Goughin saari (/ɡɒf/), historiallisesti tunnettu nimellä Gonçalo Álvares, on karu, tuliperäinen saari Etelä-Atlantilla. Se kuuluu Tristan da Cunhan alaisuuteen ja on osa Britannian merentakaista aluetta Saint Helena, Ascension ja Tristan da Cunha. Saari on myös osa Unescon maailmanperintökohdetta "Goughin ja saavuttamattomissa olevien saarten alue", joka tunnustettiin erityisesti säilyneiden ekosysteemien ja merkittävien merilintukantojen vuoksi.

Sijainti ja kulkuyhteydet

Goughin saari sijaitsee noin 400 km kaakkoon Tristan da Cunhan saaristosta (johon kuuluvat muun muassa Nightingale Island ja Inaccessible Island), noin 2 400 km koilliseen Etelä-Georgian saarelta ja noin 2 700 km länteen Kapkaupungista. Saari on yksi maailman syrjäisimmistä asutuista tai luonnontilaisista alueista; lähin mantere on yli 3 200 kilometrin päässä.

Maantiede ja geologia

Gough on vulkaaninen, jyrkkäsaarekkeinen ja pääosin kivikkoinen saari, jonka rannat kohoavat usein pystysuorina kallioina merestä. Sisäosissa on niukasti ruoho- ja turvealueita, ja koko saari muodostaa kivikkoisen, tuulisen ja kostean maiseman, jossa pinnanmuodot ovat pääosin tulivuorenjäännöksiä.

Ilmasto

Ilmasto on kylmä, merellinen ja tuulinen: lämpötilat pysyvät viileinä ympäri vuoden, sade ja sumu ovat yleisiä, ja sää vaihtelee nopeasti. Tällaiset olosuhteet rajaavat kasvilajien määrää, mutta mahdollistavat erikoistuneen eliöstön kehittymisen.

Luonto ja suojelu

Goughin saari on kansainvälisesti merkittävä lintujen lisääntymisalue. Saarella pesii laajoja merilintukantoja, kuten erilaisia petrelli- ja lokkilajeja sekä albatrosseja, joiden pesimäkannat ovat tärkeitä koko Atlantin ekologiaa ajatellen. Saarella esiintyy myös monia endeemisiä kasvi- ja hyönteislajeja, jotka ovat kehittyneet eristyksissä.

Saari on suojeltu ja sen luonnontilaa pidetään arvokkaana; kuitenkin eräät vieraslajit, erityisesti talihiiri (house mouse), ovat aiheuttaneet vakavia uhkia pesimälinnustolle syömällä poikasia ja lamauttamalla joidenkin uhanalaisten lajien elinmahdollisuuksia. Tästä syystä kansainväliset suojelutoimet ja rotta/hiirieradikaatioprojektit ovat olleet keskeisiä Goughin suojelutyössä.

Ihmistoiminta ja tutkimus

Saarella ei ole pysyvää siviiliasutusta; ainoa vakituinen ihmisryhmä on pieni sääaseman henkilökunta, yleensä noin kuusi ihmistä, joita Etelä-Afrikan kansallinen Etelämanner-ohjelma on lähettänyt Brittiläisen hallinnon luvalla vuodesta 1956 lähtien. Työ koostuu sää- ja ympäristötutkimuksesta sekä saaren huollosta ja valvonnasta.

Tutkimus on tärkeää sekä ilmasto- että biodiversiteettitutkimuksen kannalta. Goughin syrjäinen sijainti ja suhteellinen eristyneisyys tekevät siitä arvokkaan luonnontilaisen vertailualueen ihmisen vaikutuksille ja ilmastonmuutoksen seurauksille.

Historia ja nimi

Saarta tunnettiin aiemmin portugalilaisen tutkimusperinteen mukaan nimellä Gonçalo Álvares. Myöhemmin brittiläiset merimiehet käyttivät nimeä Gough, ja se vakiintui kansainväliseen käyttöön. Saarta on vierailtu historiassa satunnaisesti hylkeenpyytäjien, merimiehen ja tutkijoiden toimesta, mutta pysyvä asutus ei ole koskaan syntynyt sen karujen olojen vuoksi.

Vierailu ja käytännöt

Saarelle pääsy on hyvin rajoitettua. Maahantulo vaatii erilliset luvat, ja laskuvedon ja vaikeiden rantautumisolosuhteiden vuoksi käynnit onnistuvat vain hyvissä olosuhteissa pienellä aluksella. Suojeluvaatimukset rajoittavat vierailuja entisestään: tarkoituksena on minimoida vieraslajien tuonti ja häiriöt herkälle pesimälinnustolle.

Goughin saari on erinomainen esimerkki harvinaisesta, pääosin luonnontilaisesta saari-ekosysteemistä, jonka suojelu on globaali etu. Saari yhdistää geologisen erikoisuuden, merkittävät merilintukannat ja kansainvälisen tutkimus- sekä suojeluyhteistyön.