Brittiläinen Raj (British Raj) – Britannian hallinto Intiassa 1858–1947
Brittiläinen Raj 1858–1947: syväluotaava katsaus Britannian hallintoon Intiassa, sen vaikutuksiin, ruhtinaskuntiin ja alueen jakautumiseen.
Brittiläinen Raj on historiallinen termi. Sana "raj" tulee intialaisten kielten sanastosta ja tarkoittaa "hallintoa", joten "British Raj" tarkoittaa brittien valtaa Intiassa. Termi viittaa aikaan, jolloin Intiaa hallitsi suoraan Britannian kruunu vuosina 1858–1947. Hallinto kattoi suurelta osin nykyisten neljän valtion alueet: Intian tasavalta, Pakistan, Bangladesh ja Myanmar. Tuolloin nämä alueet kuuluivat Brittiläiseen Intian imperiumiin, jota usein kutsutaan myös nimellä Intian valtakunta tai yksinkertaisesti "British Raj".
Rajin laajuus ja terminologia
"British Raj" kattaa sekä Britannian suoran vallan alla olleet alueet, joita kutsuttiin BrittiläinenIntia, että sadoissa itsenäisissä niin kutsutuissa ruhtinaskunnissa (princely states) vallinneen Britannian vaikutusvallan. Näitä ruhtinaskuntia hallitsivat paikalliset hallitsijat, mutta ne olivat Britannian kruunun suojeluksessa ja usein riippuvaisia Britannian ulkopolitiikasta ja puolustuksesta.
Jakamaton Intia (undivided India) on toinen yleisesti käytetty käsite, jolla tarkoitetaan Brittiläisen Intian koko aluetta ennen vuotta 1947. Tämä käsite ei kuitenkaan yleensä sisällä Burmaa, joka erotettiin Intian hallinnosta ja muutettiin erilliseksi siirtomaaksi vuonna 1937. Myös Adenin siirtokunta oli hallinnollisesti yhteydessä Intiaan vuosina 1858–1937, samoin Brittiläinen Somalimaa (mainittu tekstissä vuosina 1884–1898) ja Singapore (mainittu vuosina 1858–1867).
Hallintojärjestelmä
Brittiläisen Rajin hallinto syntyi virallisesti vuoden 1857 kansannousun (Sepoy Mutiny / First War of Indian Independence) jälkeen, kun Brittien Itä-Intian kauppakomppania menetti hallinnollisen roolinsa ja valta siirtyi suoraan Britannian kruunulle vuonna 1858. Rajin käytännön johtajana toimi Intian varakuningas eli Viceroy, joka edusti Britannian hallitusta. Keskeisiä hallintorakenteita olivat provinssihallinnot, Indian Civil Service (sivistyneistöön perustuva hallintoelämä) sekä armeija ja poliisi. Princely states -alueilla brittiläiset edustajat (residentit ja agenteet) valvoivat suhteita paikallisiin hallitsijoihin.
Taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset
Brittiläinen hallinto toi mukanaan laajamittaisia muutoksia infrastruktuuriin: rautatiet, telegrafiverkot, satamat ja teollisuuden perusrakenne laajenivat. Nämä uudistukset helpottivat liikennettä ja kaupankäyntiä, mutta talouspolitiikka suosi usein brittien teollista ja kaupallista etua. Alueen maatalous muuttui markkinasuuntautuneemmaksi (rahakasvien viljely), mikä yhdessä jatkuvien verojärjestelmien ja yhdistettyjen luonnonkatastrofien kanssa altisti väestön nälälle ja kodeista riistämiselle: ainakin useat suuret nälänhädät 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa johtuvat osin hallinnon politiikasta.
Sosiaalisesti britit levittivät länsimaista koulutusjärjestelmää, englantia ja oikeusjärjestelmää. Tämä loi uuden koulutetun intialaisen väestönosan, joka myöhemmin johti itsenäisyysliikkeen älylliseen ja poliittiseen johtoon. Samalla brittiläinen hallinto vaikutti paikallisiin yhteiskuntarakenneisiin — jotkut perinteiset käytännöt kyseenalaistettiin (esimerkiksi sati-käytännön kumoaminen ja lesken uudelleenavioliittoa koskevat uudistukset), mutta monet brittien talous- ja verokäytännöt aiheuttivat suuria haittoja harvoille.
Kansallinen liike ja itsenäistymispolku
Brittiläisen hallinnon aikana syntyi ja kasvoi laajaintialainen itsenäisyysliike. Keskeisiä järjestöjä olivat muun muassa Indian National Congress (perustettu 1885) ja Muslim League (perustettu 1906). 1900-luvun ensimmäisen puoliskon keskeisiä liikkeitä olivat muun muassa kansalaisvastarinta, Gandhi'n johtamat kansalaistottelemattomuusliikkeet (1920-luvulta alkaen), Suolamarssi ja laajemmat kansalliset protestit 1930-luvulla sekä Quit India -liike vuonna 1942.
Toisen maailmansodan vaikutus oli kokonaistilassa merkittävä: sota horjutti sekä taloutta että poliittista tilaa, ja brittihallinnon asema heikkeni sodan jälkeen. Sotavaikutukset, sisäpoliittiset paineet ja kansainvälinen tilanne nopeuttivat dekolonisaatiota, mikä lopulta johti Intian itsenäistymiseen.
