Mytologia
Mytologialla viitataan joko jonkin kansanryhmän kerättyihin myytteihin tai myyttien tutkimiseen - niiden tarinoiden kokonaisuuteen, joita he kertovat selittääkseen luontoa, historiaa ja tapoja. Se voi viitata myös tällaisten myyttien tutkimiseen.
Myytti on tarina, joka ei ole totta. Sanan myytti määritelmästä kiistellään edelleen. Myytit voivat olla hyvin vanhoja tai uusia (esimerkiksi urbaaneja myyttejä). Niiden tapahtumisesta ei välttämättä ole tallenteita tai muita todisteita, mutta ainakin jotkut myyttien osat voivat olla totta. Tiedämme niistä, kun vanhemmat ihmiset kertovat niitä nuoremmille. Jotkin myytit ovat saattaneet alkaa "tositarinoina", mutta kun ihmiset ovat kertoneet ja kertoneet niitä uudelleen, he ovat saattaneet muuttaa joitakin osia, jolloin ne eivät ole enää niin "tosia". He ovat saattaneet muuttaa niitä vahingossa tai tehdäkseen niistä kiinnostavampia. Kaikissa kulttuureissa on myyttejä. Kreikkalaisista ja roomalaisista jumalista ja jumalattarista kertovat tarinat ovat myyttejä.
Monet ihmiset uskoivat aikoinaan legendaarisiin olentoihin ja eläimiin. Eläimillä ja legendaarisilla olennoilla saattoi olla määräysvalta tai valta johonkin osaan ihmis- tai luonnonelämää. Esimerkiksi kreikkalaisella Zeuksen jumalalla oli valta salamoihin ja myrskyihin. Aina kun Zeus halusi, hän saattoi synnyttää myrskyn, ja hän synnytti myrskyjä osoittaakseen vihansa. Vastaavasti hindulaisessa mytologiassa ukkosmyrskyjen sanottiin olevan kaikkien jumalien päällikön Indran viha. Hänen voimakkain aseensa oli Vajra eli "ukkosenisku". Sanottiin, että kukaan ei selvinnyt hengissä tämän aseen hyökkäyksestä. Toinen esimerkki on egyptiläinen jumala Atum, jonka sanottiin olevan kaiken maailman luoja.
Myyttien sisältö
Kaikissa kulttuureissa on ajan myötä kehittynyt oma mytologiansa. Mytologiaan kuuluvat tarinat niiden historiasta, uskonnot, tarinat maailman luomisesta ja sankarit. Näillä tarinoilla on suuri symbolinen voima, ja tämä voi olla merkittävä syy siihen, miksi ne säilyvät niin pitkään, joskus tuhansia vuosia.
Myyttien päähenkilöt ovat yleensä jumalia, puolijumalia tai yliluonnollisia ihmisiä, kun taas legendojen päähenkilöt ovat yleensä ihmisiä. Tästä on monia poikkeuksia tai yhdistelmiä, kuten Ilias, Odysseia ja Aeneis. Myytit ovat usein hallitsijoiden ja pappien hyväksymiä ja liittyvät läheisesti uskontoon tai hengellisyyteen. Itse asiassa monet yhteiskunnat ryhmittelevät myytit, legendat ja historiansa yhteen ja pitävät myyttejä tosina kertomuksina kaukaisesta menneisyydestä.
Luomismyytit sijoittuvat johonkin varhaiseen alkuaikaan, jolloin maailma ei ollut vielä saavuttanut nykyistä muotoaan. Toiset myytit selittävät, miten yhteiskunnan tavat, instituutiot ja tabut luotiin ja pyhitettiin. Erillinen tila on luotu kansantarinoille, joita niiden kertojat eivät pidä totena. Kun tarinat leviävät muihin kulttuureihin tai uskomukset muuttuvat, myyttejä voidaan kuitenkin pitää kansantaruina. Joskus myytit ja legendat sulautuvat yhteen. Niiden jumalalliset hahmot muuttuvat ihmisiksi tai puoli-ihmisiksi (kuten jättiläisiksi, haltijoiksi ja keijuiksi).
