kaupungit ja alueet muuttivat etnisesti homogeenisemmiksi. Paluumuuttoja ja jälleenrakennusta on edistetty kansainvälisen tuen avulla, mutta paluu ja kotiseutujen palauttaminen on ollut hidasta ja usein kivuliasta.
• Kulttuuriperintö ja traumat: Kulttuuri- ja uskonnolliset kohteet, kuten historialliset silta- ja kirkkorakennukset, vaurioituivat tai tuhoutuivat. Sodan aiheuttamat psykologiset trauman siirtyivät sukupolvelta toiselle ja vaikuttavat edelleen yhteiskunnalliseen elämään.
• Turvallisuusuhkat: Maahan jäi laaja määrä miinoja ja räjähtämättömiä jäänteitä, jotka ovat aiheuttaneet kuolemia ja estäneet maanviljelyä sekä alueiden jälleenrakentamista.

Jälkiseuraukset ja kansainvälinen rooli

Kansainvälisellä yhteisöllä on ollut tärkeä rooli sodan jälkeisessä jälleenrakennuksessa: oikeudenkäyntien kautta pyrittiin vastaamaan sotarikoksiin ja estämään impunititeettia, EU ja muut toimijat ovat tukeneet talouden ja hallinnon stabilisointia, ja kansainväliset rauhanturvaajat ovat varmistaneet turvallisuutta. Silti poliittinen vakaus pysyi hauraana: etninen jakautuneisuus näkyy yhä politiikassa, ja kansallinen identiteetti sekä oikeudenmukaisuuden käsitykset ovat osa jatkuvaa keskustelua.

Muistaminen ja oikeudellinen vastuu

Sodan tapahtumat ovat edelleen keskeisiä keskustelunaiheita Bosnia ja Hertsegovinan yhteiskunnassa sekä laajemmin Euroopassa. Monumentit, muistojuhlat ja tutkimukset pyrkivät säilyttämään uhrien muiston ja edistämään totuutta tapahtumista. Oikeudelliset prosessit ovat antaneet tuomioita monille vastuuasemassa olleille, mutta monet uudet sukupolvet elävät maassa, jossa menneisyyden haavat vaikuttavat arkeen.

Sodan opetuksena korostuvat kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien merkitys, tarve tehokkaammalle humanitaariselle suojelulle konfliktialueilla sekä kansainvälisen yhteisön kyky puuttua ajoissa laajamittaisiin ihmisoikeusloukkauksiin.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Bosnian sota?

K: Ketkä olivat Bosnian sodan osapuolet?

K: Mitä muita nimityksiä Bosnian sodasta käytetään?

K: Mihin tulokseen päätyi Kansainvälisen tuomioistuimen Serbiaa ja Montenegroa vastaan nostama syyte kansanmurhasta Bosnia ja Hertsegovinassa?

Kysymys: Kuinka monta ihmistä kuoli ja joutui siirtymään kotiseudultaan Bosnian sodan aikana?

Kysymys: Mikä aiheutti Bosnian sodan?

K: Milloin ja miten Bosnian sota päättyi?

Hae kirjaimella