Oikeus asumiseen
Oikeus asumiseen tarkoittaa sitä, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus asua jossakin, asua ja saada suojaa ilman asunnottomuutta. Monet maat tunnustavat sen. Se sisältyy myös ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen. Se on siis osa kansainvälistä oikeutta.
Määritelmä
Oikeus asumiseen perustuu kansainvälisessä oikeudessa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklaan. Julistuksessa tunnustetaan oikeus osana oikeutta riittävään elintasoon. Siinä todetaan seuraavaa:
" | Jokaisella on oikeus omaan ja perheensä terveyteen ja hyvinvointiin nähden riittävään elintasoon, mukaan lukien ruoka, vaatetus, asunto, sairaanhoito ja tarpeelliset sosiaalipalvelut, sekä oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden (...) tai muun toimeentulon puutteen varalta olosuhteista, joihin hän ei voi vaikuttaa. | " |
Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (ICESCR) 11 artiklan 1 kohdassa taataan myös oikeus asumiseen osana oikeutta riittävään elintasoon taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien joukossa.
Kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä oikeutta asumiseen pidetään itsenäisenä oikeutena. Tätä selvennettiin YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän komitean vuonna 1991 antamassa yleiskommentissa nro 4 "Riittävä asunto". Yleiskommentti on arvovaltainen tulkinta oikeudesta asumiseen kansainvälisen oikeuden mukaisessa oikeudellisessa mielessä.
Oikeus asumiseen mainitaan myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 28 artiklassa, Euroopan sosiaalisen peruskirjan 16 artiklassa (tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 31 artiklassa) ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjassa. YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän komitean mukaan ICESCR:n mukaiseen oikeuteen saada asunto kuuluvat seuraavat seikat: asunnon omistusoikeuden oikeusturva, palvelujen, materiaalien, tilojen ja infrastruktuurin saatavuus, kohtuuhintaisuus, asuttavuus, esteettömyys, sijainti ja kulttuurinen sopivuus. Poliittisena tavoitteena oikeus asumiseen julistettiin F. D. Rooseveltin vuonna 1944 pitämässä puheessa toisesta lakiehdotuksesta.