Luomismyytit kuvaavat "virallista" uskomusta siitä, miten maailma luotiin. Nämä myytit vaihtelevat suuresti eri yhteiskunnissa, kuten mikä tahansa myyttien kokoelma osoittaa selvästi. Viimeisten kolmen vuosisadan aikana tieteen kasvu on kyseenalaistanut myyttien vallan ihmisten mielissä.
Historioitsijoiden näkemyksiä myyteistä
Vaikka myyttejä pidetään usein kertomuksina tapahtumista, joita ei ole tapahtunut, monet historioitsijat ajattelevat, että myytit kertovat todellisista tapahtumista, joihin on liitetty vahva symbolinen merkitys tai joita on muutettu, siirretty ajassa tai paikassa tai jopa kumottu. Yksi tapa ajatella tätä prosessia on kuvitella "myyttien" sijaitsevan kuvitteellisen viivan toisessa päässä. Viivan toisessa päässä on "kiihkoton kertomus" ja toisessa päässä "legendaarinen tapahtuma" tai "myyttinen asema". Kun tapahtuma etenee kohti tämän viivan tai jatkumon "myyttistä" päätä, ihmisten tapa ajatella, tuntea ja sanoa tapahtumasta muuttuu. Tapahtuman historiallinen merkitys voi kasvaa, kun taas "tosiasiat" menettävät merkityksensä. Kun saavutetaan myyttisen linjan päähän, tarina on "saanut oman elämänsä" ja alkuperäisen tapahtuman faktoista on tullut lähes merkityksettömiä.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Mytologia (kirja)
- Sosiaalipsykologia
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on mytologia?
V: Mytologia tarkoittaa jonkin kansanryhmän kerättyjä myyttejä - heidän tarinoitaan, joita he kertovat selittääkseen luontoa, historiaa ja tapoja. Se voi viitata myös tällaisten myyttien tutkimiseen.
K: Mikä on myytti?
V: Myytti on tarina kaukaisesta menneisyydestä, jota pidetään totena siinä yhteiskunnassa, jossa se kerrotaan. Luomismyytit tapahtuvat ennen kuin maailma saavutti nykyisen muotonsa kaikkein kaukaisimpana aikana - ensimmäisenä olemassa olevana ajanjaksona, jota kutsutaan alkuaikana. Hahmot ovat yleensä muita kuin ihmisiä; ne voivat olla jumalia, puolijumalia ja muita yliluonnollisia hahmoja.
K: Miten myytit eroavat kansantarinoista ja legendoista?
V: Myyttien ymmärretään yleensä olevan tosia, kertovan kaukaisesta menneisyydestä ja sisältävän ei-inhimillisiä hahmoja, kun taas legendoissa on yleensä inhimillisiä hahmoja ja kansansadut ymmärretään fiktioksi.
K: Miksi jotkut uskonnolliset ihmiset vastustavat sitä, että heidän uskomuksiaan kutsutaan myyteiksi?
V: Jotkut uskonnolliset ihmiset vastustavat sitä, että heidän uskomuksiaan kutsutaan myyteiksi, koska he uskovat niiden olevan totta eivätkä valheellisia tai fiktiivisiä, kuten monet myytit.
K: Miksi jotkut tutkijat eivät käytä sanaa "myytti" uskonnosta puhuttaessa?
V: Jotkut tutkijat päättävät olla käyttämättä sanaa "myytti", kun puhutaan uskonnosta, jotta yhtä uskontoa ei pidettäisi toista tärkeämpänä tai totuudellisempana.
K: Mitä tarkoitusta luomismyytit palvelevat yhteiskunnissa?
V: Luomismyytit selittävät, miten tietty todellisuus on syntynyt, ja selittävät, miksi yhteiskunta toimii ja on rakenteeltaan sellainen kuin se on.
