George Beadle
George Wells Beadle (22. lokakuuta 1903 - 9. kesäkuuta 1989) oli yhdysvaltalainen geneetikko.
Hän voitti fysiologian tai lääketieteen Nobel-palkinnon yhdessä Edward Tatumin kanssa; he jakoivat palkinnon Joshua Lederbergin kanssa, joka työskenteli Tatumin kanssa bakteerien genetiikan parissa.
Beadle ja Tatum löysivät geenien roolin solujen biokemiallisen synteesin säätelyssä.
Beadlen ja Tatumin keskeisissä kokeissa leipähome Neurospora crassa -sienen altistaminen röntgensäteilylle aiheutti mutaatioita. He osoittivat useissa kokeissa, että nämä mutaatiot aiheuttivat muutoksia tietyissä entsyymeissä, jotka osallistuvat proteiinien muodostamiseen. He ehdottivat suoraa yhteyttä geenien ja entsymaattisten reaktioiden välille, mikä tunnetaan nimellä "yksi geeni, yksi entsyymi" -hypoteesi.
Elämä & ura
George Wells Beadle syntyi Wahoossa, Nebraskassa 22. lokakuuta 1903. Hän oli maanviljelijöiden poika; hänen vanhempansa omistivat 40 hehtaarin (160 000 m2) suuruisen maatilan ja pitivät sitä.
Yrjöstä itsestään olisi saattanut tulla maanviljelijä, ellei eräs hänen opettajistaan olisi ohjannut hänen mieltään tieteen ja Nebraskan Lincolnin maatalouskorkeakoulun suuntaan.
Vuonna 1926 hän työskenteli tutkintonsa jälkeen hybridivehnän ja Zea maysin parissa. Vuonna 1931 hänelle myönnettiin National Research Councilin apuraha Kalifornian teknologiainstituuttiin Pasadenaan, jossa hän työskenteli vuodesta 1931 vuoteen 1936. Tänä aikana hän jatkoi työtään intialaismaissin parissa ja aloitti yhteistyössä Dobzhanskyn ja Sturtevantin kanssa työn hedelmäkärpäsen, Drosophila melanogasterin, risteytymisestä.
Vuonna 1935 Beadle kävi kuuden kuukauden ajan Pariisissa työskentelemässä Boris Ephrussin kanssa Institut de Biologie physico-chimique -laitoksessa. Yhdessä he aloittivat Drosophilan silmäpigmentin kehittymisen tutkimuksen, joka myöhemmin johti Neurospora-sienen genetiikan biokemiaan liittyvään työhön.
Vuonna 1937 Beadle nimitettiin biologian (genetiikan) professoriksi Stanfordin yliopistoon, jossa hän työskenteli yhdeksän vuotta ja suurimman osan tästä ajasta yhteistyössä Tatumin kanssa.
Vuonna 1946 hän palasi California Institute of Technologyyn biologian professoriksi ja biologian osaston puheenjohtajaksi. Siellä hän toimi tammikuuhun 1961 asti, jolloin hänet valittiin Chicagon yliopiston kansleriksi ja saman vuoden syksyllä tämän yliopiston presidentiksi.
George Beadle kuoli 9. kesäkuuta 1989.
Myöhemmät työt
Beadlen ja Tatumin työtä jatkoivat myöhemmin E.B. Lewis, joka tutki sitä, miten geenit ohjaavat alkioiden kehitystä, sekä Phillip Sharp ja Richard Roberts, jotka löysivät intronit ja RNA:n pilkkomisen. Kaikki kolme saivat työstään Nobelin palkinnon.
Vuonna 1977 Sharpin ja Robertsin laboratorioiden työ osoitti, että korkeampien organismien geenit ovat "jakautuneet" eli ne ovat useissa eri osissa DNA-molekyyliä.
Geenin koodaavien alueiden välissä on ei-koodaavaa DNA:ta, joka ei osallistu proteiinin ilmentymiseen. Ei-koodaavat alueet, intronit, leikataan mRNA:n esiasteesta prosessissa, jota kutsutaan "liittämiseksi". Jakautuneen geenirakenteen todettiin olevan yhteinen useimmille eukaryoottigeeneille. Tästä syystä "yksi geeni - yksi entsyymi" ei päde Beadlen ja Tatumin esittämällä yksinkertaisella tavalla. Tämä johtuu siitä, että
- Proteiinin rakentamiseen voi tarvita useamman kuin yhden geenin, ja
- Pienemmästä geenijoukosta voidaan tehdä monia erilaisia geenejä (ks. vasta-aine).
Heidän työnsä oli kuitenkin aikanaan suuri edistysaskel.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka on George Wells Beadle?
V: George Wells Beadle oli yhdysvaltalainen geneetikko.
K: Mistä George Wells Beadle sai Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon?
A: George Wells Beadle voitti fysiologian tai lääketieteen Nobel-palkinnon yhdessä Edward Tatumin kanssa; he jakoivat palkinnon Joshua Lederbergin kanssa, joka työskenteli Tatumin kanssa bakteerien genetiikan parissa.
K: Mitä Beadle ja Tatum löysivät?
V: Beadle ja Tatum löysivät geenien roolin solujen biokemiallisen synteesin säätelyssä.
K: Mitkä olivat Beadlen ja Tatumin tärkeimmät kokeet?
V: Beadlen ja Tatumin tärkeimpiin kokeisiin kuului leipähomeen Neurospora crassan altistaminen röntgensäteilylle, mikä aiheutti mutaatioita.
K: Mitä Beadle ja Tatum osoittivat kokeissaan?
V: Beadle ja Tatum osoittivat useissa kokeissa, että mutaatiot aiheuttivat muutoksia tietyissä entsyymeissä, jotka osallistuivat proteiineja tuottaviin reitteihin.
K: Mitä Beadle ja Tatum ehdottivat?
V: Beadle ja Tatum ehdottivat suoraa yhteyttä geenien ja entsymaattisten reaktioiden välille, mikä tunnetaan nimellä "yksi geeni, yksi entsyymi" -hypoteesi.
K: Mikä on "yksi geeni, yksi entsyymi" -hypoteesi?
V: "Yksi geeni, yksi entsyymi" -hypoteesi on Beadlen ja Tatumin kokeessaan ehdottama suora yhteys geenien ja entsymaattisten reaktioiden välillä.
