Tiziano (Titian) — Venetsian renessanssin päätaiteilija
Tiziano Vecellio (joskus hänen sukunimensä on Vecelli, syntynyt noin vuonna 1490 Pieve di Cadoressa Bellunon lähellä, kuollut 27. elokuuta 1576 Venetsiassa) oli taidemaalari, jota englanninkielisessä kirjallisuudessa kutsutaan yleisesti nimellä Titian. Hän oli yksi 1500-luvun venetsialaisen koulukunnan johtavista taiteilijoista ja kuuluu myös korkean 1500-luvun renessanssin keskeisiin maalarisuuruuksiin. Häntä kutsuttiin usein myös syntymäpaikkansa mukaan Da Cadoreksi.
Varhaiselämä ja opiskelu
Kun Tiziano oli lapsi, Venetsian tasavalta eli taloudellista ja kulttuurista kukoistusaikaa, mikä loi suotuisan ympäristön taiteen kehittymiselle. Nuorena — arviolta noin yhdeksänvuotiaana — hän lähti Venetsiaan ja päätyi oppilaaksi Bellinien verkostoon, jossa veljekset Gentile ja Giovanni Bellini antoivat hänelle maalausteknisiä perusteita. Myöhemmin hän työskenteli myös samanaikaisten mestareiden, kuten Giorgionen, vaikutuspiirissä, mikä näkyy hänen varhaisissa töissään.
Ura ja tunnustus
Vuonna 1513 Tizian perusti oman työpajansa ja kehittyi nopeasti arvostetuksi ammattilaiseksi, jonka maine levisi koko Eurooppaan. Hän teki töitä sekä kirkolle että yksityisille suursponsorille ja oli tunnettu niin muotokuvistaan, mytologisista aiheistaan kuin vaikuttavista uskonnollisista teoksistaan. Vuonna 1533 Kaarle V palkitsi hänet aatelisarvolla (aatelismies), ja Tizian sai myös hovimaalarin tehtäviä Habsburg-suvun palveluksessa.
Paavi Paavali III kutsui Tizianin vierailulle Roomaan vuonna 1545, ja tämän vierailun aikana hän sai lisää pokaaleja ja tilauksia kirkolta sekä vaikutusvaltaisilta suojelijoilta. Tizian seurasi myös Habsburgien merkkihenkilöitä ja osallistui muun muassa keisari Kaarle V:n tapaamisiin Augsburgissa (mm. 1548), joissa hän teki muotokuvia ja muita tilaustöitä.
Taiteellinen tyyli ja tekniikka
Tizian tunnetaan erityisesti värin (colorito) hallinnasta — venetsialainen värioppi ja öljymaalaustekniikan kehittäminen olivat hänen keskeisiä ansioitaan. Hän käytti kerroksellista lasuritekniikkaa, vahvoja värikontrasteja ja vapaampaa siveltimenkäyttöä, mikä antoi hänen teoksilleen syvyyttä, lämpöä ja elävyyttä. Tizianin tyyli kehittyi elämänmittaan: varhaisemmissa teoksissa näkyy tarkempi piirteiden mallinnus, kun taas hänen myöhäiskauden maalauksissaan havaitaan lyhyempiä, vapaampia siveltimen vetoja ja voimakkaampaa ilmaisullisuutta.
Aihepiirit ja tuotanto
Tizian maalasi laaja-alaisesti: hän teki muotokuvia, maisemia sekä mytologian aiheita ja uskonnollisia teoksia. Hänen tuotantonsa on arvioitu noin 676 maalaukseen, jotka käsittävät kirkollisia alttaritauluja, suuria mytologisia kertomuksia sekä intiimejä ja vaikuttavia muotokuvia. Hänen värin- ja valonkäsittelynsä vaikutti voimakkaasti muihin saman ajan ja myöhempiin taiteilijoihin; hänen vaikutuksensa ulottuu esimerkiksi Peter Paul Rubensiin, Antoine Watteauhon ja Eugène Delacroixiin.
