’Round Springfield (Simpsonit, kausi 6) – juoni, vieraat ja kulttuuriviittaukset

Bart Simpson saa vatsakipuja syötyään vahingossa rosoisen metallisen Krusty-O:n aamiaismurojensa kanssa. Lisa on kuitenkin ainoa, joka uskoo häntä. Homer ja Marge lähettävät hänet kuitenkin kouluun. Bart kamppailee läpi kokeesta. Kun rouva Krabappel on vihdoin saanut hänet vakuuttuneeksi siitä, että hän on todella sairas, hän päästää Bartin sairaanhoitajan luokse. Bart lyyhistyy lääkintähuoneen lattialle. Hänet viedään Springfieldin yleissairaalaan, jossa tohtori Hibbert ja tohtori Nick leikkaavat hänet. Näyttää siltä, että Bartilla on umpilisäkkeen tulehdus.

Vieraillessaan Bartin luona sairaalassa Lisa tapaa sankarinsa, jazzmies Bleeding Gums Murphyn, sängyssä toisella osastolla. Myöhemmin Bleeding Gums antaa Lisalle saksofoninsa tämän kouluesitystä varten. Esitys alkaa huonosti (koska suurimmalta osalta orkesterista on poistettu umpilisäke, jotta he voivat jäädä pois koulusta), mutta Lisa nousee ylös ja esittää soolonumeron, josta tulee esityksen tähti. Seuraavana päivänä Lisa palaa sairaalaan ja saa surullisena kuulla, että Vertavuotava ikenet on kuollut. Lisa on ainoa, joka osallistuu Bleeding Gumsin hautajaisiin, ja hän vannoo varmistavansa, että kaikki Springfieldissä tuntevat Bleeding Gums Murphyn nimen. Bart puolestaan haastaa Hassu-klovnin oikeuteen ja saa 100 000 dollarin korvauksen. Kun Bartin asianajaja Lionel Hutz on ottanut "lakimiespalkkionsa", Bartille jää kuitenkin vain 500 dollaria, mutta Bart ei näytä tyytyvän siihen.

Lisa on yhä surullinen. Hän päättää, että paras tapa kunnioittaa Bleeding Gumsin muistoa on saada tämän albumi soimaan paikallisella jazz-asemalla. Lisa löytää sen Android's Dungeon -kaupasta 250 dollarin hintaan, mutta kuultuaan, että Bleeding Gums on kuollut, Comic Book Guy tuplaa hinnan 500 dollariin. Bart tulee sisään 500 dollarin kanssa, ja muistettuaan, että Lisa oli ainoa, joka uskoi häntä vatsakivusta, Bart päättää ostaa levyn rahoillaan, ja Lisa kiittää häntä siitä. Kun asema soittaa yhden Bleeding Gumsin kappaleista, Lisa on pettynyt, koska aseman pieni kantama estää edelleen ketään kuulemasta sitä. Silloin salama iskee antenniin, mikä antaa sille lisätehoa ja heijastaa sen kaikkiin Springfieldin radioihin. Lisa on vihdoin tyytyväinen. Julistettuaan, että "se oli sinulle Bleeding Gums", hän kääntyy lähteäkseen, mutta ei ennen kuin Bleeding Gums ilmestyy taivaasta kertomaan Lisalle tehneensä "vanhan jazz-miehen onnelliseksi". Sanottuaan viimeiset jäähyväiset Lisa ja Bleeding Gums jammailevat "Jazzmanin" tahtiin viimeisen kerran.

Tämän jakson nimi on leikittely Thelonious Monkin kappaleesta Round Midnight ja samannimisestä elokuvasta, joka kertoo onnettomasta jazzmuusikosta.

Bleeding Gums Murphy ilmestyy Lisalle pilvessä lähellä jakson loppua Darth Vaderin, Mufasan ja James Earl Jonesin kanssa ja sanoo: "Tämä on CNN". Huolimatta siitä, että kaikki kolme hahmoa olivat Jonesin äänellä, tämän kohtauksen hahmoja imitoi näyttelijä Harry Shearer; Jones itse oli vierailevana näyttelijänä kahdessa jaksossa aiemmin. Lisäksi Mufasa sanoi vahingossa "Kimba". Hän korjaa itsensä sanomalla "Simba". Tämä on viittaus kiistaan siitä, että Leijonakuningas muistuttaa Kimba the White Lion -animesarjaa. Lisa ja Bleeding Gums soittavat Carole Kingin kappaleen "Jazzman" tässä kohtauksessa ja sairaalassa aiemmin jaksossa. Bleeding Gums joutuu poistumaan kohtauksen lopussa, koska hänellä on treffit jazzlaulaja Billie Holidayn kanssa. televisiosarjasta ER.

