Ahmadiyya (احمدیہ Ahmadiyya) on islamilainen herätys- ja lähetysliike, jonka perusti 1800-luvun lopulla Mirza Ghulam Ahmad (1835–1908) Intian Pohjois-Punjabin Qadianin alueella. Hänet esitetään liikkeessä Mahdina ja luvattuna Messiaana. Liike syntyi brittiläisen Intian oloissa ja toimi ennen alueen jakoa nykyisiin Intian, Pakistanin ja Bangladeshin valtioihin.

Historia ja organisoituminen

Mirza Ghulam Ahmad halusi tehdä uudistuksia ja palauttaa islamin alkuperäisen sanoman; hänen mottonsa korosti uskonnollista heräämistä, rauhaa ja siveellistä uudistumista. Hän perusti liikkeen virallisesti vuonna 1889 ja antoi sille nimen Ahmadiyya Muslim Jamaat (yhteisö). Mirza Ghulam Ahmad kuoli vuonna 1908 ja ensimmäiseksi kalifiksi (khalifatul masih) valittiin Hakeem Noor-ud-Din.

Vuonna 1914 liike jakaantui kahteen eri ryhmään johtajuusriidan seurauksena, kun Noor-ud-Dinin kuoleman jälkeen oli erimielisyyksiä siitä, kenestä tulisi seuraava kalifi. Nykyään liikkeen perintö näkyy kahdessa päähaarakkeessa:

  • Ahmadiyya-yhteisö (usein kutsuttu Qadiani- tai Kalifaattiliikkeeksi), joka jatkaa kalifin eli hengellisen johtajan perinnettä ja jolla on laaja kansainvälinen verkosto; kansainvälinen päämaja on nykyisin Lontoossa, Englannissa.
  • Lahoren Ahmadiyya-liike (Ahmadiyya Anjuman Ishaat-i-Islam, AAIIL), joka on pienempi ja jonka jäsenet eivät hyväksy Mirza Ghulam Ahmadin profeetan statusta vaan pitävät häntä ennen kaikkea uudistajana (mujaddid). Lahoren liikkeen kansainvälinen päämaja sijaitsee Lahoressa Pakistanissa.

Keskeiset opit ja käytännöt

Ahmadiyya-liikkeen ytimessä ovat yleisimmät islamin periaatteet: usko yhteen Jumalaan (tawhid), Koraanin kunnioitus ja profeetta Muhammedin seuraaminen. Mirza Ghulam Ahmad väitti täyttäneensä Mahdia koskevat ennustukset ja hänet esitetään liikkeessä sekä Mahdina että luvatttuna Messiaana. Häntä on kutsuttu myös 1300-luvun islamilaisen vuosisadan Mujaddidiksi (jumalalliseksi uudistajaksi).

Erityispiirteitä:

  • Profeetan aseman tulkinta: Kansainvälinen Ahmadiyya-yhteisö tulkitsee Mirza Ghulam Ahmadin olevan eräänlainen ei‑lainavaa profeetta (non‑law-bearing prophet) tai messiaaninen hahmo, kun taas Lahoren haara kiistää kokonaan hänen profeetan asemansa ja pitää häntä ainoastaan uudistajana.
  • Khatam an‑Nabiyyin -oppi: Ahmadiyyassa on erilaisia tulkintoja siitä, mitä Koraanin ja Hadithin ilmaisu "profeettojen sinetti" (Muhammed) tarkoittaa. Tämä tulkintojen ero on yksi merkittävä kiistanaihe muiden muslimien kanssa.
  • Jihad: Ahmadiyya korostaa jihadissa ensisijaisesti hengellistä ja yhteiskunnallista uudistustyötä, vastustaen väkivaltaa ja kannattaen rauhanomaista lähetystyötä. Tulkinnat jihadista poikkeavat usein perinteisemmästä käsityksestä, mikä on herättänyt kritiikkiä.
  • Lähetystyö ja humanitaarinen toiminta: Liike panostaa voimakkaasti lähetykseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja avustustoimintaan. Ahmadit ovat kääntäneet Koraania useille kielille, lähettävät tv‑lähetyksiä (esim. MTA-kanavat) ja lähettävät vapaaehtoisia opettajia, lääkäreitä ja avustustyöntekijöitä ympäri maailmaa.

Organisaatio ja toimintaverkosto

Ahmadiyya-yhteisö toimii aktiivisesti monissa maissa; sen omien tietojen mukaan toiminta kattaa satoja maita ja yhteisöjä. Pienempi Lahoren liike on keskittyneempi mutta toimii myös kansainvälisesti (mainituissa lähteissä toiminta esimerkiksi noin 17 maassa), ja niiden hallinnolliset tukikohdat sijaitsevat perinteisesti alkualueilla, kuten Lahoressa.