Itsenäistyminen, jako ja seuraukset
Britannian suora hallinta päättyi elokuussa 1947. Virallisesti Britannian hallinto Pakistanissa ja Itä-Bengalin alueella lopetettiin 14. elokuuta 1947, kun taas Britannian hallinto muualla Brittiläisen Intian alueella päättyi 15. elokuuta 1947. Rajat vahvistettiin Radcliffe Line -rajalla, jonka päätökset julkistettiin 17. elokuuta 1947 ja jotka tulivat täysimääräisesti voimaan 18. elokuuta 1947. Näiden tapahtumien seurauksena syntyivät itsenäiset valtakunnat Intia ja Pakistan; jakoon liittyivät laajat siirtolaisuuttaallon ja väkivallan aallot, jotka aiheuttivat miljoonien ihmisten pakkosiirtoja ja suuret inhimilliset menetykset.
Ruhtinaskunnat ja päättäväisyys
Jakovaiheessa myös satoja ruhtinaskuntia joutuivat päättämään liittymisestään joko Intiaan tai Pakistaniin tai säilyttämään lyhyen ajan muodollisen itsenäisyyden. Useimmat liittyivät toiseen valtioon sopimuksin, mutta prosessi oli sekava ja monin paikoin väkivaltainen. Rajakysymykset ja ruhtinaskuntien asema synnyttivät pitkäkestoisia kiistoja.
Jammu ja Kašmir
Jammu ja Kašmir ei ollut muiden ruhtinaskuntien tapaan suoraan Britannian alaisuudessa vaan erityisasemassa. Kun brittihallinto vetäytyi vuonna 1947, tämän ruhtinaskunnan hallitsijan (maharadža) päätös liittyä Intiaan tai Pakistaniin johti aseelliseen konfliktiin. Intia ja Pakistan ovat sen jälkeen käyneet useita sotiin johtaneita konflikteja tästä alueesta; alue on jaettu käytännössä niiden kesken ja on edelleen kiistanalainen, mikä aiheuttaa ajoittain jännitteitä ja väkivaltaa.
Burman (Myanmari) erityisasema
Burma erotettiin hallinnollisesti Intiasta vuonna 1937 ja siitä tuli erillinen siirtomaa. Burma itsenäistyi lopulta kokonaan 4. tammikuuta 1948 (nykyisin Myanmar), joten se ei kuulunut Brittiläiseen Intiaan itsenäistymisprosessin yhteydessä syntyneeseen uuteen Intian ja Pakistanin järjestelyyn.
Brittiläinen Raj oli monimutkainen ja ristiriitainen historiallinen ilmiö: se toi mukanaan pysyviä institutionaalisia ja infrastruktuurisia muutoksia, mutta myös taloudellista riistoa, sosiaalisia jännitteitä ja pitkäkestoisia poliittisia seurauksia, jotka muovasivat Etelä-Aasian nykyistä poliittista karttaa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä tarkoittaa termi "British Raj"?
A: British Raj on termi, jolla viitataan Brittiläisen imperiumin suoraan hallintaan sen valloittamilla alueilla, jotka tunnettiin nimellä Brittiläinen Intia. Siihen kuuluu monien itsenäisten ruhtinaskuntien vaikutusvalta Britannian kruunun yleisen vallan alla.
Kysymys: Milloin Britannian hallinto Intiassa päättyi?
V: Britannian hallinto päättyi 15. elokuuta 1947.
Kysymys: Kuinka monta ihmistä oli mukana vuoden 1861 väestönlaskennassa Intiassa?
V: Vuoden 1861 väestönlaskennan mukaan Intiassa oli 125 945 ihmistä, joista 41 862 oli siviilejä ja 84 083 eurooppalaisia upseereita ja armeijan miehiä.
Kysymys: Mitkä maat kuuluivat siihen, mikä tunnettiin aiemmin nimellä British Raj?
V: Alue, joka nykyisin tunnetaan nimellä British Raj, sijaitsee Intiassa, Pakistanissa, Bangladeshissa, Sri Lankassa ja Myanmarissa.
K: Oliko Burma osa jakamatonta Intiaa?
V: Ei, Burmasta tuli oma erillinen siirtomaa vuodesta 1937 alkaen, eikä sitä pidetty osana jakamatonta Intiaa.
K: Kuinka monta sotilasta oli vuonna 1880 sekä kotimaisten että ruhtinaskuntien armeijoissa yhteensä?
V: Vuonna 1880 oli yhteensä 350 000 sotilasta sekä kotimaisten että ruhtinaskuntien armeijoissa yhteensä.
K: Mitä tapahtui Intian ja Pakistanin välisen jakamisen aikana Britannian lähdettyä?
V: Intian ja Pakistanin jakamisen aikana Britannian lähdettyä monet ihmiset kuolivat konfliktissa Jammusta ja Kašmirista, joka oli tuolloin itsenäinen ruhtinaskunta mutta on nyt jaettu molempien kesken.
Etsiä