Bleeding Gums esiintyy The Cosby Show'n jaksossa. Tämä on viittaus siihen, että Cosby sai usein haluamiaan jazzmuusikoita esiintymään ohjelmassa; jaksossa Cosbyn äänenä on Simpsonit-sarjan vakiokasvo Dan Castellaneta. Lionel Hutzin "kova asianajajatiimi" Robert Shaporo ja Albert Dershman ovat parodioita Robert Shapirosta ja Alan Dershowitzista, jotka olivat O.J. Simpsonin murhajutun puolustusasianajajia. Kolmikko ajaa pois valkoisella Ford Broncolla, samalla autolla, jolla O.J. Simpson ajoi televisiossa esitetyssä hidasvauhtisessa takaa-ajossa ennen pidätystään.

Tämä oli ensimmäinen Steven Dean Mooren ohjaama jakso. Joshua Sternin ja Jeffrey Ventimilia, jotka olivat The Criticin käsikirjoittajia ja suuria Simpsonien faneja, olivat iloisia saadessaan kirjoittaa jakson. Alkuperäinen tarina perustui Al Jeanin ja Mike Reissin tarinaideaan. Jakson ensimmäisen näytöksen pääjuonessa Bart saa umpilisäkkeen syötyään rosoisen metallisen Krusty-O:n. Mike Reissin isä, joka on lääkäri, toimi "tavallaan" lääketieteellisenä konsulttina tässä jaksossa. Hän totesi, ettei umpilisäkkeen voi saada syömällä metallipalaa, mutta käsikirjoittajat päättivät tehdä sen silti. Takautumissa Murphyn näytetään olevan "1 500 dollarin päivittäinen Fabergén kananmunien tapa"; Jean "ei tajunnut, kuinka kalliita" Fabergén kananmunat todella olivat, joten vitsissä ei ole paljon järkeä.

Tämä jakso oli ensimmäinen, jossa sarjan toistuva hahmo tapettiin. Käsikirjoittajat ja tuotantotiimi katsoivat, että se olisi hyvä, tunteisiin vetoava juoni, jossa Lisan kautta voitaisiin keskittyä surun teemaan. He päättivät, että se ei voinut olla joku päähenkilöistä; Jean vitsaili, että "emme halunneet, että se olisi joku herra Burnsin kaltainen henkilö, jonka haluaisimme tietenkin nähdä sarjassa uudelleen". Myöhemmin Jean päätti kuitenkin valita Bleeding Gums Murphyn, hahmon, joka esiteltiin ensimmäisen kauden jaksossa "Moaning Lisa"; jaksossa on takauma "Moaning Lisasta".

Murphy oli melko vähäinen hahmo, joka esiintyi vain kahdessa jaksossa, mutta hän esiintyi sarjan avausjaksossa ja pysyi siellä tämän jakson jälkeen, kunnes avaus suunniteltiin uudelleen kaudella 20. Mooren ensimmäinen työ sarjassa oli animaatio-osastolla "Moaning Lisa", joten hän "arvosti" sitä, että sai ohjata tämän jakson. Reiss totesi: "Olin jo vuosia kysellyt Margen äidin tappamista, mutta tämä oli parempi idea". Näyttelijä Ron Taylor palasi vierailevaksi tähdeksi Murphyn rooliin jaksossa. Koomikko Steve Allen teki myös toisen vierailevan esiintymisensä sarjassa, joka oli esiintynyt myös aiemmin jaksossa "Erilliset kutsumukset".

"'Round Springfield" sijoittui 60. sijalle amerikkalaisessa lähetyksessään 24.-30. huhtikuuta 1995 järjestetyllä viikolla. Se sai Nielsenin katsojaluvun 8,2. Jakso oli Fox-verkon neljänneksi katsotuin ohjelma kyseisellä viikolla. Mike Reiss ja Al Jean ajattelivat, että jakso "saisi tonneittain palkintoja", ja vitsailivat, että siksi he valitsivat tarinapalkinnon, jota he eivät yleensä saisi. Lopulta se ei voittanut mitään palkintoja.