Käytännössä Ahmadiyya järjestää moskeija- ja yhteisökeskuksia, kouluja, klinikoita ja tiedotuskampanjoita. Neljäs kalifi, Hazrat Mirza Tahir Ahmad, edisti mm. homeopatian koulutusta ja perusti ilmaisia apteekkeja sekä laajensi tv‑lähetystoimintaa, jotta liikkeen opetukset tavoittaisivat maailmanlaajuisen yleisön.

Kiistat, kritiikki ja vaino

Ahmadiyyaa ympäröi useita kiistanalaisia kysymyksiä, joista merkittävimpiä ovat sen näkemykset Jeesuksen kuolemasta ja paluusta sekä Mirza Ghulam Ahmadin profeetan asema ja Koraanin jakeen 33:40 tulkinta. Monet valtavirtamulimin teologit pitävät Ahmadiyyan oppia harhaoppisena erityisesti koska sen tulkinnat koskevat profeettojen lopullisuutta.

Ahmadien asema on erityisen vaikea Pakistanissa, missä heidät julistettiin perustuslaillisesti ei‑muslimeiksi vuonna 1974 ja missä myöhemmin säädettiin rajoituksia, jotka kieltävät Ahmadien esittäytymisen muslimien tavoin tietyissä julkisissa yhteyksissä. Tämä on johtanut lailliseen syrjintään, yhteiskunnalliseen marginalisaatioon ja toistuviin hyökkäyksiin, mukaan lukien väkivaltaisia hyökkäyksiä heidän rukouspaikkojaan vastaan. Myös muissa maissa Ahmadit kohtaavat ajoittain syrjintää ja vainoa, mutta liikkeellä on laaja diaspora, erityisesti Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa, missä sen jäsenet harjoittavat julkista lähetystyötä ja oikeudellista puolustusta.

Itsekuva ja julkinen toiminta

Ahmadit itse määrittelevät olevansa muslimeja ja korostavat noudattavansa Koraania, Haditheja sekä islamin etiikkaa. He vastaavat kritiikkiin esittämällä tekstuaalisia ja historiallisia perusteluja uskomuksilleen ja korostamalla rauhaa, uskonnonvapautta ja yhteiskunnallista vastuuta. Liikkeen laaja kirjasto‑ ja mediatuotanto (mm. virallinen Al‑Islam‑sivusto ja MTA‑kanavat) pyrkivät selittämään oppia ja vastaamaan yleisiin kysymyksiin.

Ahmadiyya on vaikuttanut monin tavoin islamilaisen lähetysliikkeen historiaan: sen jäsenet ovat usein korostaneet koulutuksen, terveydenhuollon ja avustustyön merkitystä sekä rauhanomaista dialogia toisten uskontojen ja yhteiskuntaryhmien kanssa.

Huomio kiistanalaisesta opista: Lahoren Ahmadiyya‑liikkeen jäsenet eivät joudu samanlaisen teologisen kritiikin kohteeksi kuin kansainvälisen Ahmadiyya‑yhteisön jäsenet, koska he eivät usko Mirza Ghulam Ahmadin olleen profeetta. Tästä syystä he ovat lähempänä perinteistä valtavirran islamia, vaikka monet muslimit pitävät molempia ryhmiä harhaoppisina. Ahmadit (erityisesti kansainvälisen Ahmadiyya‑muslimiyhteisön jäsenet) puolustavat näkemyksiään Koraanin, hadithien sekä islamilaisten juristien ja teologien lausuntojen avulla ja kiistävät ne syytökset, joiden mukaan he eivät olisi muslimeja.

Ahmadit ovat kääntäneet Pyhän Koraanin monille kielille ja ylläpitävät ympäri vuorokauden toimivia lähetyksiä, kuten MTA 1, MTA 2 ja MTA 3 sekä alueellisia kanavia kuten MTA Africa. He osallistuvat myös laajoihin humanitaarisiin projekteihin: lähettävät opettajia, lääkäreitä ja avustustyöntekijöitä sekä ylläpitävät koulutus‑ ja terveyspalveluja erityisesti kehitysmaissa.

Lopuksi mainittakoon, että luvattu Messias väitti, että kolmen vuosisadan kuluessa ihmiset luopuisivat uskosta siihen, että Jeesus laskeutuisi ruumiillisesti taivaasta, ja islam olisi enemmistöuskonto kaikkialla maailmassa.