Tärkeitä teoksia (esimerkkejä)
- Assunta (Neitsyt Marian taivaaseenastuminen) — Santa Maria Gloriosa dei Frari, Venetsia (yksi Tizianin tunnetuimmista ja vaikuttavimmista alttarimaalauksista)
- Venus of Urbino — intiimi mytologinen/muotokuvamainen teos, tunnettu naishahmon sensuellista esiintulosta
- Bacchus and Ariadne — mytologinen kohtaus ja värikäs koostumus
- Muotokuvia, kuten keisari Kaarle V:n muotokuva (esim. Mühlbergin taistelun jälkeen tehty muotokuva)
Työpaja, oppilaat ja perintö
Tizian toimi laajan työpajan johtajana: tämä mahdollisti suuren tuotannon ja sen, että hänen tyyliään levitettiin laajalle. Hänen ympärillään työskenteli monia oppilaita ja seuraajia; hänen lapsensa ja sukulaisensa, kuten poika Orazio Vecellio, osallistuivat työpajatoimintaan. Tizianin vapaa ja värikäs lähestymistapa loi sillan renessanssin ja myöhemmän barokin välille, ja hänen vaikutuksensa näkyy paitsi italialaisessa maalauksessa myös pohjoiseurooppalaisten mestareiden työssä.
Kuolema
Tizian kuoli Venetsiassa 27. elokuuta 1576, epidemian seurauksena (ruttoon). Hän oli silloin vanha ja arvostettu mestari, ja hänen kuolemansa aiheutti suurta surua Venetsiassa. Jäljelle jäi laaja tuotanto sekä merkittävä vaikutus eurooppalaiseen taidehistoriaan.
Yhteenveto: Tizianin merkitys liittyy sekä tekniseen taituruuteen — erityisesti värien ja öljymaalauksen hallintaan — että kykyyn uudistaa muotokieltä ja tunteiden ilmaisua kankaalla. Hän on yksi Venetsian renessanssin ja koko Euroopan historian vaikutusvaltaisimmista maalarista.
_nave_right_-_Monument_of_Titian.jpg)

Tizianuksen hauta Venetsiassa.
Galleria
·
Omakuva, joka on tehty noin vuonna 1510. Pitkään se katsottiin Ariostoksi. Myös Rembrandt käytti tätä sommitelmaa omakuvissaan.
·
Salome tai Judith; myös tässä näkyy Tizianin kehittämä kauneuden ihannoima muotokuva. Tizian käytti usein malleina venetsialaisia kurtisaaneja.
·
Tämä maalaus nimeltä Danaë ja lastenhoitaja on yksi monista mytologiseen aiheeseen liittyvistä maalauksista, jotka hän teki Espanjan Filip II:lle. Se osoittaa, miten hyvin hän osasi käsitellä värejä. Vaikka Michelangelo piti piirrosta puutteellisena, Tizian valmisti siitä useita versioita muille mesenaateille.
·
Rubens ihaili ja kopioi Europa-raiskausta (1562). Toisin kuin Tizianin varhaiset teokset, se on lähes barokkimainen sumeine viivoineen, pyörteisine väreineen ja eloisine siveltimenvetoineen.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Milloin Titian syntyi?
V: Tizian syntyi noin vuonna 1490 Pieve di Cadoressa lähellä Bellunoa.
K: Kuka opetti hänet maalaamaan?
V: Titiania opettivat maalaamaan veljekset Gentile ja Giovanni Bellini.
K: Minä vuonna hän avasi oman liikkeensä?
V: Vuonna 1513 Tizian avasi oman liikkeensä.
K: Kuinka vanha hän oli kuollessaan?
V: Tizian kuoli ruttoon vuonna 1576 86-vuotiaana.
K: Kuinka monta teosta hän loi elämänsä aikana?
V: Titian loi elinaikanaan 676 teosta.
K: Minkälaista taidetta hän tuotti? V: Tizian valmisti muotokuvia, maisemia sekä mytologian aiheita ja uskonnollisia teoksia. Kaikki hänen teoksensa olivat hyvin värikkäitä.
K: Ketkä maalarit saivat vaikutteita Tizianuksen töistä? V: Titianin työt vaikuttivat sellaisiin maalareihin kuin Peter Paul Rubens, Antoine Watteau ja Eugène Delacroix.