Warren Martyn ja Adrian Wood, jotka olivat I Can't Believe It's a Bigger and Better Updated Unofficial Simpsons Guide -kirjan kirjoittajia, totesivat, että se oli "todellinen kyynelkaasupala" ja kehuivat, että isoisä uskoi kaiken näkemänsä olevan kuolemaa. DVD Verdictin Ryan Keefer antoi jaksolle arvosanan "B". TV Squadin Adam Finley piti jaksosta. Hän piti sen monista "hienoista hetkistä", kuten "Steve Allen esittelee kirjojaan televisiossa: How to Make Love to Steve Allen; Happiness is a Naked Steve Allen; Journey to the Center of Steve Allen; The Joy of Cooking Steve Allen" ja "Moe pyörittää "retox"-klinikkaa vieressä vieroitushoitolaa".

Huonojen arvostelujen puolella Colin Jacobson DVD Movie Guide -lehdestä kutsui jaksoa "tylsäksi" ja totesi, että "jotkut Bartin sairauteen liittyvät hetket ovat hauskoja", mutta että hän "todella vihaa tuota "Jazzman"-kappaletta" ja inhoaa "Bleeding Gums -osuuksia".

Jaksossa Springfieldin ala-asteen koulun budjettileikkaukset pakottavat talonmiehen Groundskeeper Willien toimimaan ranskan opettajana. Ilmaistessaan halveksuntaansa ranskalaisia kohtaan hän huudahtaa luokalleen: "Bonjour, te juustoa syövät antautumisapinat." Tätä lainausta, erityisesti sanontaa "juustoa syövät antautumisapinat", on sittemmin käytetty laajemmin. Sitä käytettiin erityisesti Irakin sodan valmisteluvaiheessa oikeistolaisen National Review -lehden toimittajan Jonah Goldbergin popularisoimana kuvaamaan eurooppalaista ja erityisesti ranskalaista sotatoimien vastustusta. Kerran todettiin, että sanonta oli "tehty hyväksyttäväksi virallisissa diplomaattikanavissa ympäri maailmaa". Ben Macintyre on kirjoittanut, että lause on "ehkä tunnetuin" show'n keksinnöistä ja Goldbergin käytön jälkeen siitä "on tullut journalistinen klisee".

Myöhemmin New York Post käytti sitä (nimellä "Surrender Monkeys") 7. joulukuuta 2006 julkaistun etusivun otsikkona viitaten Irakin tutkimusryhmään ja sen suositukseen, jonka mukaan Yhdysvaltain sotilaat olisi vedettävä Irakista vuoden 2008 alkuun mennessä. Daily Mail -lehden artikkeleissa sanontaa on käytetty viitattaessa Ranskan "asenneongelmaan" ja Euroopan "vaimeaan" reaktioon Osama Bin Ladenin kuolemaan, kun taas Daily Telegraph -lehti on käyttänyt sitä englantilais-ranskalaiseen sotilaalliseen yhteistyöhön liittyen. Termiä ovat käyttäneet kirjoissaan kommentaattori Laura Ingraham sekä akateemikot Stuart Croft, Stephen Chan sekä Paul L. Moorcraft ja Philip M. Taylor. Ned Sherrin sisällytti lainauksen Oxford Dictionary of Humorous Quotations -teokseen; se otettiin mukaan kolmanteen painokseen vuonna 2005. Se sisältyy myös Oxford Dictionary of Modern Quotations -teokseen. Douglas Couplandin vuonna 2009 ilmestyneessä romaanissa Generation A viitataan Groundskeeper Willien käyttämään lauseeseen.

Ken Keeler kirjoitti repliikin "luultavasti" erään jakson uudelleenkirjoitussession aikana, vaikkei kukaan jakson DVD-äänikommentaarissa mukana olleista muistanut sitä varmasti. Käsikirjoittajat olivat yllättyneitä siitä, että sitä käytettiin niin laajalti, eivätkä he koskaan tarkoittaneet sitä poliittiseksi kannanotoksi, vaan ainoastaan Willien "vastenmieliseksi" vitsiksi. Sarjan ranskankielisessä dubbauksessa käytetään repliikkiä "singes mangeurs de fromage", jossa sana "antautua" jätetään pois.