Oikeus asumiseen – ihmisoikeus, määritelmä ja kansainvälinen asema

Oikeus asumiseen: ihmisoikeus, sen määritelmä, kansainvälinen asema ja merkitys asunnottomuuden ehkäisyssä sekä asumisen turvaamisessa.

Oikeus asumiseen tarkoittaa sitä, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus asua jossakin, asua ja saada suojaa ilman asunnottomuutta. Monet maat tunnustavat sen. Se sisältyy myös ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen. Se on siis osa kansainvälistä oikeutta.

Oikeutta asumiseen kutsutaan usein myös oikeudeksi riittävään asumiseen (right to adequate housing). YK:n ihmisoikeuselimet ja asiantuntijat ovat tarkentaneet, mitä riittävä asuminen tarkoittaa. Keskeisiä piirteitä ovat muun muassa:

• Turvallinen hallintaoikeus (security of tenure): asukkaiden tulisi suojautua mielivaltaisilta häätöiltä ja omistusoikeuden epävarmuudelta.
• Saatavuus ja sijainti: asuntojen ja perustarpeiden (vesi, sähkö, jätehuolto, palvelut) tulee olla saatavilla kohtuullisella etäisyydellä.
• Kohtuuhintaisuus: asumiskustannusten ei tulisi viedä kohtuuttomasti tuloista tai ajaa ihmisiä köyhyyteen.
• Käytettävyys ja terveellisyys (habitability): asunnon tulee suojata sääolosuhteilta ja terveysriskeiltä, ja sen tilat on määrältään ja laadultaan riittävästi.
• Pääsy esteettömyyteen: erityisesti vammaisten ja ikääntyneiden oikeus päästä asuntoihin ja palveluihin.
• Kulttuurinen sopivuus: asumisratkaisujen tulee kunnioittaa asukkaiden kulttuurisia ja sosiaalisia tarpeita.

Kansainvälisesti oikeus asumiseen on tunnustettu sitovina tai suosituksina monessa sopimuksessa ja päätelmässä. Yleismaailmallinen julistus ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus ovat keskeisiä asiakirjoja. YK:n ihmisoikeuskomiteat ja erityisraportoijat ovat antaneet tulkintoja ja suosituksia, jotka selventävät valtioiden velvoitteita esimerkiksi pakkohäätöjä, syrjintää ja asukkaiden osallistumista koskevissa kysymyksissä.

Valtioilla on kolme pääasiallista velvoitetta asumisen oikeudessa:

• Kunnioittaa – olla puuttumatta ihmisten asumiseen ilman laillista perustetta.
• Suojella – estää kolmansia osapuolia, kuten vuokranantajia tai yksityisiä toimijoita, loukkaamasta ihmisten asumisoikeutta.
• Toteuttaa/edistää – ryhtyä toimiin, jotka parantavat asumismahdollisuuksia, kuten rakentaa sosiaalista asumista, säätää vuokrasuojaa tai ehkäistä asunnottomuutta. Monet velvollisuudet toteutetaan periaatteella "progressive realization", eli asteittain käytettävissä olevien resurssien mukaan mutta ilman syrjintää.

Alueellisella tasolla asunto-oikeutta käsitellään muun muassa Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen yhteydessä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei välttämättä tunnista itsenäistä asumisoikeutta, mutta sen päätökset suojaavat usein kotia ja perhe-elämää (esim. pakkohäätöihin liittyen) Artikla 8:n kautta. Lisäksi Euroopan neuvoston elimet ja kansalliset oikeusistuimet voivat tarjota suojakeinoja.

Käytännössä oikeus asumiseen näkyy lainsäädännössä ja politiikassa: asuntopolitiikka, sosiaalinen vuokra-asuntokanta, tuet kuten asumistuki, ehkäisevät palvelut, syrjinnän vastaiset toimet sekä hätämajoitus asunnottomille. Kansallisella tasolla oikeus voidaan kirjata perustuslakiin tai erityislainsäädäntöön; toteutus ja resurssit vaihtelevat huomattavasti maittain.

Tärkeimpiä haasteita oikeuden toteutumiselle ovat kasvavat vuokrat, asuntojen puute, gentrifikaatio, syrjintä etnisiin vähemmistöihin ja haavoittuvaisiin ryhmiin nähden, sekä luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos, jotka uhkaavat asumisen turvallisuutta. Myös pakolaisuus ja sisäinen siirtyminen lisäävät paineita asuntomarkkinoilla.

Oikeuden toteutusta voi hakea monella tavalla: kansallisten oikeusjärjestelmien kautta, valituksina kansallisille ihmisoikeusinstituutioille, tai kansainvälisille mekanismeille (esimerkiksi YK:n sopimuskomiteat ja erillismenettelyt) jos kansalliset keinot eivät riitä. Järjestöillä, kansalaisliikkeillä ja paikallishallinnoilla on keskeinen rooli sekä palvelujen tuottajina että vaikuttajina politiikassa.

Oikeus asumiseen ei siis ole pelkästään turvapaikan saaminen katon alle, vaan laaja kokonaisuus, joka liittyy taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen, terveyteen, inhimilliseen turvallisuuteen ja ihmisten mahdollisuuteen osallistua yhteiskuntaan. Kansainvälinen kehitys, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (SDG 11), muistuttaa tarvetta varmistaa turvallinen, inklusiivinen ja kohtuuhintainen asuminen kaikille.

Hae kirjaimella