Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet – määritelmä ja esimerkit

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet – selkeä määritelmä ja käytännön esimerkit (koulutus, asuminen, terveys, työ) sekä niiden kansainvälinen tausta.

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat osa ihmisoikeuksia. Yhdistyneiden Kansakuntien tärkeässä sopimuksessa nimeltä Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (usein lyhennettynä ICESCR) valtiot sitoutuvat siihen, että jokaisella ihmisellä maailmassa tulisi olla nämä oikeudet. Sopimus hyväksyttiin vuonna 1966 ja se velvoittaa hyväksyneitä valtioita edistämään ja suojamaan näitä oikeuksia.

Mitä näillä oikeuksilla tarkoitetaan?

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet turvaavat ihmisten perustarpeita ja mahdollisuuksia täysivaltaiseen elämään. Esimerkkejä näistä oikeuksista ovat mm:

• Oikeus koulutukseen (koulu) — koulutuksen tulee olla saatavilla, saavutettavaa, laadukasta ja syrjinnästä vapaata; perus- ja toisen asteen koulutus on usein määritetty maksuttomaksi ja pakolliseksi tavalla, joka mahdollistaa osallistumisen.
• Oikeus tehdä työtä hyvällä palkalla hyvässä ja turvallisessa työpaikassa — tämä sisältää oikeuden asianmukaiseen palkkaukseen, työterveyteen ja turvallisuuteen sekä toimenpiteisiin työpaikkojen hyväksyttyjen standardien saavuttamiseksi.
• lakko-oikeus — työntekijöiden oikeus ryhtyä kollektiivisiin toimiin, kuten lakkoon, on osa työelämän vapauksia, kun niitä käytetään laillisesti ja järjestäytyneesti.
• Oikeus asumiseen — riittävä, turvallinen ja kohtuuhintainen asuminen; tämä ei aina tarkoita omistusoikeutta, vaan etupäässä laadukkaiden asumismahdollisuuksien varmistamista.
• Oikeus sosiaaliturvaan — sosiaaliturvajärjestelmien tulee turvata ihmisille toimeentuloa sairauden, työttömyyden, vanhenemisen tai muiden elämänvaiheiden aikana.
• Oikeus olla terve — oikeus saavutettaviin ja laadukkaisiin terveyspalveluihin sekä terveelliseen elinympäristöön, ravintoon ja terveyden edellytyksiin.
• Oikeus riittävään elintasoon (mikä tarkoittaa, että henkilöllä on kaikki, mitä hän tarvitsee selviytyäkseen, kuten vettä, ruokaa, vaatteita, riittävästi rahaa maksaakseen tarvitsemansa ja turvallinen asuinpaikka).

Miksi nämä oikeudet nostettiin erilliseksi yleissopimukseksi?

Nämä oikeudet mainittiin jo Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, mutta niiden sitovuuden vahvistamiseksi laadittiin erillinen yleissopimus. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia ei alun perin sisällytetty samaan sopimukseen kuin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus. Syynä oli historiallinen ja poliittinen tausta: kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia pidettiin tuolloin usein välittömästi suojeltavampina. Erillinen yleissopimus tehtiin kuitenkin korostamaan myös taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien merkitystä ja varmistamaan niiden kansainvälinen lakisidonnaisuus.

Kuten Wienin julistuksessa todetaan, kaikkia ihmisoikeuksia on suojeltava yhtäläisesti, koska "kaikki ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia eikä niitä voi jakaa". Tämä ajatus on vaikuttanut siihen, että sopimuskäytäntöä on pyritty kehittämään oikeuksien tasapuolisen toteutumisen kannalta.

Valtion velvollisuudet ja toimeenpano

Yleissopimus velvoittaa valtiot ensisijaisesti kolmeen perusvelvoitteeseen: kunnioittaa (ei puutu yksilöiden nauttimiin oikeuksiin), suojella (varmistaa, etteivät kolmannet osapuolet loukkaa oikeuksia) ja toteuttaa (tehdä aktiivisia toimia oikeuksien saavuttamiseksi). Näihin kuuluu esimerkiksi lainsäädännön muuttaminen, tarpeellisten palvelujen järjestäminen sekä budjetointitoimet.

Määritelmän mukaan taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien täysimääräinen toteuttaminen tapahtuu usein asteittain ja riippuu käytettävissä olevista resursseista — tätä kutsutaan "progressive realization" -periaatteeksi. Kuitenkin joitain velvoitteita, kuten syrjimättömyyden vaatimus ja välittömät toimet estää vakavia laiminlyöntejä, on täytettävä välittömästi.

Seurannasta ja valvonnasta vastaa muun muassa YK:n Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea, jolle valtiot raportoivat toimeenpanosta. Lisäksi sopimukseen liittyy mahdollisuus saada kansainvälistä palautetta ja suosituksia valtiotoimien parantamiseksi; myöhemmin on myös syntynyt välineitä, kuten yleissopimuksen valinnaisia mekanismeja, jotka voivat tarjota yksilöille mahdollisuuden valittaa kansainväliselle tasolle tietyissä olosuhteissa.

Miten nämä oikeudet näkyvät arjessa?

Oikeudet näkyvät konkreettisesti esimerkiksi niin, että valtio järjestää ilmaisen peruskoulutuksen, säätää työterveys- ja työturvallisuusnormit, ylläpitää terveyspalveluita ja sosiaaliturvaa sekä turvaa puhtaan veden ja riittävän ravinnon saatavuuden. Kansalaiset voivat vaatia oikeuksiensa toteutumista esimerkiksi osallistumalla julkiseen keskusteluun, käyttämällä oikeussuojakeinoja kotimaassa ja tuomalla esiin epäkohtia viranomaisille tai ihmisoikeusjärjestöille.

Yhteenveto: Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet muodostavat perustan ihmisarvoiselle elämälle. Ne ovat kansainvälisesti tunnustettuja ja oikeudellisesti sitovia sopimuksia hyväksyneille valtioille. Oikeuksien toteutuminen vaatii sekä lainsäädäntöä että käytännön toimia, resurssien kohdentamista sekä jatkuvaa valvontaa ja osallistumista kansalaisten taholta.

Hae kirjaimella